Ajan viettämistä ja opiskelua

Alkuviikko meni pitkälti vain hengaillessa, koska enää ei ollut yliopistolla mitään pakollista. Maanantai oli vielä kaiken lisäksi yleinen vapaapäivä (vanhusten kunnioituksen päivä tjsp), jolloin kaikki paikat taisivat olla kiinni. En tosin käynyt katsomassa esim. kauppakeskusessa tai mitään, mutta oletettavasti.

Edelleen se sama maisema koulumatkan varrelta.

Tiistaina suunnattiin tämän toisen suomalaisen vaihtarin kanssa Osakaan etsimään sähköistä sanakirjaa. Kävimme läpi ison elektroniikkaliikkeen kaikki kolme tai neljä maanpäällistä kerrosta ennen kuin taivuimme yrmyinä suomalaisina kysymään infosta missä moisia laitteita mahtaisi olla. Sieltä ohjattiin alaspäin, ensimmäiseen kellarikerrokseen... x) Siellä sitten vietimme tovin jos toisenkin testaillen ja vertaillen eri malleja. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi tietysti voinut etukäteen netistä katsella vaihtoehtoja ja valita mieluisen ja sitten vain käydä hakemassa se, mutta onnistui se näinkin. Päädyimme molemmat ostamaan samanlaisen Canonin laitteen mallia mikälie (unohdin enkä viitsi katsoa). Hintaakaan ei ollut liikaa, noin 21000 yeniä (reilu 200 euroa). Taisi olla halvimmasta päästä.
Ainakin tähän mennessä se on toiminut vallan mainiosti. Ohjekirjaa ei ole pienen pikaoppaan lisäksi englanniksi ollenkaan, mutta laitteen kielen sai kyllä vaihdettua englanniksi. Meinasin, että opettelen ensin käyttämään sitä englanniksi ja sitten vaihdan kielen japaniin.

Samalla reissulla tuli myös käytyä uudestaan siellä korealaisessa kahvilassa Tsuruhashin tienoilla. Edelleenkin se porukka siellä on äärimmäisen mukavaa ja tunnelma hauska. Jos Korea kiinnostaa tai haluaa vaikka vain maistaa korealaista ruokaa, suosittelen~ Minulta saa ohjeet paikalle, jos mielenkiinto heräsi ja sattuu olemaan näillä kulmilla joskus. ;)

Keskiviikkona tapasimme jälleen suomalaisen kanssa ja hengasimme tällä kertaa lähimmän asemani vieressä olevassa massiivisessa Nishinomiya Gardens -kauppakeskuksessa. Sieltä löytyy kasa Marimekkoa ja Muumi-tavaraa, Haribon karkkeja, SM2:n otan tämän -niminen liike ja Helsinki Bakery. :D Löytyy myös vaikka mitä muutakin kivaa, siellä tulee varmasti vietettyä ihan kiitettävästi aikaa vuoden aikana.
Kävimme elokuvissa katsomassa ihanan hyvänmielen-elokuvan Himitsu no Akko-chan. Kieli oli juuri sopivan arkista (suurimmaksi osaksi), että ymmärsi helposti. Näyttelijät olivat mahtavia ja juoni ihanan rento. ^^

Huomatkaa myynnissä olevat syksyiset neuleet...

Torstaina olikin ensimmäinen virallinen koulupäivä.
Ai niin, tähän liittyen, kävimme tiistaina yliopistolla kertomassa, että "saimme luvan ottaa vähemmän kursseja" ja henkilökunnan ilmeet olivat edelleen huolestuneen huvittuneita. Mutta niin, voimme rauhassa olla menemättä niille kursseille, jotka aiomme ottaa pois ja ensi viikolla, kun on sen aika, käydä virallisesti pudottamassa niitä listoilta. Itselleni tulee nyt sitten 15 opintopistettä tänä syksynä.
Niin, siis torstaina suuntasin yliopistolle vasta 11:10 alkavalle tunnille, kun aamulla minulla ei ole mitään. Tämä tunti oli japania ja ainakin nyt ensimmäisen tunnin jälkeen se tuntuu vähän helpolta... mutta en sano vielä mitään, ensimmäinen tunti kun on yleensä vähän mitä sattuu.
Lounaan ja hyppyperiodin jälkeen vuorossa oli Sentence and Meaning in Japanese -kurssi eli käytännössä lauseanalyysiä. Opettaja ainakin on ihan hauska ja ihan tarpeeksi selkeä ja kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lauseanalyysi on minulle aina Suomena japanintunnilla aiheuttanut jonkinlaisia ongelmia, sillä vaikka se on periaatteessa vain logiikasta kiinni ja olen pääsääntöisesti ihan looginen ihminen, lauseanalyysi ei vain jostain syystä uppoa päähäni. Osaan sitä kyllä opettajan avustuksella tunneilla, mutta sitten kun pitäisi itse hetken päästä yritää olen jälleen ihan pihalla. Olen kuitenkin kaikki kokeet, joissa sitä on ollut, päässyt ihan kerralla läpi, ja ihan mukiinmenevin arvosanoinkin, että en sitten tiedä... x)
Iltapäivällä viimeiseksi oli Language and Culture in Japan A -kurssi. Kävimme yleisesti läpi kurssilla käytäviä asioita ja tämäkin kurssi vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.

Perjantai on minulla tyhjä, mutta käyn varmasti yliopistolla syömässä lounasta ja opiskelen itsenäisesti kirjastossa. Sovimme tämän toisen suomalaisen kanssa opiskelevamme yhdessä perjantaisin, kun hänelläkin on lounaan jälkeen tyhjää.

Lauantaina kävimme hengaamassa lukiolaisten kanssa tuossa viereisessä kaupungissa. Tämä oli tavallaan tutustumista, kun Halloweenin aikaan järjestämme heidän kanssaan samaisessa kaupungissa kaikkea kivaa leikittävää. :D Oli oikein mukavaa, pelattiin bingoa. x)


Lukujärjestyksessä jokainen päivä on jaettu periodeihin, joista yksi kestää aina 90 minuuttia. Toisen periodin jälkeen 12:40 on 50 minuuttia kestävä lounastauko ja koska yliopisto on juuriltaan kristillinen, on ensimmäisen ja toisen periodin välissä 35 minuuttia kestävä "kappelitunti", eli käytännössä vapaata.
Ensimmäinen periodi alkaa 9:00 ja viimeinen eli viides loppuu 18:20.
Minulla on kurssivalinnoista johtuen aika paljon hyppyperiodeja ja tosiaan perjantai kokonaan vapaa. Mutta yliopistolla on iso kirjasto ja muitakin paikkoja, joissa voi istua alas ja opiskella (tai nukkua niin kuin puolet kirjastossa oleskelijoista. Näin perjantaina kirjastossa istuessani kun eräs opiskelija tuli pöydän ääreen, levitti tavaransa siihen (kirjat ja penaalin sun muut) ja rupesi nukkumaan. Minulla on sellainen tunne, että joskus saatan kokeilla sitä itsekin).
Kerron muista kursseistani kunhan olen käynyt niiden ensimmäisillä tunneilla ensi viikolla.

Saamme hostperheiltämme lounaan vain viikonloppuisin ja yleisinä vapaapäivinä kun ei ole koulua, joten vaikka perjantaini on vapaa, minun täytyy itse hankkia lounaani. Yliopistolla on halpoja ja hyviä opiskelijaruokaloita, joissa on mukava käydä. ^^

Perjantaina sain vihdoin myös kännykkäni! Se on nätti, väriltään helmiäisen vaaleanpunainen, mutta vaikea käyttää kun kaikki on ihan erilailla kuin suomalaisissa kännyköissä. xD Mutta osaan sentään jo vastata maileihin ja lähettääkin niitä.
Japanissa tosiaan tekstaus on melkeinpä tuntematon käsite. Puhelimella lähetetään sähköpostia ja se löytyy puhelimesta ihan kaikilta. Tuolla laitteella pystyy kyllä lähettämään myös tekstiviestejä, ainakin käsittääkseni, mutta niin ei vain tehdä. En tiedä onko syy vai seuraus se, että tekstiviestit ovat kalliita. Mutta kuitenkin, mailaus jo onnistuu, joskin hyvin hitaasti. ^^"

Tällä viikolla olen jo saanut nukuttua kun yöt ovat viilenneet reilusti alle 25 asteen. Ihanaa~ Mutta minua naurattaa joka kerta, kun telkkarissa meteorologit puhuvat "syksytuulista". xD Lämpötila on kyllä laskenut alle 30 asteen, mutta on yhä 27-29, eikä se ole minun mielessäni ihan syksy kuitenkaan vielä. Mutta kyllä se pari astetta tekee jo paljon, eiköhän ne minullekin mukavat lämpötilat sieltä vielä tule. ^^

♥

Ensimmäinen viikko: Orientaatiota ja Nara

Tämä kulunut viikko on ollut hyvin kiireinen ja tuntunut enemmänkin kuukauden mittaiselta.

Koulumatkani varrelta.

Orientaatiot alkoivat maanantaina 8:45 ja varsinaisen hostmummoni (joka ei ollut vielä paikalla) tytär saattoi minut yliopistolle näyttäen samalla reitin. Täältä talolta minun täytyy ensin kävellä noin 15-20 minuuttia lähimmälle asemalle, joka sattuu olemaan iso Nishinomiya-kitaguchin asema. Sieltä menen junalla parin pysäkin verran noin 5 minuuttia Koutouenin asemalle. Tältä asemalta kävelen vielä ylämäkeen toiset 20-25 minuuttia. Reitti on helppo muuten, mutta se ylämäki on aika tuskallinen tässä kuumuudessa. Mutta tuleepahan ainakin liikuntaa.
Ensin kokoonnuimme kaikki samaan saliin, jonka jälkeen suoritettiin nimenhuuto ja jakaannuttiin kahteen ryhmään tekemään tasokokeita. Omat kokeeni menivät aika häpeällisen huonosti, kun en ollut harjoitellut mitään kesän aikana. Kanjeja en osannut juuri ollenkaan ja esseestäni tuli ihan kamala mutta ainakin kielioppiosio tuntui menevän ihan tarpeeksi hyvin.
Kokeiden jälkeen kokoonnuimme jälleen yhteen ja söimme seisovan pöydän tyylisesti lounasta, jonka jälkeen tapasimme nihongo partenrsimme. He ovat siis tavallisia japanilaisia opiskelijoita, joiden on tarkoitus auttaa vaihtareita käytännön asioissa ja tavata ainakin kerran viikossa juttelemaan ja touhuilemaan yhdessä. Heidän(kin) kanssaan puhutaan siis japania. Heitä on jokaista vaihtaria kohtaan kaksi kappaletta ja molemmat minun tyttöni ovat todella ihania ja mukavia ja avuliaita. ^^
Heidän kanssaan kierettiin ensin kampus-alueella (he esittelivät paikkoja ja minä unohdin saman tien missä mikäkin on) ja hankittiin minulle commuter pass junaan. Sillä voin kuukauden aikana mennä väliä Nishinomiya-kitaguchi - Koutouen niin paljon kuin huvittaa. Sen jälkeen he saattoivat minut takaisin hostperheen talolle, paitsi että kun en itse vielä muistanut reittiä, niin eksyttiin kartasta huolimatta pari kertaa, mutta ei se mitään. Löysimme kuitenkin lopulta perille. ^^

Tiistaina kokoonnuttiin jälleen yhteen ja katsottiin japanilaista elokuvaa nimeltä Toilet. Japanilaisuudestaan huolimatta elokuvassa oli länsimaalaiset näyttelijät ja siinä puhuttiin pelkästään englantia. Pidin siitä yllättävän paljon, katsokaa vain jos tulee joskus vastaan. ^^
Elokuvan aikana osalla oli tasotesteihin liittyvä haastattelu (toisilla se oli ollut jo maanantaina), mukaan luettuna minulla. Ehdin kuitenkin katsoa koko elokuvan rauhassa ennen kuin oli minun vuoroni. Haastattelu meni ihan hyvin, oikeastaan juuri sen tasoisesti kuin pitäisikin.
Tämän jälkeen taisimme allekirjoittaa vakuutuspapereita ja tajusin vihdoin miksi meidän kaikkien piti ottaa tämä joku erillinen vakuutus vielä omien vakuutusten lisäksi. Tämä erillinen vakuutus korvaa jos sattuu rikkomaan tai tuhoamaan jotain hostperheessä tai dormilla, tai vaikka polttamaan jotain poroksi. Nykyään kaikkien täytyy ottaa tämä vakuutus, sillä jokunen vuosi sitten joku vaihtari oli vahingossa polttanut puolet hostperheensä talosta ja joutunut korvaamaan 50 miljoonaa yeniä (~500 000 euroa) eikä hänellä ollut vakuutusta. Tämä meidän vakuutus korvaa 20 miljoonaan yeniin asti.
Tässä välissä kävimme syömässä lounasta nihongo partnersien kanssa.
Lounaan jälkeen palasimme kuuntelemaan infoa muutamasta eri retkimahdollisuudesta, mutta ne maksavat sen verran, ettei viitsi mennä.
Iltapäivällä lähdimme sitten nihongo partnersien kanssa kohti kaupungintaloa tms, jossa minun täytyi rekisteröidä osoitteeni residence cardiin. Siitä tuli vähän päänvaivaa, että olin saanut residence cardini jo elokuun alussa, kun osoite pitäisi rekisteröidä 14 päivän kuluessa saapumisesta. Kiersimme sen sitten niin, että laitoimme saapumispäiväksi sen päivä kun saavuin Nishinomiyaan ja lisätietoihin kirjasimme, että olin elokuun ajan siinä ja siinä hotellissa Tokiossa. Pyydettiin samalla kertaa todistus siitä, että asun täällä (tjsp), jota saattaa tarvita pankkitilin avaamiseen tai puhelimen hankkimiseen jne ja sitä jouduttiinkin odottelemaan puolisen tuntia. Kaupungintalolta pääsyämme nihongo partnersit saattoivat minut taas kotiin.

Naran Hôryû-ji.

Keskiviikkona orientaatiot jatkuivat infolla kursseista ja elämästä Japanissa ja esiteltiin myös kirjastoa. Paras hetki esittelykierroksella oli "Tämä alue on tarkoitettu laskimien käyttöön." "Mutta... laskimet ovat pieniä? (viitaten siis siihen, että joskushan isoja kirjoja saa käyttää vain kirjaston sisällä ja tietyissä paikoissa)" "Niin, mutta se ääni." Täällä siis otetaan kirjaston hiljaisuus vakavasti. ^^"
Tämän jälkeen minun piti mennä kuuntelemaan infoa apurahasta (JASSO minun tapauksessani). Joka kuun alussa minun täytyy käydä kv-toimistolla allekirjoittamassa, että olen tosissaan paikalla ja sitten kuun puolivälin tienoilla voin käydä hakemassa rahat käteisenä kv-toimistolta. Minun täytyy myös jossain vaiheessa tehdä artikkeli lehteen elämästä Japanissa tjsp, pärjätä hyvin kursseilla, osallistua kaikkiin kv-toimiston järjestämiin juttuihin (kansainvälinen coffee hour jne.) ja jos tulee kutsu, mennä kertomaan ala-asteelle jotain, varmaan omasta maasta ja vaihto-opiskelusta tms. Vaihdon lopuksi täytyy myös kirjoittaa loppuraportti.
Tässä välissä ehti käydä syömässä lounasta, jonka jälkeen oli infoa Halloween-tapahtumasta yhdessä lukiolaisten kanssa. Sinne ajattelin kyllä mennä.
Lopuksi oli vielä hirveän päänsäryn aikaan saanut hetki kännykkäliittymien valitsemista. Yliopistolle oli saapunut AU KDDIn ja Softbankin edustajat, jotka esittivät omat tarjouksensa ja sitten piti valita haluamansa... Ne vaan on esitetty aikaslailla paljon hankalammin kuin mihin Suomessa on tottunut, mutta kyllä sieltä taisi löytyä joku ihan mukiinmenevä liittymä puhelimineen. Puhelimen pitäisi saapua keskiviikkona ensi viikolla, jee~ ^^

Torstaina saatiinkin sitten tietää mihin japaninkielen ryhmään mennään. Itse löydyin tasolta 3, joka on juurikin se taso mille oletinkin pääseväni. Ainoa vain, että minulle sanottiin erikseen, että kielioppini on hieman heikomalla tasolla kuin mitä kolmostasolla pitäisi olla ja että minun pitää tsempata erityisesti sen kanssa. Okei, mutta en vain tajua miten huonosti kolmostasolla pitää sitten kanjeja osata, että se minun kanjifeilaus oli muka kolmostasoa mutta hyvin mennyt kielioppi ei ollut. Hassua. Mutta tällä mennään.
Tulokset saatuamme rekisteröidyimme myös muille kursseille ja tästä olikin sitten tulla iso ongelma nimenomaan meille Vaasasta tulleille (meitä on siis kaksi, btw). Olemme molemmat olleet koko ajan siinä käsityksessä, että Vaasan opintopisteet menevät yksi yhteen Kangakun pisteiden kanssa, joten kun Vaasa vaatii 20 op/lukukausi ja Kangakun ehdoton maksimi vaihtareille on 16, niin eihän se onnistu. Menimme sanomaan yliopiston ihmisille tästä ja he ihmettelivät asiaa ja meille sanottiin etteivät he muista että kenenkään Vaasasta aikaisemmin tulleen olisi pitänyt niin paljon kursseja ottaa. He selittivät, että vaihtareille maksimi on tosiaan 16 ja normaalit yliopisto-opiskelijat ottavat 18, joten minun 19 ja ystäväni 22 olivat hieman liikaa.
No, me sitten rekisteröidyttiin kuitenkin noille kaikille kursseille, mutta varmistettiin vielä kerran suoraan omalta kv-koordinaattoriltamme Suomesta, että mitenkäs ne pisteet nyt menevätkään. Hänen vastauksensa oli tiivistettynä se, että siinä on joku randomkerroin. Eli ei, meidän ei pidä ottaa ihan niin montaa kurssia, kuulemma 10 Kangakun opintopistettä riittää (ongelma on tässä siis se, että joudumme maksamaan apurahaa takaisin jos emme suorita tarpeeksi). Olisihan tästä voinut tietysti etukäteenkin kertoa, eikä vasta kysyessä. Turhaan huolestutimme Kangakun ihanaa henkilökuntaa. KELAkin vaatii tietyn määrän opintopisteitä per opintotukikuukausi (5 op), mutta sen pitäisi olla vähän vekslaamalla hoidossa. Nyt täytyy vain mennä vielä pudottamaan muutama kurssi pois rekisteröitymisestä ensi viikolla.
Luennot alkavat muuten ensi viikon torstaina.
Saimme myös infoa siitä mitä pitää tehdä jos tulee maanjäristys, tsunami tai joku muu hätä ja saimme tunnukset yliopiston koneille.

Naran Tôdai-ji.

Perjantaina tehtiin kaikki yhdessä field trip Naraan. Nähtiin Hôryû-ji (maailman vanhin puurakennus) ja Tôdai-ji (maailman isoin puurakennus) ja tosi paljon shikoja, eli peuroja. Nämä nimenomaiset olivat sellasia valkohäntäpeuran tyylisiä. Ne on söpöjä ja niille voisi myös ostaa keksejä syötettäväksi, mutta meillä ei valitettavasti ollut aikaa.
Tôdai-jissa meitä haastatteli myös kasa suloisia yläastelaisia, jotka olivat luokkaretkellä Tokiosta. Heidän oli haastateltava turisteja englanniksi ja he olivat ihan ihmeissään kun yhtäkkiä sanoin jotain japaniksi. He saivat haastattelun kyllä tehtyä ihan kunnialla paperista lukien, oli mukavaa. ^^
Mennessä bussissa pelasimme peliä, eli esittelimme itsemme ja piti kertoa joku outo ruoka ja tai huoma omasta maasta ja opin lähinnä sen, että norjalaiset taitavat syödä lampaasta ihan kaiken, päätä myöten.



Hostmummoni on... en oikein tiedä. Olemme suurimmaksi osaksi hiljaa, vaikka istuisimmekin vierekkäin ja aina välillä käymme monologin omaisia keskusteluja aiheesta x. Ei tämä minua sinällään haittaa, mutta olisi mukava olla varma, ettei hän pidä minua epäkohteliaana hiljaisuuden takia. Mutta nyt on takana vasta muutama päivä, eiköhän tämä tästä vielä kehity johonkin suuntaan.

Nimestäni on riittänyt kyllä huvia. Kun siinä on tuo surullisen kuuluisa Ä niin ne jotka näkevät sen kirjoitettuna ovat ihan ihmeissään ja lausuttunakin joudun toistamaan sen ainakin pariin kertaan. Nimessäni on myös V, joka on japanilaisille hankala, heillä kun ei sitä ole ollenkaan ja he kuulevat sen automaattisesti B:nä. Ja jos yhtälöön lisätään vielä sukunimeni, joka on pitkä, niin saadaan aikaan oikein mukavan hämmentyneitä ilmeitä. Samoin toisesta nimestäni tuli puhetta, ja joudin vain selittämään että se nyt vaan on siellä, ei siitä tarvitse välittää. x)

Aluksi en saanut nukuttua juuri yhtään, kun on aivan liian kuuma eikä huoneesani ole ilmastointia, mutta olen löytänyt siihen jonkinlaisen ratkaisun tuulettimen avulla ja yöt ovat muutenkin tuntuneet viilenneen vaikka päivällä onkin asteita saman verran kuin aina ennenkin.

Peura!

♥

Viikko Osakassa ja melkein ensimmäinen päivä koulua

Tämän kuluneen viikon olen viettänyt pitkälti laiskotellen. Tokiossa tuli tehtyä ja nähtyä niin paljon, että ajattelin ansaitseeni hieman rauhallisemman hetken ennen opintojen alkamista.

Hotellini oli Shinsekain ja Tennojin lähellä, joten oleskelin lähinnä siellä. Eipä sillä, että esimerkiksi Tennojissakaan olisi aika käynyt pitkäksi, siellä kun on ainakin kolme suurta tavarataloa ja ostoskeskusta ihan vierekkäin. Niissä pyörinkin aika paljon, mutta en kuitenkaan ostanut mitään sateenvarjoa erikoisempaa. Alueelta löytyy myös puisto ja eläintarha. Kerran meinasin mennä eläintarhaan, mutta se päivä olikin todella kuuma, enkä viitsinyt lähteä polttamaan itseäni jälleen kerran.
Kerran kävin eksymässä Nambassa, joka äkkiseltään tuntuisi vähän Harajukun ja Shibuyan risteytykseltä. Paljon nähtävää tai lähinnä hipelöitävää.
Pari kertaa tuli käytyä myös paikallisessa Koreatownissa eli Tsuruhashissa. Sieltä löysin vasta-avatun korealaisen kahvilaravintolan, jonka tarjoilijoiden ystävällisyydestä ja musiikkivalinnoista (kpoppia tietenkin) johtuen ennustan tulevan kantapaikkani tämän vuoden aikana, vaikka onkin vähän kaukana Nishinomiyasta.

Kpop-krääsästä on muuten pakko mainita yleisesti sen verran, että siinä missä Tokiossa ne kaikki olivat juurikin Koreatownissa, täällä niitä on vähän missä sattuu ihan sattumanvaraisesti. Koreatownissa siis yhtälailla kuin muuallakin. Oikein hyvä. :D

Kuuluisa Glico-mies löytyy Nambasta.

Hotellihuoneeni ikkunasta.

Tällä hetkellä istun omassa huoneessani hostperheeni luona ja poden kroonista kuumuutta. Kun ilmastoinnin käyttäminen on kallista, ymmärrän kyllä hyvin ettei sillä voi koko taloa viilentää ja odotan innolla ilmojen viilenemistä joskus parin kuukauden päästä...

Itse host"äitiäni" en ole vielä tavannut, hän kun on jossain matkoilla ja tulee vasta maanantaina, mutta hänen tyttärensä ja poikansa (molemmat noin 30) hakivat minut eilen yliopistolta ja ovat minut syöttäneet ja pitäneet vähän seuraakin. Myös tyttären esiteini-ikäinen tytär on syönyt äitinsä ja minun kanssani. Talosta löytyy myös pieni karvapallokoira, jonkinlainen terrieri luulisin. Suloinen pikku läähättäjä. :D
Tytär perheineen asuu ihan parin talon päässä tästä, joten heitä varmaan näkyy jatkossakin. Ihan mukavaa porukkaa he ainakin ovat. ^^

Matka yliopistolle lauantaiaamuna oli odotettua kivuttomampi. Olin käynyt etukäteen melkein perillä asti, joten tiesin mitä odottaa. Jouduin vaihtamaan ensin metrosta junaan, sitten junasta toiseen ja vielä lopuksi bussiin, mutta joka välissä oli kyllä hissi tai rullaportaat joten laukuistakaan ei sitten sen enempää vaivaa ollut.
Saavuin yliopistolle tuntia ennen sovittua aikaa, mutta en onneksi ollut ainoa. Seurassani oli yksi saksalainen, yksi amerikkalainen ja kaksi norjalaista. Me olimme siis niitä, joiden oli itse pitänyt hankkia itsensä yliopistolle oikeaan aikaan. Suurin osa oli kuitenkin jo edellisen yön hotellissa yötä (yliopiston kustantamana) ja tulisivat myöhemmin bussilla suoraan yliopistolle. Seuraamme liittyi hieman myöhemmin lisää norjalaisia ja amerikkalaisia (joista yhden aksentti teki selväksi ilman kysymistäkin että hän oli Teksasista kotoisin "I'm from Texas y'all." Mahtavaa. :D). Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi myös joitain tuutoreiden tapaisia joista australialainen jostain syystä oletti kaikkien olevan amerikkalaisia, josta seurasi keskustelu "Mistä päin amerikkaa sinä olet?" "Saksasta." Ja kun australialainen oli juuri päässyt sanomasta, ettei hänen pitäisi olettaa kaikkien olevan amerikkalaisia...
No, olimme odotelleet ulkona, mutta muutaman muun henkilökunnan jäsenen saavuttua paikalle, kävelimme 50 metriä suuntaan X ja päädyimme ihanan ilmastoituun tilaan. Siellä saimme tervetulopaketit, joista löytyi erinäisiä papereita ja istuimme odottamaan jotain. Itse luulin, että eilen olisi ollut jotain oikeaa tapahtumaakin yliopistolla, tervetulopuheita tai ryhmäytymistä tai ihan mitä vaan, mutta eipä ollutkaan. Hostperheeni tuli hakemaan minua ehkä jopa ensimmäisenä (en ainakaan huomannut kenenkään muun lähteneen) ja ennen kuin bussilastillinen oli edes saapunut. En siis tiedä yhtään minkälaista porukkaa siellä mahtaa olla.

Tervetulopaketissa oli ensi viikon ohjelma. Maanantaina pitää yliopistolla olla kello 8:45 aamulla ja heti yhdeksältä on vuorossa tasotesti. <<" Muuten viikon aikana käydään läpi käytännön asioita ja orientoidaan kaiken näköisiin asioihin. Perjantaina lähdetään retkelle Naraan. :D


Ennen yliopistolle tuloa ei jännittänyt mitenkään kovin pahasti, mutta odotin kyllä että pääsen vihdoin tekemään jotain järkevää. Viikko tekemättömänä Osakassa alkoi jo käydä kärsivällisyyden päälle. Ja sitten joudunkin vain olemaan kaksi päivää tekemättä mitään (olen järjestellyt tavarani ja pessyt pyykkiä). Noh, huomenna sitten vihdoin. Onneksi yliopiston tilat ovat ilmastoidut.

♥

Viimeiset ostokset ja elokuva

29. päivä keskiviikkona jouduimme seikkailemaan metrolla hieman kuin tämä aikaisemmin mainitsemani mysteerilinja menikin yhtäkkiä eri reittiä kuin aikaisemmin ja jouduimme vaihtamaan metroa pari kertaa, että pääsisimme päämääräämme Harajukuun. Siellä vuorossa oli jälleen shoppailua, jonka jälkeen suuntasimme Shibuyaan elokuviin.
Halusimme toisen matkaseuralaiseni kanssa käydä katsomassa Rurouni Kenshin -nimisen elokuvan, joka osoittautui todella hyväksi. :D Ja pääosaa näyttelevä Satou Takeru on mahtava. ♥
Tämä nimenomainen elokuvateatteri oli jännä siitä, etteivät penkit nousseet lähes ollenkaan. Viimeiset ehkä viisi riviä nousvat metrin verran, mutta muuten penkit olivat ihan tasaisesti. Tästä tuli sitten se vanha ongelma, että jos edessä istuu joku vähänkin pidempi ihminen, en näe koko ruutua. Onneksi edessäni istunut poika oli pituudessaan sen verran lyhyt ettei se hirveästi haitannut... ja onneksi ei ollut tekstitystä, sen lukeminen olisi kyllä vaikeutunut.
Japanilaiset olivat melkein pelottavan hiljaa, ääneen ei naurettu vaikka olisi ollutkin hauskaa. Toisaalta, tämä elokuva ei ollut muutenkaan mitenkään hirveän huumoripitoinen, joten ei voi oikein sanoa. Rapistelua tai keskustelua ei kuulunut ollenkaan.
Suomessahan on ihan normaalia, että kun lopputekstit alkavat rullata niin valot laitetaan päälle ja kaikki ponkaisevat ylös ja suorastaan kiirehtivät ulos salista. Täällä on erilainen meininki. Kaikki katsovat kiltisti lopputekstit aivan loppuun asti (joku saattaa lähteä kiireissään vaikka vessaan), jonka jälkeen ovet avataan ja valot laitetaan osittain päälle. Monet saattoivat jäädä vielä istumaan ja juttelemaan, odottivat varmasti että ruuhka helpottaa.
Kävimme leffassa nimenomaan keskiviikkona, sillä useissa elokuvateattereissa naiset pääsevät keskiviikkoisin halvemmalla elokuviin. Lippu maksoi 1000 yeniä, kun normaalisti se on 1300-1800. Ihan kiva alennus. :D

30. päivä varattiin pakkaamiselle ja huoneen siivoamiselle päällisin puolin.

Kaiken kaikkiaan todella mukava kuukausi Tokiossa, kiitos matkaseuralle! Suosittelen ehdottomasti olemaan Tokiossa pidemmän aikaa kerrallaan, nähtävää todellakin riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa. :D

♥

Stuck in Space

28. päivä tiistaina suuntasimme Disneylandiin. Vaikka se onkin aika kaukana, matka sinne oli ihan siedettävä kun olimme sattumalta nähneet, että meidän kotiasemaltamme menee suoraan junia Shin-Kibaan, josta olisi enää yhden vaihdon ja parin pysäkin verran Disneylandiin (Maihaman asema). Tämä Shin-Kibaan menevä linja on ihan mysteerinen, sillä sitä ei löydy mistään aikatauluista, mutta siellä se vain kiltisti menee.
Yhden päivän lippu, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin (ei siellä muunlaisia myydäkään, muuten kuin sitten usemman päivän lippuja) maksoi suolaiset 6200 yeniä...

Meillä ei oikein ollut mitään suunnitelmaa laitteiden suhteen, joten kiersimme aluetta randomilla ja kauhistelimme jonotusaikoja (esim. Space Mountain oli 90 minuuttia). Pitkät jonotusajat suosituimmissa laitteissa johtuivat varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että niihin pystyi hankkimaan fastpass-lipukkeita, joilla tiettyihin laitteisiin pääsi suoraan jonon ohi. Nämä fastpassilaiset sitten pidensivät jonotusaikaa normaaleille jonottajille.
Ensimmäisenä eksyimme johonkin todella traumatisoivaan veneajeluun laulavien lapsi-nukkien keskellä. Emme varmasti muuten olisi menneetkään, mutta halusimme rahoillemme edes jotain vastinetta, ja tässä kohteessa odotusaika oli vain 10 minuuttia.
Seuraavaksi oli vuorossa puolen tunnin odotus todella hienoon 3D-minielokuvaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-tehoste oli paikallaan ja se oikeasti toimi. Myös 4Dtä saatiin mukaan kun salissa tuuli ja päälle lensi vettä. Ylivoimaisesti paras kokemistamme "laitteista".
Olisimme halunneet käydä kauhukartanossa mutta se oli valitettavasti suljettu. Splash Mountainkin olisi ollut kiva, mutta luovutimme kun sinne oli 140 minuutin jono. Nämä todettuamme pyörimme jälleen vähän, vilkaisimme Robinsonien puumajaan ja kävimme juna-ajelulla, jossa näkyi Pohjois-Amerikan intiaaneja viidakossa, kaikennäköisiä epätodennäköisiä eläimiä ja dinosauruksetkin ilmaantuivat paikalle jossain vaiheessa. Ihmeellinen sekamelska siis.
Kävimme syömässä kallista pientä ruokaa ja jatkoimme matkaa Pirates of the Caribbean -laitteeseen. Siellä mentiin veneellä kaikennäköisten roboteilla yms. systeemeillä toteutettujen kohtausten lävitse. Robotit tekivät kyllä vaikutuksen, sillä ne olivat todella aidonoloisia ja erityisesti niiden eleet olivat juuri samanlaisia kuin esikuvillaankin.
Hetken vielä pyörittyämme päätimme lähteä jonottamaan Space Mountainiin vaikka sinne olikin 80 minuutin jono. Space Mountain on vuoristoradan tyylinen laite, paitsi pimeässä. Kulutimme aikaamme jonossa pelaten erinäisiä pelejä ja syöden jonon vierestä ostamaamme jätskiä. Jonotusaika tuntui kyllä paljon pidemmältä kuin mitä piti, mutta emme katsoneet kelloa tässä vaiheessa, niin ei voi tietää. Kun sitten viimein pääsimme laitteeseen, kaikki meni aluksi ihan hyvin ja lähdimme liikkeelle niin kuin pitikin. Mutta sitten jotain meni pieleen, emmekä koskaan saaneet tienneet mitä. Laitteessa oli ensinnäkin valot päällä vaikka ainakin mainoksen mukaan ei pitänyt olla ja sitten vaunu pysähtyikin kesken kaiken. Siellä sitten istuimme parin muun vaunun kanssa 10-20 minuuttia kuunnellen kuulutusta, siitä kuinka pahoillaan he ovat, kunnes henkilökunta tuli selittämään, että nyt voitte jatkaa loppuun asti ja olemme pahoillamme ja olettehan te varmasti kunnossa ja olemme pahoillamme. Mentiin sitten loppun asti ja uloskäynnillä meille annettiin kullekin yksi vapaalippu, jolla pääsisi mihin tahansa yhteen laitteeseen jonon ohi.
Tähän koko skandaaliin oli tuhrautunut parisen tuntia ja ilta oli jo hämärtymässä. Emme olleet kovin iloisia ja päätimme kerrankin olla epä-suomalaisia ja käydä valittamassa asiasta. Etsimme jonkinlaisen infopisteen/minkälie ja selitimme tuohtuineina asiamme ja vaadimme jotain muutakin korvausta kuin yhden vapaalipukkeen. Asiakaspalvelija kuunteli kärsivällisesti ja lähti sitten kysymään asiasta esimieheltään. Esimieheltä tuli sellaista viestiä (ei viitsinyt kuitenkaan itse tulla paikalle), että valitettavasti koska olimme olleet jumissa laitteessa vähemmän kuin puoli tuntia, saisimme vain yhden lippukkeen emmekä mitään muuta. Emme sitten sen enempää ruvenneet riitelemään vaan lähdimme äkkiä kuluttamaan lippumme jonnekin ennen kahdeksalta alkavan paraatin alkamista (kello oli tässä vaiheessa jo seitsemän maissa).
Päädyimme käyttämään lipukkeen Splash Mountainiin, sillä sinne oli tässä vaiheessa vajaan kolmen tunnin jono, eikä jonoon enää otettu ketään uusia kävijöitä, jotta kaikki ehtisivät kokea laitteen ennen sulkemisaikaa. Oli ihan kivaa kävellä pitkän jonon ohi... vahingonilo ja sitä rataa. x)
Splash Mountain on kuten Särkänniemen (?) Tukkijoki, paitsi paljon siistimpi. Siellä mennään aika pitkästi veden päällä ja aina välillä on yllättäen pieniä pudotuksia. Matkan varrella oli kohtauksia jostain tutusta piirretystä, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Lopuksi sitten mennään alas isosta pudotuksesta ja kastutaan. Ihan kiva laite kyllä, ymmärrän miksi se on niin suosittu.
Tämän jälkeen asetuimme valmiiksi aidatun paraatireitin varrelle odottelemaan piakkoin alkavan paraatin alkua. Kaikki muuten istuivat kiltisti koko paraatin ajan, joten vähän taaempaakin näki vallan mainiosti.
Valoparaati oli kyllä oikein komea. Siellä näkyi kaikki tutut Disney-hahmot hienoissa värikkäissä ja valokkaissa puvuissaan hienoilla, myös valaistuilla alustoillaan.

Matka poispäin oli kivuttomampi kuin mitä ajattelimme; kaikki eivät lähteneetkään heti paraatin loputtua, joten saimme istua koko matkan mysteerilinjallamme.

Loppujen lopuksi täytyy myöntää, että jäi jälleen sellainen olo että tuhlasin rahojani. En suosittele yhtään Disneylandiin menemistä, ellei oikeasti ole niin paljon rahaa budjetissa että sitä voi tuhlata (tai ole ihan superüberhyper-disneyfanaattikko (niitä kyllä näkyi siellä pelottavan paljon)).
Eniten ärsytti se fastpassien läsnäolo nimenomaan niissä kaikissa jännittävimmissä laitteissa. Niiden takia jonotusajat olivat todella kohtuuttomat ja jonotukseen menee suurin osa päivästä. Myös se ärsytti, että monesti laitteiden vaunuja ei laitettu täyteen, sillä tarkoituksella, että yhdessä liikkunut porukka pääsisi kaikki samaan aikaan laitteeseen. Joten esimerkiksi kun meitä oli kolme, niin se meni yleensä niin, että jonkun vieressä oli tyhjä tila, sillä eihän siihen nyt ketään voi laittaa. Tai vastavaasti, että penkillä johon mahtuisi neljä onkin istutettu vain kaksi, koska eihän samalle penkille nyt voi tuntemattomia tunkea, vaikka heitäkin olisi vain kaksi. Mietimme hetken, miten tällainen meiniki on mahdollista yleensä aina niin järjestelmällisessä ja tilaa säästävässä Japanissa, mutta tajusimme pian, että tietenkin se johtuu siitä, että koko konsepti on alunperin mukavuudenhaluisten amerikkalaisten kehittelemä. Näin ollen jonotusajat pitenivät jälleen.

No, se siitä, eipähän tarvitse mennä uudestaan.

♥

Kpoppia ja rantahiekkaa

25. päivä lauantaina kävimme vihdoin Koreatownissa. Tämä oli lähinnä minun toivomani kohde, sillä fanitan kpoppia ihan täysillä. Japanissa korealaista musiikkia kuulee missään todella harvoin ja levyjä on hankala löytää (paitsi japanilaisia versioita) puhumattakaan muusta krääsästä. En oikeastaan fanita yhtään jpoppia, joten fanittamisen kannalta tämä on minulle suhteellisen kuiva maa.
Kulutin Koreatownissa ihan kiitettävästi aikaa, koska totta kai jokaisessa kaupassa oli käytävä ja kaikkea hipelöitävä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää kuin että ei, en kuluttanut kaikkia rahojani. x) Enhän kuitenkaan loppuen lopuksi tee mitään kymmenellä eri avaimenperällä tms. Niitä on vain kiva hipelöidä (ja kaupoissa soi hyvä musiikki).

27. päivä maanantaina suuntasimme jälleen Kamakuraan mutta tällä kertaa kohteenamme oli uimaranta!
Paikalle päästyämme pohdimme suihkun ja pukuhuoneen mahdollisuutta ja koska yleisiä sellaisia ei näkynyt, päädyimme maksamaan 1500 yeniä per nenä yksityisestä. Hintaan kuului säilytyslokero, pukukoppi ja suihku, jota sai käyttää niin paljon kuin haluaa. Myöskään aikarajaa ei ollut. Maksoimme lisäksi 1300 yeniä yhteensä aurinkovarjosta.
Hetken varjomme alta katseltuamme totesimme, että jotain on nyt oudosti, sillä kukaan ei ollut uimassa. Tiesimme kyllä, etteivät japanilaiset ole mitään erityisen innokkaita uimareita, mutta kyllä nyt luulisi jonkun silti vedessä olevan. Hetken kuluttua tulikin kuulutus (joita tuli aina silloin tällöin), jossa selitettiin että jossain päin riehuvan taifuunin takia (tämä oli varmasti se Okinawallekin iskenyt) aallot ovat niin korkeat ettei uimaan saa mennä. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää, mutta rannalla pörräävien rantavahtien mielestä nilkaan ulottuvassa vedessä kahlaaminenkin oli kiellettyä. Istuskelimme rannalla juuri ja juuri aaltojen uloitettavissa uikkarit täynnä hiekkaa, mutta siltikin aina välillä ylipirteä rantavahti tuli sanomaan, että meidän pitäisi siirtyä ylemmäksi  rannalle. Olisimmehan voineet vaikka hukkua viiden senttimetrin syvyiseen veteen.
Jossain vaiheessa rantavahtien toiminta alkoi kyrsiä sen verran, että härnäsimme heitä ihan tahallaan. Huomasimme, että he olivat ottaneet meidät silmätikuiksemme ja juoksivat aina mistä sattuu luoksemme, jos edes näytimme siltä, että lähdemme kohta lähestymään vettä. Teimme siis niin, että odotimme kun he olivat päässeet tarpeeksi kauas meistä ja ryntäsimme veteen. Emme me tyhmiä ole, aallot ihan tosissaan olivat välillä todellakin korkeat, mutta menimme vain sen verran syvälle, että vettä oli ehkä reiden puoleen väliin ja kyykistyimme niin että pää kastui ja juoksimme sitten takaisin ennen kuin rantavahdit ehtivät motkottamaan. x) Sen verran täytyy sanoa, että emme olleet ainoat jotka tätä tekivät; myös japanilaiset leikkivät vedessä kun rantavahtien silmä vältti.
Aallot ulottuivat välillä todella kauas rannalle asti. Kerran ne jopa tulivat kastelemaan meidän tavaroitamme, vaikka ne olivat ihan suhteellisen kaukana rantaviivasta. Siirsimme sitten tavaramme ja aurinkovarjomme, mutta siltikin kerran vesi tuli uhittelemaan todella lähelle.
Rannalla oli ensimmäistä kertaa koko reissun aikana sellainen olo, että lämpö tuntui ihan mukavalta, kunhan ensin oli leikkinyt vedessä tarpeeksi. Vesi oli muuten juuuuurikin sopivan virkistävää, harmi ettemme päässeet kunnolla uimaan.
Aurinkorasvasta huolimatta onnistuin jälleen polttamaan itseni. Rusketukseni on ihanan laikukas... x)

 ♥

Neljäs etappi

Neljäs etappi matkallani Nishinomiyaan on Osaka.
Toisin kuin alunperin suunnittelin, lähdin tulemaan tänne päin jo eilen aamulla, bussilla siltikin. Bussin oli määrä lähteä Shinjukusta yhdeksältä aamulla, mutta check-in olisi suoritettava viimeistään varttia vaille. Suunnittelin siis olevani terminaalissa kahdeksan maissa, ettei vain tulisi kiire.
Matkaseurani oli lähdössä samaan aikaan lentokentälle ja tajusimme edellisenä iltana joutuvamme laukkuinemme juuri pahimpaan aamuruuhkaan... se pelotti jo etukäteen, mutta yllättävän hyvin minä ainakin siitä selvisin, vaikka välillä olinkin vähän liiskana laukkuani vasten.
Ongelmat alkoivat vasta päästyäni Shinjukun asemalla. Bussiyhtiöni sivuilla oli kyllä selkeät ohjeet siihen, miten heidän terminaaliinsa pääsee Shinjukun asemalta, mutta mokasin heti kun en löytänyt asemalta vaadittua länsiuloskäyntiä. Lähdin viittojen opastamana suuntaan, jonka luulin suurin piirtein oikeaksi, mutta jonkin aikaa kuljettuani ja törmättyäni karttaan tajusin etten pääsisi sitä reittiä oikeaan paikkaan. Korjasin sitten suuntaani ja jatkoin matkaa (kaikki tämä muuten maan alla tunneleissa, niitä pitkin olisi päässyt vaikka kuinka pitkälle).
Löysin sitten vihdoin oikean paikan raahattuani laukkujani puolisen tuntia ylös ja alas portaita. Tässä vaiheessa olin jo ihan kirjaimellisesti hiestä märkä... hehkeä olo ja sitä rataa. Kun pääsin check-in tiskille, kello oli 20 vaille yhdeksän... ehdin kuitenkin ajoissa, onneksi.
Hetken odoteltuani päästiinkin jo bussiin (tässäkin vaiheessa piti laukkua raahata ylös korkeita portaita) ja kymmenen tunnin matka saattoi alkaa.

Bussi oli ihan mukava, ei mitään erikoista, paitsi jokaisella oleva oma näyttö, josta pystyi katsomaan elokuvia, telkkaria, pelaamaan videopelejä, kuuntelemaan musiikkia... samanlaiset kuin isoimmissa lentokoneissa. :D
Itse kulutin matkan nukkumalla, kuuntelemalla musiikkia ja katsomalla japanilaisen elokuvan Halfway. Ihan hyvä elokuva muuten, mutta se loppui hassusti kesken.
Pysähdyimme parin tunnin välein aina pariksikymmeneksi minuutiksi kerrallaan sellaiselle isolle "service arealle", jossa pystyi käymään vessassa ja ostamaan syötävää ja juotavaa mukaan tai syömään ihan ravintolassa ja oli siellä varmaan kaikenlaisia matkamuistomyymälöitäkin.
Matkareitti oli todella kaunis. Menimme meren viertä ja keskellä vuoristoa ja järvi tai kaksikin taisi matkalla näkyä.
Pysähdyimme ensin Kiotossa jättämässä osan kyytiläisistä pois ja jatkoimme sitten matkaa Osakaan. Jäin turvallisesti pois Osakan JR-asemalla ja lähdin suunnistamaan kohti oikeaa metrolinjaa. Tässä vaiheessa raahasin laukkua vielä vähän lisää portaissa, mutta ensimmäistä kertaa ikinä joku pystähtyi ja auttoi minua! Tokiossa kukaan ei näyttänyt siltä että edes harkitsisi auttamistani, mutta täällä tämä mies jopa auttoi minua ostamaan metrolipun ja kantoi laukkuni metroon asti, sillä hän oli menossa samaan suuntaan. Ette arvaakaan miten helpottavaa tämä oli. ^^
Omalla asemallani ensin eksyttyäni (kyllä, taas) löysin oikean ylöskäynnin, mutta onnistuin silti menemään jotenkin väärästä kohdasta ylös ja jouduin kiertämään hieman, mutta löysin kuin löysinkin hotellini ja pääsin kirjoittautumaan sisään.
Hotelli on kaikin puolin pieni ja könynen, mutta ihan tarpeeksi mukava. Ilmastointi, lämmin suihku ja pyykinpesu on ilmaista, joten kaikki hyvin. ^^ Ainoa hassu asia on se, että täällä on tämä oma kerros vain naisille, josta löytyy kyllä vessa ja näin, mutta hotellin kaikki suihkut ovat alhaalla ensimmäisessä kerroksessa... jotain ei nyt olla mietitty ihan loppuun asti. x) Mutta eihän se mitään, kunhan suihkujen ovet menevät lukkoon. xD

Eilen en tehnyt muuta kuin asetuin aloilleni, kävin suihkussa ja hakemassa conbinista ruokaa. Pääsin hotellille muuten puoli kahdeksan maissa illalla.

Tänään nukuin pitkään ja lepäilin hotellilla kunnes nälkä rupesi muistuttamaan itsestään. Lähdin kiertelemään tässä ympäristössä ja löysinkin ruokapaikan. Syötyäni kiertelin hieman lisää ja löysin aivan massiivisen kauppakeskuksen, jonka kiertämiseen menikin sitten hetki... Siellä oli paitsi kaiken näköisiä vaate- ymsliikkeitä ja monikerroksinen sekatavarakauppa myös about miljoona ruokapaikkaa. Täytyy käydä testaamassa niistä muutamia tässä viikon aikana...
Tarpeeksi kierrettyäni yritin palata takaisin hotellille, mutta minulla meni puolisen tuntia kun yritin päästä yhdessä kohtaa tien yli. Siinä kohtaa oli menossa joku tietyö/remontti/rakennusurakka, joten pyörin sitten sen saman risteyksen alueella yrittäen kaikin tavoin tien yli. Lopulta minun piti kävellä pari sataa metriä risteyksestä poispäin (väärään suuntaan), mennä siellä tien yli ja sitten kävellä takaisin. Onneksi en ollut ainoa; myös japanilaiset olivat ihan pihalla ja kiipeilivät jo aitojen yli. x)

Otan tänään ihan rauhallisesti sillä jalkojani särkee, niskani ovat jumissa ja oikea käteni on kipeä (sen siitä saa kun raahaa laukkua joka painaa reilut 24 kiloa ja on vielä kolme muutakin laukkua vaivoina... en suosittele).

♥