Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, 8.2. - 12.3. oli vuorossa intensiivinen talvilukukausi. Tavallisilla japanilaisilla opiskelijoilla ei tällaista välilukukautta ole ollenkaan, vaan heillä on lomaa helmi- ja maaliskuu kunnes huhtikuussa alkaa jälleen uusi lukuvuosi. Tämä on siis vain vaihtareiden erikoisuus.
Intensiivilukukaudella opiskeltiin japania kokonainen taso eteenpäin. Pelkästään japania; muita teoria-aineita ei opetettu.
Urakka olikin sen mallinen. Koko kuukausi meni käytännössä niin, että menin aamulla yhdeksäksi tunneille, joita oli joka päivä aamupäivän kaksi periodia, aina 12.40 asti. Sen jälkeen söin lounasta ruokalassa ja kiirehdin korean tai kiinan alkeiskurssille. Niillä tunneilla meni yleensä aina 18:20 asti, jonka jälkeen lähdin jo puolinukuksissa takaisin dormille tekemään seuraavan päivän läksyjä. Läksyihin meni joka päivä useampi tunti.
Syystä tai toisesta tuntui koko kuukauden siltä etten ole nukkunut ollenkaan, mutta selvisin siitä kuitenkin. Viikonloput meni nukkuessa ja läksyjä tehdessä.
Itse ajattelin etukäteen että tällainen intensiivikausi on ihan järjetön ja olen edelleen samaa mieltä. Kävimme yhden kuukauden aikana suunnilleen samat asiat (hieman asiaa oli vähennetty mutta ihan todella vähän vain) mitä normaalisti käydään noin neljän kuukauden aikana. Vaikka opintosuunnitelma tehtävineen ja materiaaleineen on suunniteltu niin, että kunhan tekee kiltisti kotitehtävät ja valmistautuu etukäteen tunnille, asiat tulee kyllä opittua, ja se piti paikkansa myös intensiivikauden aikana mutta! Sopii kysyä jäävätkö kenties kokeessa osatut asiat tällä vauhdilla pitkäaikaismuistiin ollenkaan. Itse en ole lainkaan varma. Ja kun koko kuukauden keskittyi siihen, että ehtii käydän kaiken uuden asian läpi ajallaan, ei kertaamiseen jäänyt lähes lainkaan aikaa ja kokeeseen mentiin siinä mielessä kylmiltään.
Kanjikoe oli liian helppo. Koko ryhmämme selvisi kokeesta puolen tunnin sisään. Siitä puuttui suuri osa vaikeampia, kielioppiin ja merkitykseen liittyviä tehtäviä. Kokeessa oli lähes yksinomaan lukemistehtäviä.
Kielioppikoe oli laaja ja aika loppui melkein kesken, mutta kai se ihan hyvin meni. En osaa sanoa.
Puhetunnin koe oli vain puhe ja se nyt meni niin hyvin kuin voi olettaakin, eli jännittäessä. Tulokset tulevat varmaankin jossain vaiheessa ihan heti kevätlukukauden alettua.
Korean ja kiinan alkeiskursseista sen verran, että koreassa opimme lähinnä vain lukemaan ja ehkä hieman kirjoittamaan mutta kun sanavarasto jäi nollaan, siitä ei ole hirveästi hyötyä. Kiinassa opimme hurjasti paljon enemmän, sillä vaikka päätavoitteemme oli oppia ääntämään oikein tooneja (eli kiinassa niin tärkeät äänepainot) myöten, opettaja opetti siinä samalla sanoja ja fraaseja ja vähän kielioppiakin, sillä hän käytti niitä ääntämysharjoituksina.
Intensiivikauden lopussa oli myös orientaatio kevätlukukauden kursseista ja sen sellaisista. Kävi ilmi, että ei sittenkään voi ottaa kiinaa ja koreaa samaan aikaan, eli tämän kuukauden urakka meni puoliksi hukkaan. Olen tästä edelleen äärimmäisen harmissani. Päätin sitten muutaman päivän pohdittuani ottaa kiinaa, monestakin syystä joihin en nyt viitsi sen suuremmalti pureutua. Kiinan lisäksi valitsin vertailevaa kulttuurin tutkimusta ja japanin tasokokeen (JLPT) tason 2 kokeeseen valmistavan kurssin, sillä meinaan kokeilla läpäistä tuon tason heinäkuussa.
Saimme tietää myös syyslukukauden muiden kurssien arvosanat. Kertauksen vuoksi: asteikko on S-C, eli S, A, B, C. F on hylätty. Täysi pistemäärä (johon siis sisältyy niin kokeen arvosana kuin kotitehtävät ja läsnäolo ja sen sellaiset) on 100. Omat arvosanani ovat seuraavanlaiset:
Japanin kielioppi ja kanjit: S94
Japanin puhetunnit: S95
Japanese Linguistics: S91
Language and Culture in Japan: A84
Minorities in Japanese Society: A80
Sentence and Meaning in Japanese: B76
Olen ihan tyytyväinen tuloksiini, ei kai muutakaan voi. ^^"
Nyt olen taas noin neljä viikkoa kestävällä lomalla. Sen suurempia suunnitelmia minulla ei ole muuten mutta lähden käymään Hongkongissa loman loppuvaiheilla. Sitä odotan innolla. :D
Vaikka intensiivikauden viikonloput menivätkin pitkälti opiskellessa, lähdin silti suurimman osan kokeista jo oltua ohitse Marittan, parin muun suomalaisen ja Marittan hostädin kanssa katselemaan "muuminäyttelyä". Hyogon prefektuurin päätaidemuseossa (tai jotain sellaista) järjestettiin suomalaiseen kulttuuriin ja designiin liittyvä näyttely. Näyttelyssa oli muun muassa paljon Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen maalauksia, Alvar Aallon designia ja tietenkin Marimekkoa sekä erikseen oma näyttely Tove Janssonista ja Muumeista. Oli mielenkiintoista nähdä suomalaisuutta ulkomaalaisen näkökulmasta.
Pari viikkoa sitten varmistui myös tarkka päivämäärä kun tulen Suomeen palaamaan. Aikataulujen ja muutoskulujen erojen takia paluupäiväni on nyt 25. heinäkuuta.
Tällä hetkellä on hieman ristiriitainen olo. En haluaisi palata, mutta haluaisin sitten kuitenkin. Ehkä ihan hyväkin. Japania tulee ihan järkyttävä ikävä, mutta kyllä minulla on jo tiettyjä asioita Suomessakin ikävä.
Japanihan ei täältä katoa minnekään, joten voi ollakin, että tällä hetkellä se mitä jää kaipaamaan on ennemminkin tämä elämäntapa. Se, että saa opiskella pelkästään Japaniin liittyviä asioita, että on mukavia vaihtaritovereita, joiden kanssa on kiva viettää aikaa, että on niin uppoutuneena Japaniin että väkisinkin oppii lisää lähes joka päivä, edelleen. Pitänee siis vain olla ajattelematta Suomeen paluuta ja nauttia täällä olosta niin kauan kuin vielä voi. ♥
Ja loppukevennys: vaikka kirsikkapuut eivät vielä ihan kukikaan, umet kukkivat jo, tai ovat varmaan jo lopettelemassa kukkimistaan. En saanut aikaiseksi mennä minnekään isoon umetarhaan katsomaan kukkivia puita, mutta pari näin siellä täällä kadun varrella.
♥
PS: Ume, eli japaninaprikoosi, käännetään usein luumuksi, mutta se on oikeasti eri lajike.
