Loppujen lopuksi

Nyt kun vaihtovuoteni Japanissa on ohi, mitä jäikään käteen?
Tämä on hyvä kysymys, mutta siihen ei ole ihan niin helppo vastata.

Konkreettisista asioista tulee ensimmäisenä mieleen tietenkin japanin kielen taito. Se parani huimasti, vaikka itse niin sanonkin. Mennessäni en uskaltanut oikein puhua ja sain hädintuskin kirjoitettua 400 merkkisen aineen. Lähtiessäni puhuin virheistä huolimatta ja kirjoitin ihan vahingossa vaan yli 1000 merkkisiä aineita. Arjessa opin käyttämään japania luonnollisemmin ja helpommin, sen enempiä miettimättä.

Toisena tulee mieleen ystävät. Tapasin Japanissa niin monia mahtavia ihmisiä, niin japanilaisia kuin muunkin maalaisia. Vaihtareina olimme kaikki samassa jamassa ja niinpä ymmärsimme toisiamme hyvin ja saimme siitä pohjaa toveruudelle. Heitä kaikkia on jo nyt hirmuinen ikävä. Japanilaiset taasen olivat pohjattoman utelijaita kotimaistamme ja halusivat tutustua meihin vilpittömän innoissaan.
Myös opettajista jäi pääsääntöisesti hyvät muistot. :)

Ei niin konkreettisesti käteen jäi tietynlaista rohkeutta. Olin toki ennen Japaniin lähtöäni asunut omillani jo neljä vuotta ja hoitanut omia asioitani jo kauan. Aina voi kuitenkin oppia lisää ja elämänkokemus tässä ainakin karttui.
Koin hyviä ja huonoja asioita ja opin kaikesta jotain. Tätä on vain hankala pukea sanoiksi ja taidanpa jättää yrittämättä. Se pitää itse kokea.

Syksyllä koulun alettua ja minun jo jotenkuten asetuttua aloilleni oli sellainen olo etten koskaan halua lähteä pois. Tuntui, että nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, ettei mikään aika siihen riittäisi, joten minun pitäisi jäädä Japaniin ainiaaksi.
Syyslukukauden loputtua vuodenvaihteen jälkeen olo oli edelleen samoilla raiteilla. Tuntui, etten ollut vielä kokenut tarpeeksi ja olin iloinen siitä ettei minun tarvinnut vielä mennä kotiin, kuten noin puolet muista vaihtareista.

Oltuani Japanissa yhteensä noin kymmenisen kuukautta, mieli alkoi kuitenkin hiljalleen muuttua. En suinkaan kyllästynyt Japaniin ja koin että edelleen oli paljon nähtävää ja koettavaa, mutta ikävä Suomeen alkoi nostaa päätään. Olin onneksi nähnyt vanhempiani Japanissakin, mutta muuta perhettäni olin nähnyt vain web-kameran välityksellä enkä ystäviäni lainkaan. Kun kuumuus alkoi nousta sietämättömyyksiin, oli myös ikävä Suomen kohtuullista säätilaa. Tiettyjä ruokia, kuten ruisleipää ja kovaa juustoa oli ikävä koko vuoden. Sauna tuntui vuoden tauon jälkeen taivaalliselta. Halusin takaisin myös sen puolesta, että oli hoidettavana uusi asunto Vaasasta ja muita sellaisia asioita ja joitain niihin liittyviä asioita voisi hoitaa vasta palattuani Suomeen. Paluu kotiin tuli siis lopulta juurikin oikeaan aikaan, enkä siltä osin kärsinyt kamalasti.

Tähän menessä Japanista on ollut ikävä ystäviä, sitä että japania sai puhua päivittäin ja sitä kuuli koko ajan kaikkialla, ruokaa. En ole vielä Suomessa astunut oikeastaan ns. "oikeaan elämään" takaisin, sillä olen ollut vain vanhempieni luona. Kun palaan Vaasaan ja aloitan siellä taas elämäni, tulen varmasti kaipaamaan muitakin asioita Japanista. Sille ei kuitenkaan voi mitään, vaan on pakko sopeutua.


Jos arvon lukija suunnittelee vaihtoon lähtöä, suosittelen lämpimästi. Kokemusta ei voi verrata mihinkään toiseen ja se on ihan varmasti kaiken sen vaivan (ja rahan) arvoista.
Kannustan myös kokeilemaan hostperhettä, vaikka minulla se ei sitten loppujenlopuksi ihan niin hyvin onnistunutkaan. Kaikki on kuitenkin kiinni omasta ja perheen persoonallisuudesta ja siitä miten hyvin ne sopivat yhteen. Meissä vaihtareissa oli useita, jotka lähtivät hostperheistään, mutta oli myös useita jotka tulivat mahtavasti toimeen perheensä kanssa, eikä ongelmia ollut. Minutkin sitten lopulta oikeastaan adoptoitiin Marittan hostperheeseen. :)
Toki asuntolakin on hyvä vaihtoehto. Sillä tavalla ystävystyy kenties helpommin muiden vaihtareiden kanssa, jotka asuvat samassa asuntolassa, kun heihin ei voi olla törmäämättä käytävillä ja keittiössä.

Tällä tämä blogi on hyvä saada päätökseen. En taida tänne enää tämän jälkeen mitään lisätä, mutta jätän blogin auki, niin sitä voi aina palata lukemaan.:)
Minulta saa edelleen kysyä kaikkea mieleen juolahtavaa.

Elämääni Japanin jälkeen voi seurata osoitteessa http://syteenjasaveen.blogspot.fi/. Kirjoitan sinne elämästäni yleisesti. Sielläkin saa kysellä myös tämän blogin asioista ihan vapaasti. :)

Kiitos kaikille lukemisesta ja nähdään taas! ♥

Ensimmäinen asia jota söin Suomeen palattuani. Ruisleipää, juustoa, kurkkua ja rasvatonta maitoa.

Hongkong 28.3.-1.4.2013

Tämän vuoden pääsiäinen tuli vietettyä Hongkongissa. Japanissahan sellaista ei vietetä, eikä myöskään Hongkongissa, mutta Suomesta päin matkaavalla matkaseurallani oli silloin lomaa. Minullakin oli vielä menossa tämä intensiivikauden ja kevätlukukauden välinen lomakausi, joten olin vapaa lähtemään.

Meidän pahaksi onneksemme Hongkongissa oli pilvistä ja sateista koko se aika kun me siellä olimme. Tämä esti meitä menemästä ylös Victoria Peakille ja isoa Buddhan patsasta katsomaan. Tai, ei suoranaisesti estänyt, mutta nämä olisi ihan näköalojen takia nähtävä kirkkaalla säällä, joten jätimme sitten tällä kertaa väliin.

Hongkongin päivät siis lähinnä vain kiertelimme ja kaartelimme, katselimme ympärillemme ja nautimme ilmapiiristä.
Käväisimme Hongkongin omalla Avanue of Starsilla pariinkin otteeseen, eräänä iltana näimme myös Symphony of Lightsin.

Kerran eksyimme hieman, kun päätimme lähteä hotelimme vierestä paatilla lahden yli, mutta se menikin vähän eri paikkaan kuin olimme luulleet ja tipuimme kartalta. Löysimme kuitenkin hieman pitkähkön kävelyn jälkeen tutuille paikoille ja kaikki oli taas hyvin. Ainakin tuli nähtyä Hongkongia vähän laajemmaltikin. x)

Kiinalainen ruoka on edelleen aivan tajuttoman hyvää, siitä nautimme molemmat.
Ja Hongkongissa tosiaan pärjää englanilla vallan mainiosti, sillä kaikki mummotkin ravintoloissa osaavat sen verran englantia että tilauksen saa tehtyä. :D

Koska kerrottavaa ei ole paljoa, jätän selostuksen tähän ja annan kuvien kertoa tarinansa.

Hongkongiin(kin) täytyy päästä uudestaan~! ♥

Elämä Japanissa: Ruoka

(Kirjoitin tämän aika aikaisin syksyllä, kun vielä asuin hostperheessäni.)

Ruoka 

Raamen (liemessä nuudeleita, kasviksia ja lihaa)

Pidän japanilaisesta ruoasta. Se tuntuu soveltuvan todella hyvin ruoansulatukselleni ja on muutenkin todella hyvää. Se on täyttävää mutta ei liian raskasta vaikka söisikin ison annoksen (vaikkakin annokset ovat yleensä ihan kohtuullisen kokoisia. Raamen saattaa joskus olla iso, liemen takia). Japanissa saa kuitenkin vaikka mitä muutakin ruokaa, kuten korealaista, kiinalaista, pastaa ja sen sellaista. En siis ole missään vaiheessa (vielä nyt ainakaan) kyllästynyt japanilaiseen ruokaa, sillä muunkinlaista löytää jos sitä tekee mieli.
Hostmummoni tietenkin kokkaa pääsääntöisesti japanilaistyylistä ruokaa.
Aamupalaksi juon yleensä lämmintä teetä (nyt kun on kylmä, aikaisemmin join mehua tai kylmää teetä) ja syön ison palan pullamössöpaahtoleipää ja hieman salaattia ja/tai paistetun kananmunan tai pienen munakkaan ja usein muutaman palan jotain hedelmää tai harvemmin purkillisen jugurttia.
Lounaan syön arkipäivisin yliopistolla, mutta viikonloppuisin saan sen myös kotona. Lounaaseen kuuluu yleensä salaattia ja/tai muita vihannesperäisiä lisukkeita ja pääruokana vaikkapa udon-keittoa, yakisobaa tai paistettua riisiä. Lounaalla saataa myös olla erikseen kulhollinen riisiä, mutta ei läheskään aina. Myös miso-keittoa on joskus.
Tavanomaiseen illalliseen kuuluu aina yhden tai kahdenlaista salaattia ja/tai muuta lisuketta (esimerkiksi pieneksi leikattuja vihanneksi ja konyakua). Japanilaisilla on tapana syödä jotain merenelävää vähintään kerran päivässä ja sitä onkin yleensä illallisella tässäkin talossa. Yleensä se on jonkinlaista kalaa paistettuna mutta joskus myös vaikkapa mustekalaa tai sellaisia jotain mini-ankeriaita tai jotain. Minulle hostmummo laittaa aina myös kulhollisen riisiä (itse hän ei sitä syö, sillä se on kuulemma paljon syötynä lihottavaa...). Meillä ei ihan aina syödä misokeittoa mutta aika usein kuitenkin. Sitten vielä pääruoka tietenkin, joka on vaikkapa muutama pala jotain lihaa kasvisten seassa tai gyouzaa. Jälkiruokana saattaa olla hedelmää.

Nauta-donburi (riisin päällä lihaa ja sipulia)

Pidän siitä, että aterialla on montaa erilaista ainesta, eikä vaan yhtä tai kahta. Se on kuitenkin minulle vähän hassua, että samalla aterialla saattaa olla riisiä, perunaa ja jopa nuudeleitakin. Mutta niin se vain menee, kun riisi on se ainoa oikea ruoka ja muut ovat lisukkeita, varsinkin peruna. Se lasketaan täällä varmaankin kaikkien muiden vihannesten joukkoon.

Kalan syöminen puikoilla on äärimmäisen vaikeaa. Joskus pala on niin pieni, ja hyvin paistettu ja sellaisesta kalasta, jonka ruodot eivät ole kovin isot (niin kuin silakka Suomessa), joten se menee ihan pala kerrallaan ruotoinen kaikkineen, mutta kun eteen laitetaan kokonainen kala päineen kaikkineen, tulee tenkkapoo. Olen siinä kolme kertaa harjoiteltuani jo hieman parempi kuin aluksi, mutta on se edelleen törkeän vaikeaa. Miksi japanilaiset sitten syövät kalaa tässä muodossa? Heille kokonaisen kalan syöminen on helpompaa, sillä ainakin minun hostmummoni syö isommatkin ruodot ihan tuosta vain. Selkäranka jätetään paikoilleen ja tietenkin pää, mutta kaikki muut ruodot, myöskin evät, menevät parempiin suihin. Itse en tähän vain kerta kaikkiaan pysty, sillä pienemmätkin ruodot aiheuttavat epämukavan tunteen kurkussa ja pelkään tukehtuvani. Minä siis tappelen kalani kanssa usein todella kauan, kun poimin sormin ruotoja syötävän osion välistä... Ei hostmummoni siitä tunnu pahastuvan ja on hänkin sanonut että kalan syöminen kokonaisena on vaikeaa. Pidän kalasta, mutta täällä sen syöminen on usein kohtuuttoman vaikeaa.

Kylmiä nuudeleita. Kesällä oikein virkistävä ruoka.

Toinen ruoka-aine josta täällä en pidä yhtään, on eräänlainen kurttuinen kurkku. En tiedä sen nimeä, mutta se maistuu todella kitkerälle. Muuten jättäisinkin syömättä, mutta hostmummollani kasvaa tätä kasvista tuottava puu puutarhassaan joten sen kasvukautena (joka loppui muutama viikko sitten) hän laittoi sitä aina kaikkiin salaatteihin ja munakkaan sisään ja ihan joka paikkaan. Onneksi saan talven olla siltä rauhassa.

Kuten sanottu, pidän yleisesti melkeinpä kaikesta japanilaisesta ruokasta, mutta pariin ruoka-aineeseen olen ihan rakastunut täällä.

Ensimmäinen on tako, eli mustekala. Se on oikeasti tosi hyvää, varsinkin sashimina, eli raakana. Ei sentään elävänä, siihen en varmasti pystyisi, mutta tuoreena ja paistamattomana se on suurta herkkua. Myöskin muun ruoan täytteenä se on hyvää, kuten okonomiyakissa. Se narskuu hampaissa, vähän niin kuin leipäjuusto ja on aika sitkeää, mutta se onkin osa sitä maukkautta.

Toinen on hedelmä kaki (tunnetaan joskus myös nimellä persimmon (persimoni) tai sharon (Isrealissa nimeomaan jälkimmäisellä)). Se on aika iso, kirkkaan oranssi ja sen hedelmäliha on kovahkoa. Se on suhteellisen makea, mutta juuri sopivissa määrin. Hedelmä syödään kuorineen, ainakin tässä taloudessa. Juuri tällä hetkellä on kakin paras hetki, joten hostmummoni tarjoaa sitä usein jälkiruoaksi.

Kareeraisua. Riisiä ja suhteellisen mausteisessa kastikkeessa (tässä versiossa) naudanlihaa.

On myös pakko mainita tofu. Suomessa en välittänyt tofusta ollenkaan, mielestäni se ei maistunut millenkään ja oli koostumukseltaankin jotenkin outoa. Täällä se on kuitenkin ihan erilaista ja sitä on montaa erilaista tyyppiä. Olen oppinut pitämään siitä täällä, se on jopa todella hyvää joskus. ^^

Lempiruokiani ovat raamen, yakisoba ja paistettu riisi. Olen tykästynyt myös korealaiseen ruokaa, jos se on sopivan tulista (sitä saa Gardensin (se läheinen iso kauppakeskus) food courtista).
Niin siitä muusta kuin japanilaisesta ruoasta. Totta kai on okei jos en syö kotona joskus vaikka illallista, kunhan ilmoitan siitä hostmummolleni ettei hän tee liikaa ruokaa eikä odota minua turhaan. Aika usein käymmekin Marittan kanssa viikonloppuna syömässä yhdessä tai joskus viikollakin jos on jotain erityistä asiaa Gardensiin. Ja kyllä, yleensä nimenomaan Gardensissa, sillä se on isoin kauppakeskus tällä alueella, sinne on helppo päästä ja siellä on iso valikoima erilaisia ruokapaikkoja.

Korealainen kimchi-jige. Tulinen keitontyylinen jossa kasviksia ja lihaa, syödään riisin kanssa.

Puikkojen käytöstä sen verran, että olen käyttänyt niitä jo Suomessakin monta vuotta (muistaakseni aloitin joskus kiinalaisessa ravintolassa), joten tekniikka oli hallussa jo ennen kuin tulin tänne. Puikoilla syöminen on helppoa, kun kaikki ruoka valmistetaan siten, että se soveltuu puikoilla syötäväksi. Vastoin yleistä luuloa, puikoillakin voi leikata ruokaa, mutta silloin leikattavan asian pitää olla suhteellisen pehmeää (vaikkapa tofu), sillä puikoissa ei ole terää. Täällä käytetään myös lusikkaa joidenkin ruokien syömiseen (esim. paistettu riisi, omuraisu (riisiä kiedottuna omelettiin) ja kareeraisu (riisiä ja suhtellisen tulista kastiketta)) ja haarukkaakin joskus, lähinnä pihvin (haarukka ja veitsi yhdessä) tai pastan kanssa. Vaikkakin hostmummoni esimerkiksi syö pastankin puikoilla ja ryystää kuten nuudeleita. Vanhat tavat ja sitä rataa.

Myös tällaisia grilli-tyylisiä ruokia löytyy.

Niin, nuudeleita saa siis ryystää täällä, mutta vain nuudeleita. Vaikka tiedänkin, että se on sallittua en vain yksinkertaisesti osaa oikeaa tekniikkaa, enkä pysty siihen. Syön siis nuudelini äänettömästi. Ehkä vielä joskus.

Ruokailutavoista yleisesti hieman. Ennen ruokaa sanotaan "itadakimasu", eli kirjaimellisesti "minä syön nöyrästi". Vähän niin kuin bon appetit. Ruokailun jälkeen sanotaan "gochisousama(deshita)", eli jotakuinkin "minulle on tarjottu ruokaa". Nämä ovat fraaseja ja ne on hankala kääntää. Jälkimmäinen siis ajaa saman asian kuin "kiitos ruoasta, oli hyvää".

Korokke, eli ikään kuin perunamuusia friteerattuna.

Japanese Language Proficiency Test

Olen aikasemmin Suomessa ottanut osaa JLPT-kokeeseen, tasolla N3. Se meni silloin hilkulla läpi.

Tänä vuonna päätin sitten ottaa osaa yhtä vaikeampaan tasoon N2.
Japanissa koetta varten järjestetään myös harjoituskoe, johon ei ole pakko osallistua, mutta ilmoittauduin kuitenkin kun halusin nähdä minkälaisia kysymyksiä kokeessa voisi tulla vastaan.

Harjoituskoe järjestettiin 16. kesäkuuta jossain Osakan kuusessa, tarkemin Kinki yliopiston Higashi-Osaka -kampuksella (eli itä-Osakan kampuksella). Tilaisuus oli kyllä todella hyvin organisoitu. Olimme jo aikaisemmin saaneet postissa tiedon koepaikasta ja -ajasta, sekä meille osoitetusta testihuoneesta (kokelaita oli varmasti parisensataa), joten piti vain saapua paikalle ja seurata ohjeita.
Rakennuksesta oli peitetty kaikki kanjit, siis ihan joka ikinen ilmoitustaulun ilmoituksia ja vessoja myöten.

Kokeessa oli ihan normaalit kielioppi- ja luetunymmärtämisosuudet sekä kuullunymmärtämistä.

Omalta osaltani koe tuntui menevän ihan mukiinmenevästi ja sainkin tulokset sitten heinäkuussa (oikean kokeen jälkeen vasta) ja jos 60% pitää saada oikein jokaisesta osiosta läpipääsemiseksi, koe meni läpi.


Varsinainen koe järjestettiin 7. heinäkuuta meidän onneksemme ihan omalla KGUn kampuksellamme. Tiesimme siis valmiiksi mihin mennä eikä matkakaan ollut pitkä. :)
Koe ja järjestelyt olivat tietenkin ihan samanlaiset kuin harjoituskokeessa ja ihan mukiinmenevästi sekin tuntui menevän, joskin en osaa sanoa menikö se läpi vai ei. Harjoituskokeen tulosten valossa on kyllä aivan mahdollista että koe meni jopa läpi.
Tulokset tulevat kai elokuun loppupuolella.

♥

Akvaario ja Norsua etsimässä

Suunnittelimme suomalaisporukalla tapaamista ja tekemistä kesäkuulle, kunhan vain kaikille kävisi sama päivä ja tajusimme vasta myöhemmin, itse päivän saapuessa, että olimmekin sopineet tapaamisemme juhannuspäivälle!
Tämän vuoden juhannus vietettiin sitten maailman isoimpiin lukeutuvassa akvaariossa. :D

Osaka Aquarium on komea paikka ja todellakin iiiso. Monta kerrosta erilaisia mereneläviä ja muuta sen sellaista (myös koiran kokoinen marsu). Ehdottomasti näkemisen arvoinen, suosittelen!

Akvaariosta kylläksemme saatuamme suuntasimme kohti Norsu-nimistä izakayaa. Tai niin ainakin luulimme. Yritimme sitä etsiä nettisivuilta löytyneiden ohjeiden mukaan, mutta vaikka kuinka pyörimme kaikkialla sillä alueella josta Norsun piti löytyä, emme sitä löytäneet. Luovutimme sitten lopulta ja menimme Saizeriyaan (halpa perheravintola) ja jälkiruoat nautimme Mister Donutissa. Oli herkullista vaikka emme Norsua löytäneetkään. :)

Tämän vuoden juhannuspäivä oli oikein mukava ja se tuli vietettyä oikein hyvässä seurassa.

♥