Sitä ennen pyörähdimme kuitenkin vielä hieman Asakusassa syömässä ja etsimässä tuliaisia jne. Nakamisedoorilta.
Asakusasta kävelimme Sky Treelle asti (näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisaampaa mennä junalla, kun sinne juurelle asti menee kuitenkin ihan oma linjansa), sinne kun oli oikein helppo suunnistaa. Matkaan meni ehkä parikymmentä minuuttia.
Paikalle päästyämme pyörimme vähän ja kysyimme neuvoa infosta ja saimme selville, että ensin meidän täytyisi käydä hakemassa jonotusnumero saadaksemme liput ylös menevään hissiin. No, sen teimme, ja saimme lipukkeet, joissa todettiin, että voisimme siirtyä lippujonoon 18:00-18:30. Kello oli tässä vaiheessa viiden paikkeilla, joten jouduimme odottelemaan tunnin verran. Siinä vaiheessa sai vielä istua, onneksi.
Siirryimme jonoon ajallaan ja voi huh. Jonossa taidettiin olla taasen tunnin verran. Kyllä se liikkui eteenpäin, mutta niitä ihmisiä oli siinä aikamoisesti. Jonottaessa katseltiin mielettömän hyvälaatuisilta näytöiltä jänniä piirroksia, joissa esiteltiin Tokion nähtävyyksiä ja perinteisiä japanilaisia asioita.
Liput ostettuamme jonotimme vielä hetken itse hissiin ja sitten mentiin ylös hurjaa vauhtia. Hissin monitori sanoi 600 m/s parhaimmillaan.
Ensimmäinen pysähdys oli 350 metrissä. Saavuimme ylhäälle juuri sopivasti auringon vielä värittäessä auringonrantaa hieman ja Fuji-vuorikin näkyi oikein komeasti kaukaisuudessa. Tässä sai taas jonottaa vähän, jotta pääsi ikkunan ääreen ottamaan kuvaa. Otimme muutaman kuvan ja ihastelimme hetken maisemaa, jonka jälkeen lähdimme jälleen jonottamaan, jotta saisimme liput vielä ylemmäksi, 445 metriin. Tässä kohtaa jonotukseen meni ehkä puolisen tuntia. Ensin ostettiin lippu ja sitten jonotettiin jälleen hissiin. Seuraavalla korkeudella oli vain liuska ylöspäin. Liuskaltakin oli hienot maisemat öiseen Tokioon ja siinä hiljakseen niistä nautimme. Seuraavalla tasanteella 450 metrissä levähdimme vähän istuskellen, sillä allekirjoittaneen jalat olivat tässä vaiheessa jo aikamoista muussia.
Liuska jatkui vielä viisi metriä ylöspäin mutta korkeimmalla kohdalla 450 metrissä oli vain jonkinlainen värikäs kuutio/huone... olisihan sinne jotain jännempääkin voinut keksiä.
Tämän kiipeämisen jälkeen alkoi jälleen jonotus alaspäin menevään hissiin. Hissi vei meidät alas 345 metriin, josta löytyi kallis matkamuistomyymälä. Sinnekin joutui luonnollisesti jonottamaan.
Ostoksemme maksettua (postikortteja vain) menimme liukuportaita pitkin vielä viisi metriä alemmas 340 metriin. Tällä korkeudella ei ollut muuta jännää kuin läpinäkyvä lasilevy, jonka päälle pääsi seisomaan ja katsomaan alaspäin. Ihan siistiä kyllä.
Lasilevyn päällä seisomisen jälkeen (siihenkin piti jonottaa) jonotettiin jälleen, tällä kertaa hissiin alas tornin juurelle. Siellä käytiin vielä tutkimassa isompaa matkamuistomyymälää, jonotettiin kassalle (kännykkäkoru muistoksi) ja lähdettiin äkkiä pois koko kompleksista. Ulkona otimme pari kuvaa vielä yöasuisesta Sky Treestä ja poistuimme junalla paikalta.
Lippu 350 metriin maksoi 2000 yeniä ja 445 metriin vielä 1000 lisää. En todellakaan ole sitä mieltä että Sky Treen "yläkerta" oli 30 euron arvoinen. Jos välttämättä haluaa, niin sitten ehdottomasti vain 350 metriin, sieltä on jopa paremmat näkymät kuin ylempää. Mutta joka tapauksessa Sky Tree on vain todella kovaa rahastusta. Piti se silti kokea edes kerran.
Seuraavana päivänä, perjantaina, suuntasimme Roppongiin katsastamaan Tokion vahemman maamerkin, Tokyo Towerin. Koska olimme maksaneet Sky Treehen, päätimme jo etukäteen, ettemme menisi Tokyo Toweriin ylös asti. Kävimme vain katsomassa sitä sen juurelta ja palasimme pyörimään Roppongissa tarkoituksenamme löytää Hard Rock Cafe. Kun olimme ensin eksyneet, kysyimme ystävälliseltä poliisilta apua ja hänen ohjeillaan löysimme helposti perille. Matkakumppanini ostivat myymälästä paidat mutta koska itse kahvila oli niin täynnä, emme menneet sisälle asti. Etsittyämme hetken sopivaa kahvilaa tjs, päätimme sittenkin palata Oizumigakueniin ja mennä izakayaan. Siellä sitten viettimme iltaa kaikessa rauhassa. Oli mukavan rauhallinen päivä.
 |
| Tämä oli paras saamani kuva... kamerani on vähän avuton pimeässä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti