Kioto 12.-19.1.2013

Nyt vihdoin kerron hieman tammikuisesta matkailustani. Suonette anteeksi jos yksityiskohtia puuttuu, olisi pitänyt tehdä paremmat muistiinpanot, niin ei unohtuisi asioita. ^^"

12. tammikuuta vanhempani saapuivat vierailulle luokseni. Suuntasimme samana iltana (heidän lentonsa tuli illalla kuuden seitsemän aikoihin) suoraan Kiotoon. Matkasimme suoralla junalla Kansain lentokentältä Kiotoon ja satuimme express-junaan, joten matkaan taisi mennä vain noin puolitoista tuntia.
Asuimme J-hoppersin hostellissa kymmenisen minuutin kävelymatkan päässä Kioton asemalta (JR).

Vanhempani ovat leppoisa eläkeläispariskunta, joten lomastamme muotoitui nähtävyyksien perässä juoksemisen sijasta oikein rauhallinen ja patterit hyvin lataava pari viikkoa. Kiotossakin käytimme muutaman päivän ihan vaan siihen että käveliskelimme ympäriinsä ja katselimme maailman menoa.
Saimme hostellilta pari karttaa ja katsastimme niistä muutaman paikan, jotka haluaisimme nähdä.

Pari ensimmäistä päivää kiertelimme vain niitä näitä paikkoja ja katselimme ympäriinsä. Kolmantena päivänä suuntasimme suhteellisen lähellä olevaa puutarhaa kohti. Puutarhan nimi on Shousei-en (渉成園) ja sillä on jopa nettisivut (japaniksi).

Harmillista on että vanhempani tulivat talvella, jolloin kukat eivät sen suuremmalti kuki, mutta oli puutarhassa heidän mielestään silti kaunista. Minun mielestäni puutarha oli hauskalla paikalla keskellä kaupunkia, niin kuin Japanissa tällaiset puutarhat usein ovat. Ne ovat mielestäni aina ihanan rauhallisia kaiken sen hälyn keskellä.

Täytyy muuten myös sanoa, että Japanissa ei ole talvellakaan koskaan niin kuollutta kuin Suomessa. Vihreää näkyy ympäri vuoden, joten täällä on kyllä vuodenajasta riippumatta omalla tavallaan kaunista.

Tottahan halusin vanhemmilleni näyttää edes pari Kioton kuuluisinta nähtävyyttä ja käytin tilaisuuden hyväksi viemälllä heitä sellaisiin kohteisiin joissa en ollut vielä itsekään käynyt.
Ensimmäisenä näistä kohteista oli vuorossa Kultaisenakin palatsina tunnettu Kinkaku-ji. Sinne päästäksemme suuntasimme ensin hostellin lähellä olevalle metroasemalle ja menimme metrolla sopivalle pysäkille (en muista sen nimeä). Metropysäkiltä lähdimme sitten kävelemään kartan avustuksella oikeahkoon suuntaan. Tämä ei ole kätevin tapa päästä Kinkaku-jille, mutta halusimme liikuntaa ja katsoimme kartalta, että kävelyreitin pitäisi olla suhteellisen suora. Ja kyllä se olikin. Kinkaku-ji sijaitsee hieman ylempänä kuin Kioton keskusta-alue joten jouduimme kävelemään loivaa ylämäkeä lähes koko matkan, mutta löysimme kuin löysimmekin perille ihan kivuttomasti.
Itse palatsirakennus oli pienempi kuin olin kuvitellut mutta silti hyvin kaunis, kuin myös sitä ympäröivä alue.
Pois päin tulimme lähes suoraan Kinkaku-jin edestä lähtevällä bussilla, joka vei meidät suoraan Kioton asemalle. Tämä on siis se kätevin tapa päästä kyseiselle temppellille, suosittelen. Reitti on aika pitkä, joten sen varrella ehtii hyvin katsella myös Kioton yleismaisemaa.

Toinen kuuluisista kohteista oli Fushimi Inari Taisha, eli se temppeli, jonka takaa löytyy lukemattomia punaisia torii-portteja.
Sinne suuntasimme junalla Kioton asemalta. Inarin pysäkki on vain parin kolmen pysäkin päässä Kioton asemalta ja aivan itse temppelin vieressä.
Kipusimme jopa ylös vuoren rinnettä aikamoisen matkan, joskaan emme ihan päälle asti. Sieltä oli kivat näkymät Kioton ylle.

 

 

Kultaisen palatsin ja Fushimi Inari Taishan lukemattomat torii-portit nähtyäni koen, että olen saavuttanut jotain merkittävää japanologin urallani. ^^

Kioto kaupunkina on hieno paikka, joskin pidemmän aikaa siellä vietettyäni tajusin miten matala se on. Ei hirveää kasaa pilvenpiirtäjiä eikä muutenkaan kovin korkeita taloja (Japanin mittapuulla). Vaikka sekin on miljoonakaupunki, se ei tuntunut siltä, mikä on minusta vain hyvä juttu, niinkin historiallinen kun Kioto kaupunkina on.

Kiotosta suuntasimme päiväbussilla kohti Hiroshimaa. Siitä seuraavaksi!

Kioton aseman päällä on onnellinen terassi.

Juoma-automaatti, josta saa olutta. Tiesin, että näitä on olemassa mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun sellaisen itse näen.

Leikkikenttä?

Hostellin lähellä oli joki.

♥

Kaksi kuukautta

Paluulentoni Suomeen on 25. heinäkuuta, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on noin viikon reilu kaksi kuukautta jäljellä Japanissa.

Hiroshiman edustalla olevalta Miyajiman saarelta.

Tunnelmat ovat ihan hyvät. Minulla on jo hetken ollut olo, että voisihan sitä jo lähteäkin takaisin. Ei niin, että juuri tällä hetkellä olisi kiire minnekään, mutta ennemmin niin että kun se aika tulee, nyt tuntuu siltä että pystyn kyllä lähtemään. Tosin samaan aikaan olo se olo, etten halua lähteä yhtään minnekään. Ristiiriitainen meininki siis.

Täällä on ollut mahtavaa. Tuntuu, että olen päässyt arkeen mukaan, eli välillä on tylsiäkin päiviä, mutta jos miettii minkälaista elämä Suomessa on, niin ei täällä kyllä sille tasolle päästä koskaan (tylsyydessä siis).

Japanihan ei täältä katoa minnekään vaikka lähtisinkin, mutta pahinta lähtemisessä on ne ihmiset. Vaikka tulisinkin takaisin joskus (ja minähän tulen, se on varmaa), samat ihmiset ja samat tilanteet eivät toistu koskaan. Vaikka pitäisinkin yhteyttä joihinkin ihmisiin vaikkapa Facebookissa, voi olla että joitain ihmisiä en tapaa enää koskaan. Se surettaa, sillä olen tavannut täällä niin paljon mahtavia ihmisiä. Mutta sellaista taitaa elämä aina olla, ihmiset tulevat ja menevät. Yritän kyllä ehdottomasti pitää yhteyttä niihin lähimpiin kavereihin täällä ja muualla maailmassa.

Kwansei Gakuin University

Kevätlukukauteni on huomattavasti tylsempi kuin syksy tai talvi.
Olen edennyt jo tasolle viisi (kuudesta), vaikkei itsestä tunnukaan siltä. Jos menisin nyt uudestaan tasotestiin, en varmasti kyllä pääsisi suoraan viitostasolle. Mutta ei sillä nyt niin väliä.
Viidennen tason tunnit ovat pääsääntöisesti tylsiä.
Ainekirjoitustunnilla käymme läpi lyhyitä tekstejä ja pohdimme niiden kirjoituksellista olemusta. Joka toinen viikko täytyy kirjoittaa tiivistelmä tietystä tekstistä ja joka toinen viikko lyhyt mielipidekirjoitus samaisesta tekstistä.
Kielioppitunnilla käydään kaikkea muuta kuin kielioppia. Käymme läpi pitkiä tekstejä ja pohdimme niiden sisällöllistä olemusta. Näistäkin täytyy kirjoittaa tiivistelmä. Kielioppia on vain nimellisesti, jos sitäkään.
Kanjitunnit ovat samanlaisia kuin aina ennenkin, paitsi että jotenkin ihmeellisesti meillä on jokaisen kappaleen pieni testi ennen kuin olemme varsinaisesti käyneet sitä kappaletta edes läpi. Logiikka on tässä kohtaa kadonnut jonnekin.
Yhdellä puhetunnilla katsotaan yhdessä uutisia ja keskustelemme niiden aiheista. Käymme myös läpi tiettyihin aihealueisiin liittyvää sanastoa.
Toisella puhetunnilla taasen opetellaan henkilökohtaista suosikkiani, keigoa, eli kohteliastakin kohteliaampaa japania. Tämä on siis sitä teitittelyn esi-isää, jota käyttäessä täytyy juuri tilanteeseen sopivassa suhteessa vähätellä itseään ja korottaa puhuteltavaa. Keigo on tässä kerran jos toisenkin aiheuttanut minulle saman tunteen kuin aikoinaan pitkän matematiikan tehtäviä tehdessäni... Olen varma, että se on loogista, mutta minun logiikkani ei vain yksinkertaisesti toimi samalla aallonpituudella.

Muita kuin japanintunteja minulla on harmillisen vähän.
Keskiviikkona iltapäivällä opiskelen kielioppia japanin tasotestin N2-tasoon valmentavalla kurssilla. Tästä kurssista oikeasti pidän. Se on järkevä ja suorasukainen. Siellä opetellaan kielioppia ja sillä selvä. Todella hyödyllistä.
Otin myös kiinan alkeiskurssin. Olisin halunnut ottaa myös koreaa, mutta harmillisesti kiina ja korea menivät päällekkäin ja päädyin sitten erinäisistä syistä ottamaan kiinan. Niistäkin tunneista pidän, sillä opettaja on todella mukava, mutta on hieman rasittavaa että sitä on torstaina iltapäivällä kaksi viimestä periodia putkeen.
Kolmas muu kurssini on nimeltään Comparative Cultural Studies eli vertailevaa kulttuurintutkimusta, ainakin teoriassa. Usein tunnit menevät siihen että professori puhuu ja puhuu eikä puheessa tunnu olevan pointtia ja opiskelijat vain kuuntelevat. Mutta ei siinä mitään.

Japani plus kolme muuta kurssia ei vain täytä viikkoa kovin tehokkaasti. Tiistaina minulla ei ole mitään ja muutenkin päivät ovat aika tyhjiä. Toisaalta tämä on hyväkin, sillä vaikka japanin läksyjä on vähän, ne vähät vievät kerralla paljon aikaa.

Ensi viikolla on tiedossa jo puolivälin kokeet. Eiköhän ne ihan hyvin mene, en ole hirveän huolissani.

Täällä sitä eletään Suomen kesän lämpötiloissa.

Fushimi Inari -pyhäköltä Kioton tienoilla.

♥