Elämä Japanissa: Liikkuminen, asuminen ja sää

Koulumatkani varrelta.

Liikkuminen

Hyviin puoliin lukeutuu ehdottomasti julkinen liikenne, erityisesti junat. Japanissa junalla pääsee kätevästi lähes kaikkialle ja junalla matkustaminen on pääasiallisesti myös todella halpaa.
Junayhtiöitä on monia ja useimmat niistä ovat suhteellisen paikallisia, esimerkiksi eniten käyttämäni Hankyu, joka kulkee vain Osakan, Koben ja Kioton välisellä alueella, aika suppeasti. On myös olemassa koko maan kattavia yhtiöitä, lähinnä JR (Japan Railways), joka operoi muun muassa myös Shinkansen-luotijunia.
Japanissa on toki myös pitkän matkan junia, sellasia kuin Suomessakin, mutta eniten matkustetaan lähijunilla, jotka Japanissa kuitenkin kulkevat todella pitkiäkin matkoja. Esimerkiksi Kobesta Kiotoon asti pääsee lähijunalla, vaikka välimatka on lähes 60 kilometriä. Suurin ero pitkän matkan junan ja lähijunan välillä taitaakin olla se, että lähijunaan ei tarvitse ostaa istumapaikkalippua.
Lippujen hintaan vaikuttaa vain ikä (aikuinen vai lapsi) ja matkattava välimatka. Matkaan kuluvalla ajalla ei ole mitään väliä, joten asemien sisällä, siis lippuporttien sisäpuolella on vähänkin isommilla asemilla kahviloita, kirjakauppoja, conbineita ja jopa kunnon marketteja.
Kuten sanottu, liput ovat halpoja. Esimerkiksi matka Nishinomiyasta Kiotoon (Kawaramachin asemalle) (välimatka ~58 km) maksaa 450 yeniä, eli vajaa 5 euroa. Nishinomiyasta Osakaan on noin 16 kilometriä ja lipun hinta on 260 yeniä (vajaa 3 euroa). Kaikki hinnat Hankyun junilla, sillä asun sen aseman lähellä ja sitä yhtiötä käytän eniten.
Minulla on olemassa myös opiskelijan commuter pass junaan, jolla voin matkustaa Nishinomiya-kitaguchin ja yliopistoa lähimmän aseman väliä kolme kuukautta hinnalla 5160 yeniä. Se toimii mihin aikaan vain, myös viikonloppuisin, joten hinnaksi tulee per päivä noin 57 yeniä, eli vajaa 60 senttiä. Kertalippu samalle välille on 150 yeniä yhteen suuntaan, eli säästän commuter passillani reilu 240 yeniä per päivä. Kannattaa. :D

Linja-autoista minulla ei ole sen suurempaa kokemusta, mutta ainakin Nishinomiyassa nekin voisivat olla ihan varteenotettava vaihtoehto, jos sellainen sattuisi sopivasti oman kulkureitin varrelle. Nishinomiyassa linja-autolla kulkeminen maksaa nimittäin aina saman verran, riippumatta siitä kuinka pitkän matkan kulkee. Hinta oli muistaakseni 210 yeniä, eli pari euroa. Lyhyillä matkoilla hinta on aika kova (minun mielestäni ainakin), mutta jos täytyisi mennä yhtään kauemmaksi, maksaisi lippu itsensä jo takaisin.


Kun puhutaan Japanin liikenteestä, täytyy mainita myös liikenteenvalvojat. Mainitsin näistäkin jo edellisessä postauksessani pikaisesti. Täällä siis erityisesti ruuha-aikaan joissakin risteyksissä (pääsääntöisesti sellaisissa joissa on paljon jalankulkuliikennettä ja autoja), myös valollisissa, seisoo liikenteenvalvojia. Heillä on joko valkoinen ja punainen lippu tai sitten (pimeällä) iso punainen valotikku. Niillä he sitten näyttävät vuorollaan jalkankulkijoille ja autoille koska risteyksen saa ylittää tai ohittaa. Jalankulkijoille he yleensä myös sanovat saman asian, tai varoittavat kun auto on tulossa. En tiedä ovatko nämä henkilöt poliiseja vai jotain muita, mutta erittäin avuliaita he ovat, eikä tien ylittämistä tarvitse pelätä.
Täällä autot kyllä ajavat muutenkin pääsääntöisesti ihan sääntöjen mukaisesti ja pysähtyvät usein antamaan tietä jalankulkijalle, ainakin mitä itse olen nähnyt.
Täytyy ihan randomilla mainita myös se, että pyöräillessä kypärä ei ole pakollinen mutta valo pitää ehdottomasti pimeällä olla. Jos valoa ei löydy, voi saada jopa sakot. Kerran olen sitä jopa itse todistanutkin. Oli jo pimeää kun lähin kotiin yliopistolta ja eiköhän siinä yhdessä risteyksessä ollut poliisi pitämässä ratsiaa pyöräilijöille ja joku poika oli jo jäänyt kiinni.

Kapeat tiet ovat täällä kyllä jotain harvinaisen pelottavaa. Varsinkin tällaisella vuoristoisemalla aluella on erityisen kammottavaa kävellä tien vartta (koska jalkakäytäviä ei ole, nehän vievät ihan liikaa tilaa) kun mutkikkaalla tiellä tulee linja-auto vastaan ja se menee ohi vajaan puolen metrin päästä. Tämä tapahtuu lähes joka arkipäivä, sillä koulumatkani varrella on juurikin tällainen kohta.

Koulumatkani varrelta.

Asuminen

Huono puoli on myös kylmyys. Ulkona ei suinkaan ole kylmä, mutta sisällä.
Suomalaisena on tottunut siihen, että ikkunat ovat kaksin- tai jopa kolminkertaisia, eristys on hyvä ja keskuslämmitys löytyy kaikkialta (kerrostaloissa siis). Talvella on ihana tulla pakkasesta sisälle ja lämmitellä raajojaan.
Toista on Japanissa. Ikkunat ovat yksinkertaiset ja muutenkin suhteellisen vetoiset. Eristystä ei varmasti ole juuri laisinkaan ja lämmitys loistaa poissaolollaan.
Japanilaisilla on toki lämmityskeinoja. Esimerkiksi ilmastointilaitteilla voi myös lämmittää, on olemassa ns. liikuteltavia pattereita, joko sähköisiä tai kaasulla toimivia ja tietenkin kotatsu (kahvipöydän tyylinen, jonka päälle laitetaan huopa tai kaksi ja jonka alapuolella on sähköllä lämpiävä lämmönlähde. Sen ympärillä sitten istutaan, laitetaan jalat huovan alle ja nautitaan lämmöstä). Teoriassa.
Hostmummollani on kyllä talonsa parissa huoneessa ilmastointilaitteet, mutta ei tietenkään minun huoneessani. Myöskään kotatsua tai edes pattereita hän ei ole vielä ainakaan kaivanut esiin. Olen jo aikoja sitten saanut paksun peiton (saman paksuinen kuin yleensä petauspatjat Suomessa) ja karvaisen, lämpimämmän lakanan. Ei minulla nukkuessani olekaan kylmä (paitsi nenään).
Vaikka lämmityslaitteita olisikin, niiden käyttäminen on suhteellisen järjetöntä kun lämpö karkaa kuitenkin heti ulos vetoisista ikkunoista ja sähköön menee vain turhaan rahaa.
Minun huoneessani on siis kylmä. Tällä hetkellä ulkolämpötila on päivisin noin 17-18 (15-20) ja öisin ehkä 12-17 astetta. Huoneessani on päivisin parhaimmillaan 20 ja pahimmillaan 15 astetta. Sormiin on kylmä, muuten olen vielä ihan hyvin pärjännyt.
Täytyy vain mainita, että nykyään nukun paksuissa olohousuissa, lämpimissä sukissa, t-paidassa ja lämpimässä olohupparissa. Kun istun tietokoneen ääressä, minulla on sen lisäksi vielä karvaiset tohvelintyyliset ja pieni huopa jalkojen päällä. Onneksi vaatteet eivät vielä suinkaan ole loppuneet kesken, mutta säästelen järeimpiä aseita vielä hetken, sillä lämpötila tippuu nykyään lähes päivittäin.
Eipähän ainakaan ole kuuma. Parempi näin, pidänkin viileästä ja kylmästä enemmän kuin siitä kesän tappavasta kuumuudesta. Ei ole kesää ikävä, ei. Lunta kylläkin, voisiko joku lähettää sitä Suomesta tännekin?
Pakko mainita sekin, että eivät kaikki talot täällä sentään ole mitään igluja. Hokkaidolla, pohjoisessa, jossa tulee luntakin ihan kunnolla, tunnetaan kyllä moninkertaiset ikkunat ja lämmitys. Rikkaat ihmiset myös muualla Japanissa ovat panostaneet elämiseensä, kuten esimerkiksi Marittan hostperhe. Heillä on nimittäin lattialämmitys, joka on ehdotonta luksusta Japanissa (kuten kai Suomessakin). Avainsana tässä on kuitenkin ihan oikeasti se rikkaus... vain ne joilla on rahaa tuhlattavaksi asti voivat hankkia kunnon lämmityksen. Tässä suhteessa Japanissa on jotain vikaa. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että Japani on sentään tuliperäinen maa... täällä on kuumia lähteitä, miksi ihmeessä niitä ei käytetä lämmitykseen? Ja eikö kunnon eristys auttaisi myös kesällä niin, ettei talon lämpötila nousisi niin paljoa? Kyllä, olen suivaantunut. Ei tässä nyt missään tropiikissa asuta, mutta japanilaiset eivät vain tajua ettei tarvitsisi palella. Ja hassua on se, että japanilaiset valittavat kylmyydestä kuitenkin todella herkästi. He ovat valittaneet sitä jo melkein kuukauden, kun itse en ulkona vieläkään pidä edes takkia.
Tätä kohtaa kirjoittaessani kello on noin varttia yli yhdentoista illalla ja lämpötila huoneessani on 17 astetta (ostin vartavasten 100 yenin kaupasta lämpömittarin).
//EDIT:
Tämän kirjoittamisesta taitaa olla jo pari kuukautta ja kun nyt vuoden lopussa kirjoittelen lisäystä, on huoneessani pahimmillaan 8 astetta ja parhaimmillaankin noin 13. Tällä hetkellä (29.12.) on hieman lämpimämpi taas, jopa 17, mutta ei tässä suinkaan vielä olla lämpimämpään menossa, sillä tammikuu on kylmin kuukausi.
Hostmummoni on aikoja sitten jo antanut minulle käyttöön öljylämmittimen, mutta se kapistus on aika hyödytön eristyksen puutteen vuoksi. Silloin tällöin iltaisin kyllä käytän sitä, jotta en ihan kangistuisi, mutta se toimii vain juuri niin kauan kuin se on päällä. Tunnin päästä siitä kun laitteen sammuttaa on jo kymmenen astetta kylmempi. Ja siitä käyttäessä syntyy jonkinlaisia vaarallisia kaasuja (häkää kenties), joten ikkunaa täytyy avata ainakin kerran tunnissa. Yöllä on jo käytössä monta kerrosta vaatteita ja kaksi peittoa. Peiton alla on lämmin, mutta herääminen on ikävää. Ja vaatteiden vaihtaminen.
Onneksi talvi ei täällä kuitenkaan kestä ihan niin kauaa kuin Suomessa.

Koulumatkani varrelta.

Sää

Sää vastaa tällä hetkellä kuta kuinkin Suomen alkusyksyä. On siis vielä suhteellisen lämmintä, mutta tuuli on alkanut jo kylmentyä. Silloin kun tulin tänne kaikki varmasti muistavat jatkuvan valittamiseni siitä että täällä on k u u m a. Olin ikionnellinen kun ehkä syyskuun loppuun mennessä lämpötilat tippuivat jo pysyvästi alle 30 asteen. Lokakuun puolivälissä tuli joku yhtäkkinen viiden asteen pudotus ja sen jälkeen esimerkiksi huoneessani on ollut lähestulkoon aina kylmä. Kuten mainittu, lämpötila tuntuu nyt tippuvan aika nopeasti ja olemme jo pysyvästi alle 20 asteessa. Aamulla mennessäni kouluun puoli yhdeksän maissa matkani varrella oleva sääasema näyttää nykyään suunnilleen 16 astetta.
Se täällä on hassua suomalaiselle, että aurinko lämmittää edelleen ihan kiitettävästi niin että auringossa saattaa olla kuuma kun on pukeutunut viileämmän sään mukaan. Sekin on hassua, että puutarhoissa kukkivat kukat ja koulumatkan varrella olevat lukuiset pikkukasvimaapellot kasvavat edelleen jotain vihreää salaatin näköistä.
Kylmin kuukausi on kai tammi- tai helmikuu, mutta silloinkaan ei taida mennä kuin alimmillaan nollaan. Lunta ei näillä leveysasteilla odoteta ollenkaan, tai jos sitä sattuisikin muutama vanupuikonpää satamaan, se ei jää maahan.
//EDIT:
Nyt ollaan edetty jo vähän niin kuin Suomen loppusyksyyn tai ehkä alkutalveen. Alimmillaan on lähempänä nollaa, joskin vain yöllä ja päivällä ollaan ehkä 5-10 asteen tienoilla. Joissakin puissa on edelleen lehtiä ja kukat saattavat kukkia ihan innoissaan. Lunta en minä ole nähnyt edelleenkään, sillä asun hieman liian matalalla, mutta kyllä tässä tienoilla jotkut ovat väittäneet nähneensä jotain valkoista tippuvan taivaalta. Se sulaa kyllä heti osuessaan maahan.

Lämmittimeni...

♥

Sekalaisia kuvia!

Universtal Studios Japanin edessä on Hard Rock Cafe.

Tämän kylmemmäksi ei minun huoneessani ole vielä mennyt ja toivoisin ettei menisikään... Tänään on poikkeuksellisen lämmin kun on jopa 17 astetta. :D Sormiin ei ole kylmä ensimmäiseen kertaan ties kuinka pitkään aikaan.

Jouluaaton kirkko.

Se pari postausta sitten mainittu vesiputous.

Kabuto-vuori.

Ennen vuorta oli pieni mäki, jonka ympäristöstä löytyisi noin 60 tälläista pientä Buddhan-patsasta. Emme jääneet etsimään niitä kaikkia.

Kabuto-vuoren rinteellä olevan temppelin pihalta Nishinomiyaan päin.

Matkalla ylös oli hyvä näkymä meidän yliopistollemme. Se on siis nuo vaaleat rakennukset, joissa on punainen katto. ^^

Vuoren päältä ei löytynyt mitään tämän jännempää.

Matkalla alaspäin.

Vuoren juurella toisella puolella oli nätti järvi.

♥

PS: Kaikki kuvat saa isommiksi klikkaamalla. ^^

Lumeton joululoma

Asioita, joita on ikävä Suomesta näin joulun alla:
Lumi ja kunnon pakkanen
Jouluruoka
Joulutunnelma
Oikea loma


Joulunvietto Japanissa poikkeaa suuresti joulunvietosta Suomessa, lähinnä siksi ettei täällä vietetä joulua. Tai vietetään, mutta ei siksi että on joulu.
Japanissa jouluun liittyy koristeet (isoja kuusia välkkyvinen valoineen ja ylisuurine palloineen), kakku (erityisesti mansikka-kermakakku, ties mistä tänne on rantautunut tapa syödä sellaista jouluna) ja pariskunnat. Joulu on erikoinen aika vain pariskunnille, jotka käyvätkin ahkerasti treffeillä nimenomaan 25. päivä. Lahjoja annetaan ehkä lapsiperheissä, jos niissäkään. Joulusuunnitelmista kysyminen voi siis olla arka aihe, erityisesti naisille.
Lomaa ei ole normaalisti jouluna ollenkaan. 23. päivä sattuu olemaan nykyisen keisarin syntymäpäivä, joka on aina vapaapäivä, ja siihen liittyy myös sellainen erikoisuus, että jos 23. päivä sattuu viikonlopulle, on myös seuraava arkipäivä vapaapäivä. Näin kävi tänä vuonna kun 23. päivä on sunnuntai, joten ihan sattumalta myös jouluaatto on vapaapäivä. Normaalit ihmiset ovat töissä ja ehkä koulussakin (koulusta riippuen) taas 25. päivä alkaen aina 28.-29. päivä asti, jolloin alkaa uudenvuodenloma. Uusivuosi onkin täällä se iso juttu. Sitä ennen siivotaan tarkasti koko talo ja sitten 1.-3. päivä vain rentoudutaan ja syödään uuteenvuoteen liittyviä ruokia. Silloin myös yleensä palataan vanhempien luokse, kuten Suomessa jouluna. 4. päivä palataan jälleen arkeen.
Meidän koulussamme on koko väliviikkokin vapaata, kuulemma nimenomaan siksi kun yliopistomme on arvoiltaan kristillinen.

Joululomaani varjostaa kuitenkin se, että heti loppiaisen jälkeen 7. päivä minulla alkaa hirveä viikko pelkkiä kokeita. Koska perjantaina ei ole mitään, jäljelle jääviin neljään päivään mahtuu kahdeksan eri koetta. Toisin sanoen minun täytyy joululomallakin opiskella.

Joulunalusviikot ovat olleet kiireisiä; on ollut esitelmiä ja tutkielmien palautusta (okei, kaksi esitelmää joista toista ei päästykään pitämään vielä ja yhden tutkielman palautus) ja satuin vielä sairastumaan flunssaan. Sen puitteissa ollaan vieläkin vähän, yskä ei nimittäin ota laantuakseen. Asiaa ei auta se, että sisällä on tälläkin hetkellä jopa 13 astettä lämmintä (se on keskiarvon ylärajalla jo) ja lämmitin auttaa vain sen ajan kun se on päällä.

***

Tuon ylläolevan taisin kirjoittaa jo viikko sitten 22. päivä, mutta jatketaan siitä mihin jäätiin nyt joulun jälkeen.

Viime viikonloppuna en tehnyt mitään tähdellistä ja jouluaattokin kului pitkälti peiton alla Hobitin äänikirjaa kuunnellen, sillä täällä(kin) joulu oli kylmä ja huoneessani oli parhaimmillaan 10 lämmintä.
Illalla kuitenkin lähdimme Marittan ja jokusen muun vaihtarin kanssa joulukirkkoon. Otimme suunnaksi Kobe Union Churchin ja sen kansainvälisen ja englanninkielisen palveluksen. Vastassa oli jotain ihan muuta kuin mitä Suomessa voisi perinteisessä kirkossa odottaa, mutta ihan ei se mitään. Oli kuitenkin mukava muistaa joulun oikeaa tarkoitusta tänäkin vuonna.

Joulupäivänä lähdin ulos syömään lounasta (se kun ei loma-aikanakaan virallisesti kuulu meidän vuokraamme arkipäivinä, joka 25. päivä joulukuuta täällä on) ja päätin äkillisestä päähänpistosta käydä elokuvissa katsomassa Les Miserablesin uuden version. Se oli todella hyvä, joskin masentavan realistinen, mutta niin on alkuperäisteoskin, joten siitä ei pääse mihinkään.

Keskiviikkona 26. päivä tapasimme sitten Marittan ja suomalaisen ystävämme kanssa ensin Gardensissa elokuvan merkeissä (Hobitti tällä kertaa. Oli muuten vieläkin parempi kuin odotin. ♥), jonka jälkeen jatkoimme Marittan hostperheen luokse yöksi.
Torstaina vietimme hitaan aamun ja lähdimme lounaan jälkeen kiipeämään Nishinomiyan keskellä olevalle Kabuto-vuorelle. Tai no, "vuori" on niin matala (309 metriä) ettei sitä voi kiipeämiseksi kutsua niinkään kuin vain kävelemiseksi ylämäkeen. Alunperin tarkoitus oli mennä vain suomalaisporukalla, mutta Marittan hostäiti päätti lähteä mukaan heidän perheessään tällä hetkellä asuvan perulaisen tytön kanssa. Tämä perulainen on Lions-vaihdossa noin kuukauden verran.
Viidestään sitten taivalsimme ensin vuoren rinteellä olevan temppelin luokse ja siitä sitten eteenpäin ylös vuorenrinnettä. Kiipeäminen kesti parisenkymmentä minuuttia ja alas tultiin toiselta puolelta vähän jyrkempää rinnettä. Mukava pieni ulkoilutuokio. ^^
Keskiviikkoiltana illalliseksi tehtiin takoyakia ja saimme kukin kokeilla tekemistä myös itse. :D Takoyaki on siis mustekalapaloja ja muutamaa muuta ainesta (mm. inkivääriä, tempurataikinaa ja kevätsipulia) taikinan sisällä paistettuna. Valmistus tapahtuu erityisessä takoyaki-pannussa, jossa on pyöreitä, keskikokoisen lihapullan kokoisia syvänteitä, joihin taikina ja ainekset sitten laitetaan. Palloja käänellään sitten puisella tikulla aina välillä. Käänteleminen oli aluksi hieman haastavaa mutta kunhan ranneliikkeen sai oikeanlaiseksi, sekin alkoi sujua. Oli oikein hauskaa tehdä takoyakia itse, kun aikaisemmin olen niitä vain syönyt. :D
 Samana iltapäivällä olimme uskaltautuneet tekemään suomalaiskolmikolla jopa korvapuusteja pelottavassa kaasu-uunissa. ^^" Oikein hyviä tuli, vaikkakin hieman erilaisista aineksista johtuen hieman erimakuisia kuin Suomessa yleensä, mutta ei haitannut. Japanilaisetkin tykkäsivät. :D

Torstaina lähdimme taivaltamaan jonnekin Osakan kuuseen, kun Marittan tuutori järjesti meille bounenkait. Bounenkai (忘年会) on vähän niin kuin meikäläiset pikkujoulut mutta ne järjestetään ennen uuttavuotta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa edellisen vuoden unohtamis-tapaamista ja niitä järjestetään nimenomaan kaveri- ja työporukoilla.
Tällä kertaa paikalla oli minä ja Maritta, Marittan tuutori, tuutorin ystävä ja tuutorin ystävän tuutoroitava, amerikkalainen vaihtari. x) Eli siis se sama porukka joiden kanssa kävin Kiotossa.
Menimme Marittan tuutorin vanhempien kotiin (hän asuu vielä kotona) ja pidimme nyyttikestimäiset juhlat. Edellisenä iltana leipomamme korvapuustit pääsivät siis pääsääntöisesti näihin juhliin ja minä olin käynyt ostamassa Haribon karkkeja. Tarkolla oli myös pitsaa, paistettua riisiä ja erilaisia friteerattuja ja paistettuja asioita. Kaikki oli oikein herkullista. ^^ Päivän mittaan katsoimme myös joitain Marittan tuutorin lukioaikaisia videoita (DVDitä) ja pelasimme korttia. Lopuksi kävimme ottamassa purikuria aseman viereisessä tavaratalossa ennen kotiinlähtöä.
Itse olisin ollut kotona sen verran myöhään, että olin ilmoittanut hostäidilleni etten söisi illallista kotona, joten suunnistin Gardensiin etsimään ruokaa. Lopulta päädyin kuitenkin jälleen elokuviin. xD Tällä kertaa kävin kärsimässä läpi Twilight: Breaking Dawn, part 2:sen... Se on kuvauksellisesti hieno, mutta sekään ei pelasta erittäin pahasti ontuvaa tarinaa, joten elokuva oli sen mukainen.

Sellainen joulu tuli tällä kertaa vietettyä. Täytyy kyllä sanoa ettei tuntunut joululta ollenkaan... Seuraavaksi sitten uusivuosi. Suunnitelmissa ei ole mitään erikoista, vaan pitäisi opiskella ahkerasti seuraavan viikon kokeisiin. ^^"

♥

PS: Teen heti perään postauksen, johon laitan rästiin jääneitä kuvia, siksi siis kuvaton jälleen. ^^"

Hippaa ja jälleen jutustelua

Elossa ollaan!
Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, mutta en vain ole ehtinyt ja/tai saanut aikaiseksi kertoa täällä kuulumisia. Tällä hetkellä päälle painaa ensi viikon kaksi esitelmää, parin viikon päästä oleva tutkielman palautus (jonka aihetta en ole vielä edes keksinyt) ja kaiken maailman muut joka viikkoiset askareet.

No mutta kuitenkin. Olen muun muassa käynyt poimimassa omenoita Naganon prefektuurissa ja leikkimässä Universal Studios Japanissa, leikkinyt ala-astelaisten kanssa hippaa ja käynyt syömässä buffetti-ruokaa hotellissa.
Kahdesta ensimmäisestä teen ihan omat kirjoituksensa, niiistä kun riittää enemmän juttua, mutta muista asioista kerron nyt.

Kangakun vaihto-ohjelmaan kuuluu pakollisena vierailu ala-asteelle ja sinne mentiin torstaina 29. marraskuuta. Meitä vaihtareita on niin paljon, että vierailut oli jaettu useammalle eri päivälle. Minun kanssani samana päivänä mukana oli ehkä reilu 30 vaihtaria.
Ala-aste itsessään oli jotain ihan muuta. Kyseessä oli Kwansei Gakuinin piiriin kuuluva oma ala-aste, ja sen rakennukset oli rakennettu samalla tyylillä. Koulussa oli avarat tila ja monta kerrosta, sekä valtava kappeli, jossa koululaisilla on hartaus joka aamu. Koulusta löytyi myös mm. kirjasto ja japanilaistyylinen tatami-huone, jossa oppilaat harjoittelevat kuulemma teetaidetta. Ei ollut minun ala-asteeni ihan sillä tasolla. Koulussa oli myös useampi englantia äidinkielenään puhuva opettaja.
Monet meidänkin opettajat myönsivät suoraan, että kyseinen ala-aste ei ole ihan sellainen, jonne ihan tavalliset lapset pääsevät. Eräänkin minun kanssani jutelleen tytön isä on kuuluisa baseballin pelaaja.
Meidän kanssa aikaa viettäneet lapset olivat kolmannella luokalla, eli 9-vuotiaita.
Ensin veimme takkimme ja laukkumme isompaan huoneeseen säilöön, jonka jälkeen lapset esittelivät meille kouluaan ja ohjasivat meidät luokkahuoneeseen, jossa jouduimme (pääsimme?) heidän haastateltavikseen. Kaavan kuului olla se, että lapset kysyivät kysymyksiä englanniksi ja me vastasimme englanniksi. Meidän pöytäämme sattui vähän vilkas poika, joten kysymyksiä kyseltiin vähemmän iPadilla leikkimisen varjolla. Kyllä, lapsilla oli käytössä iPadit.
Sekalaisen haastattelutuokion jälkeen osa vaihtareista joutui lähtemään aikaisemmin takaisin yliopistolle, sillä heillä oli kolmannella periodilla joku oppitunti. Minulla ei moista ollut, joten jäin syömään lasten kanssa lounasta. Lounaan jälkeen leikimme hetken lasten kanssa ulkona. Meidän pieni ryhmämme oli hippaa ja täytyy sanoa, etten ole sillä tavalla juossut sitten kuin itse olin sen ikäinen. Hauskaa oli kylläkin. ^^
Juoksentelun jälkeen siivosimme lasten kanssa heidän luokkahuoneitaan (heidän täytyy tämä tehdä joka päivä, mutta kun heitä on paljon, ei tekemistä ole liiallisuuksiin. Pöydät ja tuolit laitettiin järjestykseen, lattiat ja pöydät pyyhittiin kostealla rätillä ja sitä rataa).
Sen jälkeen olikin jo aika sanoa hyvästit ja antaa lapsille muutamat nimikirjoitukset (en tiedä miksi).
Vaikka en olekaan mitenkään hirveän innoissani lasten seurassa, täytyy myöntää, että nämä epelit olivat oikein suloisia ja heidän kanssaan oli ihan kiva viettää se muutama tunti. ^^

Edellisen ja tämän postauksen välissä on ehtinyt jo olla kaksikin coffee houria. Lukukauden toinen järjestettiin 14.11. Kangakun toisella, Sandassa (Kobeen päin) olevalla kampuksella. Ensin saimme pienen kierroksen pienellä kampuksella, jonka jälkeen palasimme sisätiloihin leikkimään. Tällä kertaa oikeasti leikittiin, sillä vedimme ensin pari kierrosta sellaista peliä, jossa yksi miimikoi annetun sanan (ruoka, eläin, ihminen, urheilulaji, mitä tahansa) ja heti kun joku hänen ryhmästään arvaa oikein, vaihtuu miimikoija ja sitä rataa. Oli ihan kivaa vaikka minun ryhmäni hävisikin oikein railakkaasti jostain syystä. xD Sen jälkeen levittäydyttiin nauttimaan virvokkeita ja naposteltavaa ja juttelemaan. Tällä kertaa tosin japanilaisia taisi olla paikalla jotenkin vähänlaisesti tai sitten muuten vain meidän seura ei kiinnostanut, sillä päädyin yhden pöydän ääreen seisoskelemaan parin muun vaihtarin kanssa. Juttelin sitten pääsääntöisesti heidän kanssan. Mutta ei se mitään, vaihtaritkin on mukavia (plus minulla oli hieman paha olo tilaisuutta edeltäneen bussimatkan jälkeen, sillä Sandan kampus sijaitsee vuoristoisella alueella kiemuraisen vuoristotien päässä).
Ai niin, bussimatkasta puheen ollen. Se bussi oli siis sellainen yliopiston järjestämä pikavuoro, joka kulkee joka päivä minun kampukseni ja Sandan kampuksen väliä, jotta opiskelijat ja opettajat pääsevät tarvittaessa kulkemaan sitä väliä helposti. Me coffee houriin menevät valtasimme pari bussia ihan lahjakkaasti, mutta tilaa riitti myös sitä tarvitseville ja minun viereeni sattui menomatkalla istumaan eräs tunisialainen. En oikein saanut varmasti selville oliko hän opiskelija vai professori... ehkä molempia. Hänen kanssaan sitten juttelin niitä näitä Japanista, Suomesta, kielestä, opiskelusta ja vähän muustakin. Ihan mukava juttukaveri. x)

Lukukauden kolmas coffee hour oli tällä viikolla keskiviikkona 5. päivä. Tämä järjestettiin jälleen Kangakun Uegaharan kampuksella, eli siellä missä minä käyn koulua. Sen illan teemaksi tuli saman kurssin opiskelijoiden samoihin kysymyksiin vastaaminen monta kertaa... jostain syystä minä ja Maritta jouduttiin kaikkien samaa tehtävää tekevien uhreiksi siihen pisteeseen asti, että haastatteluvuoroa jopa jonotettiin... olemme suosittuja ja sitä rataa. Tätä tehtävää tekevien täytyi myös ottaa haastateltujen kanssa kuva ja lähettää se kurssin opettajalle. Voi sitä opettajaa, joka saa kaikilta kuvan samoista vaihtareista. x) Ei siis hirveän onnistunut ilta uusien ystävien tekemisen suhteen tämäkään, mutta ei se mitään. Ei niistä japanilaisista ystävistä pulaa ole.

Tämän viikon perjantaina oli vuorossa yliopiston (tai sen jonkun järjestön tai jotain, en ole ihan varma) järjestämä juhla vaihtareille ja isäntäperheille. Minun hostmummoni ei päässyt tulemaan, sillä hän sai flunssan juuri paria päivää aikaisemmin. Menin kuitenkin yksin ja vietin aikaa Marittan ja hänen hostäitinsä kanssa. Tilaisuudessa sai paljon hyvää ruokaa buffetista ja jotkut vaihtarit esittivät taitojaan muun muassa laulun ja tanssin saralla. Erityisesti mieleen jäi eräs esitys, joka oli ikään kuin sellaista sirkuksessa yms. nähtävää tulella leikkimistä (sitä missä heilutellaan naruja, joiden päässä palaa tuli ja tanssitaan musiikin tahtiin), mutta hänellä oli narujensa päässä vain valot (tietenkin). Esitykseen kuului myös valoja sisältänyt hula-vanne. Oikein hienon näköistä pimeässä salissa. Muutenkin oli ihan mukavaa. ^^

Viime viikonloppuna teimme Marittan ja erään kolmannen suomalaisen vaihtarin kanssa pienen retken Minoo-nimiseen kaupunkiin. Sinne mennään lähinnä katsomaan kuuluisaa vesiputousta ja sinne mekin suuntasimme. Minoon asemalta on vesiputoukselle noin kolmen kilometrin kävelymatka ylös loivaa vuoren rinnettä metsän keskellä. Tien varrella oli myös pyhäkkö ja useampia matkamuisto- ja herkkumyymälöitä.
Oli todella kaunista, mutta koska kamerani ei suostu nyt yhteistyöhön, jaan retkestä kuvia joskus myöhemmin. ^^"

Kuvien puutteen vuoksi tässä on vähän esimakua siitä Naganon prefektuuriin suuntautuneesta retkestä:

♥

Elämä Japanissa: Opiskelu

Olen ollut Japanissa nyt kolme kuukautta ja täällä Nishinomiyassa kaksi. On siis aika kertoa yleisesti arjesta, opiskelusta, ruoasta ja muusta sellaisesta.
Aloitetaan opiskelulla ja siihen liittyvillä asioilla.


Isoin ero yliopisto-opiskelussa Suomen ja Japanin välillä on varmastikin se, että Japanissa läsnäolot katsotaan todella tarkasti, mutta tunnilla voi vaikka nukkua, kunhan on paikalla. Suomessa, ainakin isoilla ryhmäluennoilla, ei välttämättä tarvitse olla paikalla kuin kenties ensimmäisellä luennolla ja suorituksen saa kunhan läpäisee kokeen. Japanissa ei myöskään kannusteta hirveästi omaan ajatteluun, vaan kokeista pääsee läpi opettelemalla ulkoa ja vain opettelemalla ulkoa. Okei, kärjistän hieman, mutta täällä painotetaan kyllä selkeästi enemmän ulkoaopettelua kuin Suomessa.
Tietenkään en voi sanoa japanilaisten opiskelijoiden käymistä kursseista kun en sellaisille itse pääse, mutta näin ainakin niillä kursseilla, joita meille vaihtareidelle tarjotaan.
Hassua on sekin, että Japanissa arvostetaan kyllä yliopistotutkintoa (pääsääntöisesti jos löytyy vain rahaa, lapsi maksetaan ainakin kandivaiheeseen asti. Monet eivät tee maisterin tutkintoa ollenkaan), mutta opiskellulla aiheella ei välttämättä ole mitään väliä. Tietenkin on sellaisia, jotka oikeasti opiskelevat tiettyä päämäärää kohti, kuten vaikkapa lakiopiskelijat, mutta esimerkiksi monet humanistit tuntuvat olevan opiskelemassa vain sen tutkinnon takia, ei sen takia että opiskeltava asia olisi kiinnnostava tai hyödyllinen. Eräskin japanilainen naisopiskelija sanoi, että haluaa isona tulla lentoemännäksi. Lentoemännyys on Japanissa erittäin arvostettu ammatti nuorille naisille ja sille on oma koulutuksensa, mutta päästäkseen siihen, täytyy ensin olla korkeakoulututkinto, ihan mikä tahansa. Kielitaidosta on apua, joten varmasti monet alalle haluavat opiskelevat kieltä pääaineenaan. Tämäkin nuori nainen osaa kyllä ihan kiitettävästi englantia, vaikkei se hänen pääaineensa olekaan. Hän kuitenkin selvästi panostaa sen oppimiseen.
Katsotaan mitä itse tulen Suomessa tekemään ulkomaisen yliopiston japanologian kandillani, jos sellaisen saan aikaiseksi.

Näkymä erään luokkahuoneeni ikkunasta.

Kerron nyt vihdoin niistä kursseista, joilla tällä hetkellä käyn.

Ensin vähän Kangakun peruslukujärjestyksestä.
Päivä on jaettu periodeihin, joita on yhteensä 5. Jokainen periodi kestää 90 minuuttia.
Ensimmäinen periodi on 9:00-10:30. Tämän jälkeen on 10:35-11:05 kappelitunti, jonka aikana halukkaat voivat osallistua jonkinlaiseen hartaustilaisuuteen yliopiston kappelissa. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa kuitenkin 40 minuutin ylimääräistä taukoa.
Toinen periodi on näin ollen välillä 11:10-12:40. Sen jälkeen on 50 minuutin lounastauko, mutta kannattaa syödä jo aikaisemmin tai myöhemmin jos vain mitenkään mahdollista, sillä ruokalat ovat tupaten täynnä tähän aikaan. Itse yleensä ostan kappelitunnin aikana yliopiston conbinista lounaan valmiiksi (vaikkakin silloin se on toki jotain sellaista, jota voi syödä kylmänä. Viime aikoina kun on ruvennut viilentymään, saatan käydä lounasruuhkankin aikaan ostamassa lounaani, jotta saisin lämmintä syötävää. Tähän auttaa se, ettei minulla ole koskaan heti lounaan jälkeen tunteja, niin ei ole kiire).
Kolmas periodi on 13:30-15:00, neljäs jo 15:10-16:40 ja viimeinen eli viides 16:50-18:20.

Ensinnäkin se pääasia, eli japanin kielen kurssit.
Japania minulla on kuusi kertaa viikossa, 90 minuuttia kerrallaan. Kielioppia käsitteleviä kertoja on kolme, puhetunteja kaksi ja kanjeja yksi.

Kielioppitunnilla kävimme ennen välitenttiä joka viikko yhden kielioppimonisteen, jossa oli erinäisiä kielioppiasioita 3-9 kappaletta. Saimme myös pienen sanaston (ehkä 10 sanaa) ja tekstin, johon liittyi kolmisen kysymystä. Kielioppimonisteessa oli tehtäviä, joita kävimme yhdessä läpi ja lopuksi kotitehtävämonisteen, joka tuli palauttaa opettajalle. Hän tarkisti sen ja jos oli virheitä, tuli tietenkin miettiä mikä meni pieleen. Joka viikko oli pieni testi edellisen viikon asioista.
Välitentin jälkeen rupesimme pureutumaan oppikirjaan. Kirjan jokaisessa kappaleessa on ensin teksti ja siihen liittyvä pieni sanasto. Kirjan mukana tulleessa toisessa kirjasessa onkin sitten erittäin kattava sanasto, joka tulee käydä läpi huolellisesti ennen tuntia. Sitten seuraa kielioppi, jossa tulee vajaa 10 asiaa joka kappaleessa. Joka kappaleessa on monta sivua kielioppiin liittyviä tehtäviä ja pieni saneluntyylinen kuuntelu. Jokaista kappaletta käymme läpi kolme tuntia, saamme kotiin kotitehtävämonisteen joka tulee palauttaa ja opettaja sen sitten tarkistaa. Jokaisesta kappaleesta on myös pieni testi.

Puhetunneillakin käytämme kirjaa, mutta se tuntuu olevan lähinnä itseopiskelua varten. Tunneilla kuuntelemme joskus aiheeseen liittyviä keskustelumalleja kirjan CDltä, mutta yleensä vain teemme itse erilaisia roolileikkejä opettajan ohjeistuksella.

Kanjitunnilla käymme uuden kappaleen kanjit ja esimerkkisanat läpi ja saamme kysyä opettajalta jos jonkun sanan merkitys on epäselvä ja muuta sellaista. Joka tunnilla on myös toissa viikkoisen kappaleen pieni testi ja täytyy palauttaa edellisen viikon kappaleen kotitehtävät, jotka opettaja sitten korjaa ja yleensä palauttaa jo seuraavana päivänä kielioppiopettajan mukana.


Japanintunnit ovat aina aamupäivällä, ensimmäisessä ja/tai toisessa periodissa. Iltapäivällä on sitten muiden aineiden vuoro. Näitä muita aineita on viikoittain vain yksi kerta (90 minuuttia) kutakin.
Japanintunnit pidetään tietenkin japaniksi, mutta kaikki muut tunnit ovat englanniksi, vaikka opettaja olisikin japanilainen.

Japanese Linguistics on hirveä kurssi. Olin jotenkin ihmeellisesti unohtanut miten paljon inhoan lingvistiikan perusteita, eli phonetiikkaa, morpholgiaa, syntaksia ja sen sellaista. Lingvistiikan perusteet on tietysti ihan hyvä tietää, kielienopiskelijana, mutta huh kun ne on ärsyttäviä. Sitten kun opettaja käy vain powerpoint-esitystä läpi ja antaa meille vieläpä kopiot dioista, lopputulos on se, että käyn vain itsekseni niitä dioja läpi ja aina välillä vilkaisen missä opettaja on menossa. Hän nimittäin selittää asiat niin huonosti ja epäselvästi englanniksi, ettei pelkästä kuuntelusta mitään oppisikaan. Saamme joka tunnin päätteksi seuraavalle tunnille palautettavan kotitehtävän, joiden vastaukset voi kopioida suoraan dioista.
Lopussa on jonkinlainen loppukoe, hui.

Minorities in Japanese Society on ihan mielenkiintoinen kurssi, joskin opettajan puhetyyli ja asian esittäminen on välillä vähän liiankin sekavaa. Kurssilla käydään siis läpi Japanista löytyviä eri vähemmistöjä, kuten korealaiset, ainut ja myös monimutkaisesta syystä syrjittävät japanilaiset burakuminit. Tällä kurssilla on kai ilmeisesti tarkoitus tehdä jonkinlainen ryhmäesitys sekä yksin tehtävä essee, molemmat aiheesta X.

Sentence and Meaning in Japanese on kyllä vertaansa vailla vaikeudessaan. Se on periaatteessa lauseanalyysin teoriaa, eli tämäjatuo partikkeli toimii näin ja tuojase partikkeli noin ja sitten on vielä se näkökulma ja sen sellaista. Japanissa on olemassa sellainen jännä asia kuin teemapartikkeli, jota en rupea nyt selittämään sen tarkemmin, koska en oikeasti edes osaisi, mutta kävimme sitä läpi ensimmäiset nelisen tuntia ja sitten siitä oli koe. Mutta olen ehkä haka keksimään asioita, sillä luulin etten osannut mitään, enkä edelleenkään osaa, mutta sain silti kokeesta 24 pistettä 30stä. Hyvä minä. ^^"
Tällä kurssilla on siis yhteensä kolme koetta eri kokonaisuuksista.

Language and Culture in Japan A on sekin mielenkiintoinen kurssi. Kurssilla käsitellään kielen ja kulttuurin suhdetta, sitä kumpi vaikuttaa kumpaan ja sitten ihan käytännön esimerkkejä japanin kielestä, esimerkiksi miten naiset käyttävät kieltä erilailla kuin miehet. Tästä kurssista on myös ryhmäesitelmä ja henkilökohtainen essee.


Tämän hetkinen lukujärjestykseni näytää tältä.

Klikkaa isommaksi.

Maanantaina aamulla heti yhdeksältä on japanin kielioppia, mutta sen jälkeen onkin ihan tarpeeksi vapaata. Seuraava tunti on vasta kolmelta, lingvistiikkaa.
Tiistaina alkaa myös yhdeksältä ja silloin ensin kielioppia ja sitten puhetunti. Lounaan ja kahden hyppyperiodin jälkeen seuraa Minorities-luento.
Keskiviikkona on pelkästää japanintunteja; ensin puhetunti ja sitten viikon ainoa kanjitunti. Tuo töhrätty kohta tuossa oli Japanese Culture 2 -niminen kurssi, mutta se piti pudottaa sillä se olisi vienyt turhan paljon aikaa siihen nähden että siitä olisi saanut vain yhden opintopisteen. Yleensä keskiviikkona jään kuitenkin vielä yhdeksi periodiksi tekemään läksyjä yliopistolle.
Torstaina tulen vasta yhdeksitoista japanintunnille (kielioppia), jonka jälkeen syön rauhassa lounasta ja opiskelen. Iltapäivällä on vuorossa Sentence and Meaning sekä Language and Culture.
Perjantaina ei ole tunteja ollenkaan, mutta menen silti yleensä noin yhdeksitoista yliopistolle, syön lounasta ja opiskelen noin neljään.

Hyppyperiodien aikana oleskelen yleensä joko yksin tai Marittan kanssa Global Loungessa, joka on tarkoitettu juurikin sitä varten. Siellä on pöytiä ja tuoleja ja siellä saa opiskella tai vain oleskella. Yhdellä seinällä on kasa telkkareita, joissa pyörii eri maailman kanavia, kuten Japanin NHK, USAn CNN, joku Saksan kanava, joku Ranskan kanava ja niin edelleen. Oleskellessani yleensä teen läksyjä ja opiskelen muuten vaan, tai jos laiskottaa, juttelen vain Marittan kanssa niitä näitä.

Lounasta syön maanantaisin ja torstaisin Marittan tuutorin kanssa ja tiistaisin ja perjantaisin omien tuutoreideni kanssa. Keskiviikkona syömme yleensä Marittan kanssa kahdestaan, mutta viime aikoina siihenkin hetkeen on ilmestynyt muitakin.

♥

中間試験&大学祭

Ah, hisashiburi (pitkästä aikaa)!!

Tämä pieni blogihiljaisuus on johtunut niistä välitenteistä, jotka mainitsin sivulauseen rivinvälissä toisen asian taakse piiloutuneena viime postauksessa.

Ensimmäinen välitentti oli viime viikon maanantaina ja se koski kielioppia. Kokeen tehtävissä piti muun muassa laittaa verbejä lauseyhteyden mukaan oikeisiin muotoihin, valita monesta vaihtoehdosta oikea, sijoittaa sanoja oikeisiin paikkoihin tekstissä tai lauseissa ja vastata kysymyksiin annettujen tekstien pohjalta. Koe tuntui menevän hyvin, mutta olen huomannut, että kun koe tuntuu menevän hyvin, se meneekin oikeasti huonosti ja toisin päin, joten olin vähän varovaisilla mielin.
Joku ehkä muistaakin, kun meillä oli silloin orientaation aikaan tasokoe, jonka perusteella meidät jaettiin eri tasoille. Minähän olen kolmannella tasolla. Minulla oli myös kommentti siitä, että voin olla kolmostasolla, mutta että minun täytyy kiinnittää extra-huomiota kielioppiin, sillä taitoni saattavat olla hieman heikommat kuin tasoltani vaadittaisiin.
En ole tähän mennessä kokenut kielioppitunteja ollenkaan vaikeiksi. Vastaan on tullut ehkä kourallinen kielioppiasioita, joista en ole aikaisemmin tiennyt, mutta nekään eivät ole aiheuttaneet sen enempää päänvaivaa. Pääosin tunnit ja tehtävät ovat helppoja.
En brassaile turhaan, sillä kun saimme kokeen tulokset seuraavana päivänä (opettajamme on nopea o__o"), kävi ilmi, että minä sain oman ryhmäni parhaimman pistemäärän. Täydet oli 120 ja minä sain 110,5. Kolmostaso on jaettu kahteen ryhmään ja toisessa ryhmässä paras sai kuulemma 115 pistettä, mutta siis niin. Hyvähän tuo minunkin on, olen todellakin tyytyväinen. ^^ Täytyy kyllä mainita, että ylipäätään ryhmälläni meni koe hyvin, ei kukaan mitään huonoa pistemäärää saanut. Hyvä me~

Tällä viikolla oli vuorossa puhetunnin tentit ja kanjitentti.

Puhetunnin tenttejä oli tavallaan kaksi, mutta toinen niistä oli puhe. Puhe pidettiin aiheesta (kaikilla ryhmässämme sama) "Toivoisin tämänjatuon Japanissa olevan asian löytyvän myös minun kotimaastani". Itse kaipasin erityisesti Japanin mahtavien täsmällisten ja kätevien junien perään, mutta myös parempaa liikenteenohjausta. Täällä kun on ruuhka-aikaan myös monissa valollisissa risteyksissä liikenteenvalvojat, jotka pitävät huolen siitä ettei kukaan jää auton alle. Vaasassa asuneena haluaisin sellaisia Suomeenkin, ettei jokainen kadunylitys olisi elämän ja kuoleman asia.
Inhoan puheiden pitämistä millä tahansa kielellä ja jännitän niitä aina kokovartalo-tärinällä, joten siihen nähden puhe meni kai ihan hyvin. Sen arviointia emme ole vielä saaneet.
Toinen puhetunnin tentti koostui kahdesta osiosta, joista toinen oli kuullunymmärtämistä ja toinen kirjoittamista.
Kuullunymmärtämisessä oli ensin sanelua, jossa täytyi yrittää kirjoittaa melkein kokonaisia lauseita ilman kunnon taukoja, niin että oli ehkä puolivälissä lausetta kun toinen jo alkoi. Yritä siinä sitten pärjätä. Tämän osion älyttömyyttä korostaa erityisesti se, että nämä sanelut olivat suoraan kirjastamme, joten kaikki keskustelut olisi voinut kuunnella etukäteen niin monta kertaa, että ne muistaisi ulkoa. Opettaja vihjaisikin, että näin meidän odotetaan tekevän ja jotkut ryhmäläiseni olivatkin olleet järkeviä, mutta minä en halunnut siihen ryhtyä, sillä mielestäni keskustelujen ulkoaopettelussa ei opi mitään ja niitä keskusteluja on ihan kiitettävästi (jokaisessa kappaleessa noin 10 enemmän tai vähemmän pitkää ja kappaleita oli tässä kokeessa 5). Toisissa kuunteluosion tehtävissä tuli kuunnella keskustelua ja vastata kysymyksiin. Se oli sentään helppo.
Kirjallisessa osiossa tuli kirjoittaa lauseen tai kahden jatkoja annetulle keskustelulle, kiinnittäen erityisesti huomiota kohteliaisuustasoon. Siinähän se meni, ihan tarpeeksi hyvin varmasti.

Meillä on joka viikko pieni testi edellisen viikon kanjikappaleesta ja koska olin näitä pikkutestejä varten opetellut kanjit jo hyvin, minun täytyi vain kerrata hieman ja kanjikoe meni oikein hyvin. Ihan täysiä ei taida tulla, sillä yksi tehtävistä oli monivalintaa ja muutamassa kohdassa esiintyivät arkkiviholliseni transitiivi- ja intransitiivi-verbit (toinen ottaa tekijän ja toinen ei, esimerkiksi avata ja aueta). En vain millään muista kumpi verbeistä on kumpi ja se ärsyttää. Mutta melkein täydet kuitenkin, luulisin.


Kokeiden keskelle osui ehkä huonoimmin ikinä ajoitettu yliopistofestivaali. Tai no, ei se japanilaisille ollut huonosti ajoitettu, sillä ei heillä ole välitenttejä, mutta kuitenkin. Festivaali kesti torstaista sunnuntaihin, ja meidänkin tunnit peruttiin torstain ja perjantain osalta.
Japanissa on kouluissa ja yliopistoissa erilaisia harrastusklubeja ja -ryhmiä opiskelijoille. Usein ne liittyvät jotenkin urheiluun ja klubeja löytyykin monenlaisia aina koripallosta ja jalkapallosta tennikseen, jousiammuntaan, kendoon ja taistelulajeihin. Olen nähnyt myös purjehtijoita ja nyrkkeilijöitä (usein urheilijoilla yllään takki tai housut joissa lukee heidän lajinsa, sillä urheilu otetaan tosissaan ja he harjoittelevat jatkuvasti). On myös ryhmiä vaikkapa elokuvista, taiteista tai tanssissta kiinnostuneille. Kävimmekin katsomassa hulatanssiryhmän esitystä, sillä Marittan tuutori sattuu olemaan sen ryhmän jäsen. Todella hyvin tytöt tanssivat ja olivat liikuttuneita kun kävimme heitä katsomassa. Mielelläänhän me. ^^
Siispä, festivaaleilla on paljon eri klubien värkkäämiä kojuja joista saa lähinnä erilaisia ruokia tai herkkuja. Oli oikein työ vältellä kaikkia niitä omia kojujaan mainostavia opiskelijoita, jotka halusivat välttämättä myydä ulkomaalaisille jotain. x) Jotkut ryhmät järjestävät myös näytöksiä jos se sopii ryhmän teemaan (kuten tämä hulatanssi).
Sunnuntai-iltana oli vuorossa WEAVERin konsertti. Satuimme molemmat Marittan kanssa tietämään kyseisen bändin, joten päätimme käydä katsastamassa keikankin. Keikka oli ilmainen, sillä bändin rumpali on Kangakun entinen opiskelija. Oli oikein kiva keikka, vaikka tulikin vähän kylmä, sillä se oli ulkona. x) Mutta ei se nauttimista haitannut. ^^

Lähiaikojen suunnitelmissa on opiskelun lisäksi pari retkeä erinäisiin paikkoihin, niistä lisää sitten jälkeenpäin. ^^

Osakaa maailmanpyörästä nähtynä.

♥

PS: 中間試験 = chuukanshiken, eli välitentti ja 大学祭 = daigakusai, eli yliopistofestivaali.
 

Kiireinen, mutta erittäin mukava viikko

Huh, pitkästä aikaa!

Viime viikko meni kuin hujauksessa, sillä ystäväni Suomesta tuli käymään ja tekemistä riitti. Vaikka Suomessa olikin syyslomat, minulla ei moisia ole ja jouduin käymään tunneilla vaikka ystäväni olikin täällä. Toivottavasti hänellä ei ihan hirveän tylsää ollut. ^^"

No anyways, viikonloput ovat onneksi vapaita ja ensimmäisen viikonlopun aikana ehdimmekin touhuta ihan omaan malliimme vaikka mitä.
Päättelimme kätevyyden kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi sen, että menisin ystäväni kanssa yhdessä hotelliin. Löysimme sopivan hotellin ihan Osakan aseman vierestä (niin, että pääsisin helposti kouluun).
Perjantaina (12. päivä) lähdin aikaisin aamulla (n. 6:30) kotoa kohti lentokenttää, jouduin seisomaan koko 70 minuutin matkan ja vieläpä kiirehtimään junan toisesta puoliskosta toiselle ennen kuin juna laitettiin puoliksi eräällä asemalla. Totta kai minä olin sillä puolella joka ei menisi lentokentälle. Löysin oikean tuloportin vaivatta, mutta jouduin odottelemaan ystävääni niin kauan, että rupesin jo huolestumaan. Onneksi hän sitten lopulta ilmestyi paikalle sillä selityksellä, että maahantulotarkastuksissa oli kestänyt tuhottoman kauan. Lähdimme sitten lentokentän juna-asemalle ostamaan Kristiinalle matkakorttia spesiaalitarjouksella, jossa tuli mukana meno-paluulippu junaan välille lentokenttä-Osakan tienoot-lentokenttä. (Tähän väliin huomautus, että junamatka Osakan asemalta Kansain kansainväliselle lentokentälle maksaa noin 1100 yeniä yhteen suuntaan, eli noin 11 euroa, sillä matka on niin pitkä. Kristiina sai tämän matkan paljon halvemmalla tällä erikoislipulla.) Jonotimme sitäkin jo aika kauan, sillä samalta tiskiltä sai lunastettua esimerkiksi Japan Rail Passin sun muita kivoja lippuja. Saimme sitten lippunsa ja suuntasimme kohti laituria. Junaa siivottiin vielä, emmekä päässeet heti sisälle, mutta näimme siinä odotellessamme kun junan penkit yhtäkkiä kääntyivät itsekseen ympäri, niin että ne olivat taas menosuuntaan. Kaikkea sitä näkeekin... x)
Tämä kyseinen super-expressmikälie ei muuten mennyt Osakan asemalle (jonne meidän olisi pitänyt päästä) vaan kiersi sen nätisti ja olisi mennyt Shin-Osakan aseman kautta Kiotoon päin. Jäimme sitten jo aikaisemmin pois Tennojin asemalla, sillä sen aseman tunsin (se oli lähellä sitä hotellia, jossa vietin yksin viikon tultuani Osakaan). Vaihdoimme junaa ja päädyimme turvallisesti Osakan asemalle, jossa sitten eksyminen taas alkoikin.
Minulla oli kyllä kirjoitettuna ylös selkeät ohjeet siitä, kuinka hotellillemme pääsee, mutta koska en osaa uskoa niitä, löysimme jossain vaiheessa itsemme jostain randomilta tieltä ja näimme hotellimme korkean rakennuksen korttelin tai puolentoista päässä ihan väärässä suunnassa. Lopulta pääsimme oikeaan paikkaan vaikka Kristiina-parka joutuikin raahamaan laukkuaan aivan liian pitkän matka ylimääräistä.
Hotelliin ei voinut kirjoittautua sisään kuin vasta kahdelta ja kello oli tässä vaiheessa 11-12, joten jätimme laukkumme hotellille säilöön ja lähdimme etsimään vatsantäytettä. Syötyämme maittavat annokset ramenia, kiertelimme (lue: eksyimme) Osakan aseman uumenissa, ennen kuin kahden maissa löntystelimme takaisin hotellille. Tässä vaiheessa Kristiina päätti nukkua parisen tuntia, jotta ei olisi ihan niin koomassa, ja minä tein samalla läksyjä pois alta.
Huone oli muuten pieni ja täyttyi sekunnissa vähistäkin tavaroistamme, mutta kyllä me toimeen tulimme.
Kristiinan herättyä lähdimme jälleen seikkailemaan lähiympäristöön. Löysimme kuin ihmeen kaupalla HEP Five -nimiseen kauppakeskukseen (jossa olin käynyt aikaisemminkin) kiertelemään ja juomaan bubble teata.
Kristiinan ensimmäinen päivä Osakassa meni siis pitkälti eksymiseen ja rauhassa hengailuun.

Lauantaina olimme sopineet tapaavamme erään Kristiinan ystävän. Hän ilmestyi paikalle autolla(!) ja menimme ensin syömään. Syömisen aikana pohdimme mitä tekisimme seuraavaksi ja taisimme päätyä ajamaan Kobeen, sillä tämä ystävä on sieltä kotoisin ja meinasi näyttää meille paikkoja. Ajellessamme hän muutti kuitenkin mielensä ja päätti sittenkin viedä meidät vuorille Arimaan. Arima on tunnettu kuumista lähteistään, joskin me emme vierailleet moisissa. Laitoimme vain auton parkkiin ja kiertelimme ympäri Arimaa. Kävimme myös Ariman tienoilla olevassa Zuihouji-puistossa, jossa näimme vähän ruskan oireita jo, vaikkakin hyvin vähän. Kuskimme kierrätti meitä myös Japanin kalleimmalla asuinalueella, jossain Rokko-vuoren tienoilla (en muista alueen nimeä) ja kävimme uudestaan syömässä Ashiyassa (mustekala-okonomiyakia ♥) ennen kuin jäimme kyydistä sopivalla asemalla ja matkasimme takaisin Osakaan (kuskimme asuu itse Ashiyassa, joten hän ei lähtenyt enää ajamaan edes takaisin Osakaan, tietenkään).
Kaiken kaikkiaan mukava päivä, tuli vain taas todettua että japanilaiset ovat liian mukavia (ruoat saatiin ilmaiseksi kun kuski maksoi... <<").

Sunnuntaina suuntasimme Koreatowniin (mikä yllätys, kun molemmat pidämme kpopista...) kiertelemään muutamat krääsäkaupat ja tietenkin vierailemaan siinä kuuluisassa koreakahvilassa. Tällä kertaa siellä laulettiin karaokea (tarjoilijat, emme me) ja hyvin laulettiinkin, meni ihan kylmiä väreitä. Ja kyllä, minut tunnistetaan siellä jo. x)
Samalla reissulla pyörähdimme myös Tennojin alueella isossa kauppakeskuksessa ja tarkoituksena oli myös käydä Shinsekain alueella, mutta koska rupesi satamaan, päätimme sittenkin jättää välistä.

Maanantaista lähtien päivät menivät pitkälti siihen, että minä olin tunneilla ja Kristiina viihdytti sillä välin itseään yliopiston oleskelutilassa ja hyppyperiodini hengailimme yhdessä yliopistolla. Koulupäivän jälkeen taisimme joka päivä hengata vähän aikaan Nishinomiyan suuressa kauppakeskuksessa Gardensissa, jossa käyn liian usein muutenkin.

Keskiviikkona kävimme tavallaan elokuvissa. Tavallaan siksi, että se ei ollut varsinaisesti elokuva vaan keikkataltiointi, joka näytettiin elokuvateatterissa.  Kyseessä on tämä, SMTown Live in Tokyo Special Edition 3D. Maksoi maltaita koska se oli tosiaan 3Dnä ja koska sitä näytetään vain pari viikkoa, mutta ei se mitään kun nyt sattui sopivasti olemaan juuri kuin Kristiina oli täällä. Itse keikkataltiointi oli kenties vähän laimea verrattuna oikeaan keikkaan (taltiointi kesti vain kaksi tuntia kun keikka oikeasti kestää neljä-viisi tuntia, joten paljon oli leikattu pois) mutta niinhän vain videot aina. Hauskinta oli ehkä se, että meitä oli teatterissa ehkä parisenkymmentä ja edessämme istuneet tytöt olivat ihan innoissaan, vinkuen ja kikattaen ihmeellisille kohdille. x) Ei se nyt ihan rahan tuhlausta ollut kuitenkaan.

Viikko meni nopeammin kuin olisin suonut ja lauantaina Kristiinan täytyi jo suunnata kohti Suomea. Saatoin hänet lentokentälle ja kiirehdin takaisin Osakaan päin, sillä minun täytyi ehtiä kymmeneksi eräälle Osakan ja Nishinomiyan välissä olevalle asemalle, jotta voisin mennä päiväksi Kiotoon Marittan ja muutaman muun kanssa.

Ehdin kuin ehdikin oikeaan paikkaan melkein ajoissa, vain kaksi minuuttia myöhässä. ^^
Matkasimme sitten junalla Kiotoon. Matka kesti noin 40 minuuttia ja maksoi vain 390 yeniä (noin 4 euroa). Ihana halpaa ja kätevää tämä junamatkustelu Japanissa. ♥
Mukana oli siis minä ja Maritta, Marittan japanilainen tuutori, eräs amerikkalainen vaihtari ja hänen tuutorinsa, sillä amerikkalaisen tuutori ja Marittan tuutori ovat ystäviä muutenkin. Minut oli kutsuttu koska vietän paljon aikaa myös Marittan tuutorin kanssa. Oliko tarpeeksi sekavaa? Siis kaksi japanilaista, yksi amerikkalainen, Maritta ja minä. ^^
Japanilaiset olivat suunnitelleet, että käymme Kiyomizudera-temppelissä ja sinne suuntasimmekin kävellen Kawaramachin asemalta. Sen verran kun sitä näin, Kioto on todella kaunis kaupunki ja ihanaa vaihtelua ainaisille korkeille ja moderneille rakennuksille. Onnistuimme myös näkemään jopa yhden maikon, geishaoppilaan.
Paikalla oli myös paljon ihan normaaleja ihmisiä yukatoissa ja kimonoissa, sillä kuulemma siinä on vain sitä jotain, kun kävelee kimonossa Kioton kaduilla. Naiset tekevät sitä myös ihan huvikseen, mutta näimme myös esimerkiksi pareja kimonoissa, jotka olivat varmasti tuleet hakemaan siunausta avioliitolleen tai muuta vastavaa Kioton lukuisista temppeleistä ja pyhäköistä.

Matkalla Kiyomizuderalle kävelimme pitkin katua, joka oli täynnä matkamuistomyymälöitä. Kiotolle ominainen herkku on yatsuhashi. Se on eräänlaista pehmeää taikinaa jonka sisällä on makeaa tahnaa. Sitä löytyi vaikka mitä makuja, perinteisen punapaputahnan lisäksi esimerkiksi banaania ja makeaa perunaa (vähän kuin bataatti). Ne olivat oikein maukkaita ja käytimme hyväksemme mahdollisuutta maistella ennen ostamista. Ostin mukaan myös rasian tuliaisiksi. Söimme yatsuhashi-kaupan yläkerrassa (ihan oikeaa ruokaa, emme pelkästään herkkuja) ja jatkoimme matkaa päämääräämme kohti.
Kiyomizuderan temppelin alueella on useita rakennuksia mutta kävimme juurikin vain kuuluisimmalla päärakennuksella. Ihailimme näkymiä, otimme kuvia ja kävimme päärakennuksen takana olevassa rakkauden kamille pyhitetyssä shintolaisessa pyhäkössä. Tämä on muuten harvinaista Japanissa, kuulemma, että buddhalainen (Kiyomizudera siis) ja shintolainen pyhäkkö ovat samalla alueella. Toinen japanilaisista halusi onnea rakkauselämäänsä, sillä hän on ilmeisesti ihastunut johonkuhun ja oli aivan onnessaan kun ostaessaan omikujin, ennusteen tulevasta onnesta, hän sai dai-kichin, eli suuren onnen. Toivottavasti tästä nyt on jotain apua tämän pojan kanssa. ^^
Otimme hieman lisää kuvia, sillä Kiyomizudera on todella kauniilla paikalla vuoren rinteellä, josta on mahtava näkymä Kiotoon.

Kiyomizuderan päärakennus ja näkymä Kiotoon.

Ihmisiä oli toki paljon, mutta ei läheskää niin paljoa kuin tällaisella paikalla voisi olla. Nyt ei ollut mikään sen erikoisempi päivä, vain tavallinen lauantai eikä ruska ollut vielä alkanut kunnolla, joten ihmisiä oli ihan siedettävä määrä.
Kiyomizuderan päärakennuksen vieressä hieman alempana on myös vesiputous, josta voi ihan ilmaiseksi (ai niin, Kiyomizuderaan oli pääsymaksu kyllä, olisiko ollut 300 yeniä) juoda vettä ja sen uskotaan tuovan onnea joko työasioihin (=rahaa), terveyteen tai rakkauteen. Kaikkia kolmea ei voi saada, muuten vesi ei toimi, joten juodessa täytyy päättää mihin asiaan haluaa onnea. Kulttuurierot huomattiin siinä kun juteltiin jonottaessa, mitä varten kukin aikoisi juoda ja suomalaiset sanoivat miettimättä rakkauden, amerikkalainen taasen työn ja toinen japanilaisista myös työn. Toinen japanilainen jäi miettimään työn ja rakkauden välillä, enkä tullut kysyneeksi jälkeenpäin kumpaan hän päätyi. x)
Oleskeltuamme tarpeeksi temppelin alueella lähdimme takaisin asemalle päin, mutta matka hieman venyi kun kävimme läpi monet matkamuistomyymälät ja herkkukaupat (maistelemassa asioita tietenkin).

Japanilaisten kanssa on aina mukava käydä kuuluisissa japanilaisissa paikoissa, sillä he tietenkin tietävät paljon asioita omasta kulttuuristaan ja osaavat kertoa niistä mielenkiintoisimmat. Lisäksi nämä tuutorit ovat todella mukavia ihmisiä, joten senkin puolesta heidän kanssaan on kiva viettää aikaa. ^^

Tämä viikko on mennyt ohi ihan todella nopeasti, lähinnä vain opiskellessa. Ensi viikon maanantaina on vuorossa japanin kieliopin välikoe, josta haluan saada hyvän arvosanan. Onneksi tähän mennessä ainakaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia kieliopin kanssa, joten kokeenkin pitäisi mennä hyvin. Opiskelen kuitenkin edelleen ahkerasti (paitsi tänään kun piti käydä shoppailemassa erinäisiä asioita, mm. kenkiä) ja teen parhaani.

Maiko

♥

PS: Pyydän anteeksi noita pelottavia kasvottomia ihmisiä, mutta kun heidän kasvonsa olivat ihan täysin tunnistettavissa enkä tullut pyytäneeksi lupaa heidän kuviensa julkaisuun niin olkoot nyt noin.

Jutustelua ja kuntoilua

Viime viikon keskiviikkona yliopiston kansainvälinen yksikkö järjesti vaihtareille ja kiinnostuneille japanilaisille opiskelijoille Coffee Hour -nimellä kulkevan tapahtuman. Siellä juodaan kahvia/teetä/virvokkeida ja syödään pikkupurtavaa ja jutellaan kaikkien kanssa. Vaihtareille hyvä tilaisuus tutustua japanilaisiin opiskelijoihin ja päin vastoin. Englantia pääaineena opiskelevilla oli ilmeisesti joltain tunnilta tehtävänä jutella vaihtareiden kanssa ja laittaa ylös nimi, maa ja keskustelun aiheita. He olivat kyllä kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijoita eli puhuivat ennemmin japania kuin englantia. (Täällä jos on pääaineena englanti, se tarkoittaa käytännössä sitä, että se kieli opetellaan alusta alkaen, vaikka sitä olisikin peruskoulussa opetettu. Eli jos on ensimmäisen vuoden opiskelija, on tähän vuoden aikaan opiskellut kieltä noin vajaan puoli vuotta. Kun selvisi, että minunkin pääaineeni on englanti, eräs opiskelija kysyi minulta "Miten pitäis opiskella, että osaisi noin hyvin englantia?" (vaikka olimme puhuneet pelkästään japania...). Minun täytyi vain tunnustaa, että olenhan opiskellut kieltä jo ala-asteelta, eli minun täytyykin olla jo hyvä.)
Siinä sitten käytiin reilu tunti erinäisiä keskusteluja erinäisten ihmisten kanssa ja oli kivaa.
Profiiliksini tuntui tosin muodostuvan seuraavanlainen:
Nimeni on Päivi. Päivi. P?i?i. Paibi. Olen Suomesta, siellä on kylmä, sauna, joulupukki, yötön yö, revontulia. Japanissa on liian kuuma. En tiedä miksi opiskelen japania, mutta se on minusta kaunista. Pidän raamenista ja draamoista ja Satou Takerusta. Kyllä, käytän Facebookia mutta en voi etsiä itseäni kännykälläsi koska en pysty kirjoittamaan nimeäni, etsikää tämä ystäväni tässä niin löydätte minutkin. Toki voidaan ottaa kuva yhdessä. Hei hei, oli kiva jutella, nähdään.

Viikko meni muuten vain opiskellessa mutta viikonloppuna olikin sitten muutakin tekemistä.
Ensin lauantaina kärräsin itse itseni junalla vähän lähemmäksi vuoria ja Marittan hostperhettä, sillä he järjestivät Marittalle tervetulojuhlat ja minutkin oli kutsuttu, ystäviä kun ollaan. Päästyäni taloa lähimmälle asemalle, minun oli määrä soittaa Marittan hostäidille, jotta he tulisivat hakemaan minut autolla (Maritta ei itse voinut tulla saattamaan, sillä hän oli perheen pojan lasten urheilutapahtumassa). Vähän jännitti tämä ensimmäinen puheluni japaniksi, mutta hyvin se meni, kun hostäiti osasi odottaa soittoani ja sanoinkin heti että "Olet varmaan Päivi? Olet asemalla? Odota siellä, (host)isä tulee hakemaan." Minun piti vain nyökytellä ja myötäillä ja se oli sillä selvä. Ja kyllä, nyt tiedän miksi japanilaiset kumartavat ja nyökyttelevät puhelimessakin... se on vain niin olennainen osa kieltä, ettei sitä voi olla tekemättä, vaikka kuinka tietäisi ettei toinen näe. x)
Juhlissa oli paikalla siis Maritta ja minä, hänen hostvanhempansa, heidän poika vaimoineen ja lapsineen, pojan ystäväpariskunta, pari kolme naapuria ja yksi entinen vaihtari, joka on sittemmin mennyt naimisiin japanilaisen kanssa ja asuu nykyään muistaakseni jossain Koben tienoilla. Hänellä on vaimonsa kanssa leipomo ja he olivat tuoneet juhliin mukanaan ruisleipää. Tämä ex-vaihtari on saksalainen, joten ei se ihan niin hapanta ollut kuin suomalainen ruisleipä, mutta ihan tarpeeksi taivaallista silti. Ensimmäistä kertaa noin kahteen kuukauteen, ah ♥
Siinä sitten syötiin todella hyvin erittäin maittavaa ruokaa ja juteltiin niitä näitä muiden vieraiden kanssa.
On muuten vaikeaa selittää japaniksi kuinka Suomesta tuli Suomi (eli siis että ensin oltiin Ruotsin vallan alla ja niin edes päin). xD
Olin Marittan perheen luona yötä juhlien jälkeen niin ei tarvinnut huolehtia aikaisesta kotiinlähdöstä tai mitään.

Olen muuten huomannut, että kun sanon olevani Suomesta, japanilaisilla on joku vimma aina ilmoittaa jos ovat sattuneet käymään jossain maassa siinä lähellä. Toki on ihan normaalia sanoa, jos on käynyt Suomessa, mutta koska harva on, yleensä kertomus liittyy Ruotsiin tai Norjaan. Minulla on käynnissä empiirinen tutkimus siitä, kuinka kauas Suomesta tämä "Ai Suomesta? Minä olen sattumoisin käynyt siinäjasiinä maassa" -kertomus voi mennä. Tähän mennessä ollaan sentään pysytty Pohjoismaissa, mutta joku saattaa vielä kertoa Saksan tai Ranskan matkastaan... x)
Ja niin, japanilaisilla on myös joku oletus, että Skandinavia (johon myös Suomi heidän mukaansa kuuluu) on yksi iso maa, ja kaikki siellä asuvat ovat samanlaisia. Kun tämä tuli puheeksi eräällä kurssilla, paikalla olleet suomalaiset ja norjalaiset protestoivat niin voimakkaasti että opettajaa ihan huvitti. x)


Sunnuntaina lähdimme aikaisin liikkeelle sillä vuorossa oli field trip Nishitaniin! Mukaan lähti vaihtareita ja japanilaisia opiskelijoita.
Nishitani on pieni kylä Takarazukan kaupungin lähellä (tai jossain siellä päin ehkä). Siellä on jonkinmoinen kulttuurikeskus, jossa kai vaalitaan erinäisiä perinteisiä japanilaisia tapoja tai jotain. Kuuntelin aika tarkasti kun kerrottiin... xD
No joka tapauksessa, päivän aikana tehtiin itse udon-nuudeleita (taikinan oli paikan omistaja tehnyt jo aikaisemmin kun sen tekeytymisessä kestää vissin päivä tai pari, mutta saimme kaulita ja leikata itse, oli hauskaa!), syötiin lounaaksi udonia (ei tosin niitä itsetehtyjä, ne sai ottaa mukaan ja syödä kotona), käytiin katsomassa säilytettyä vanhanaikaista japanilaista taloa (siellä oli kaikennäköisiä vanhoja työkaluja sun muita, mielenkiintoista) ja kuntoiltiin athletic-radalla (vähän niin kuin temppurata, mutta meni ylös alas vuoren rinnettä. Kiivettiin muun muassa rinnettä ylös köyden kanssa, kuljettiin muutamankin köysi-, tukki- ja tiesminkäsillan yli ja ratkottiin reitille jätettyjä kysymyksiä). Päivän päätteeksi kävimme katsomassa kylässä järestettyä sadonkorjuufestivaalin tapaista matsuria, jossa lenteli mocheja päähän, au.
Kaiken kaikkiaan päivä oli todella mukava ja vilkas. Japanilaisten opiskelijoiden kanssa on aina yhtä mukava jutella, kun he ovat niin aidon kiinnostuneita meistä ja meidän kotimaistamme ja kertovat mielellään myös Japanista. ^^
Kuvia tuosta Nishitanin päivästä ei ole, koska kamerastani loppui akku ennen kuin ehdimme sinne asti.

Marittan huoneen ikkunasta. En ole kade hänen maisemastaan, en sitten yhtään.

♥

Dinner party ja taifuuni #17

Viime viikon maanantaina oli muuten normaali päivä, mutta illalla löysimme itsemme yllättäen izakayan tyylisestä ravintolassa sekalaisen opiskelijajoukkion kanssa.
Tämä toinen suomalainen vaihtari, jonka nimeksi taidan nyt paljastaa Maritta, sillä nimellä on helpompi selittää asioita, ja hän taitaa olla vakiovieras tässäkin blogissa. Niin siis, hän oli tänne päin tullessaan muutama viikko sitten sattumalta ruvennut juttelemaan eräiden japanilaisten kanssa, joista toinen paljastui Kangakun entiseksi oppilaaksi. Aikaa kului ja sitten yhtäkkiä Marittalle ja myös minulle tuli sähköposti tämän entisen oppilaan isältä, joka on Kangakussa professorina, joskin tällä hetkellä taitaa opettaa enemmän Saksassa yliopistossa, jonka nimen unohdin jo. Hän kutsui meidät "dinner partyyn" seuraavana maanantaina ja tokihan me sitten suostuimme. Paikalle oli kuulemma tulossa ainakin muutama muu vaihtari ja eräs japanilainen, joka oli pari vuotta sitten ollut Vaasassa vaihdossa ja jonka minä ja Maritta molemmat olimmekin tavanneet. ^^
Saavuimme sitten sovittuna aikana sovittuun paikkaan, josta meidät sitten koko porukka mysteerisesti kärrättiin pienellä mini-pakulla jonnekin päin Nishinomiyaa ravintolaan. Kävi ilmi, että kuskimme olikin paikan omistaja ja että ravintola oli oikeasti kyseisenä päivänä kiinni, mutta koska tämä porukan koolle kutsunut professori tunsi omistajan henkilökohtaisesti, me saimme erikoiskohtelun.
Istuimme sitten pöytään ja rupesimme herkuttelemaan. Illan aikana tuli maisteltua jos jonkinlaisia juomia sekä ehdottoman herkullisia ruokia, esimerkiksi sukiyakia (liemessä keitettyjä kasviksia, lihaa, tofua, mitä vaan. Valmisitimme sen itse pöydässä ja söimme parempiin suihin) ja sashimia (raakaa kalaa ja muita mereneläviä, olen suorastaan rakastunut siihen, varsinkin mustekala-sashimiin). Keskustelua käytiin englanniksi ja japaniksi ja kuultiin illan aikana myös saksaa, suomea ja espanjaakin. Jossain vaiheessa saimme yksityiskierroksen ravintolan viini- ja sakekellareihin.
Paikalla oli siis meidän kahden suomalaisen lisäksi itse professori (japanilainen), kolme saksalaista vaihtaria ja kaksi japanilaista opiskelijaa, joista siis toisen tunsimmekin entuudestaan. Jossain vaihessa seuraan liittyi myös kolmas japanilainen opiskelija, sekä japanilainen kukalie, jonka veli on kuuluisa baseballin pelaaja (niin kuuluisa, että kun oli mainittu että suvusta löytyy urheilija, ja henkilö sanoi sukunimensä, muiden pöydän japanilaisten silmät levisivät lautasiksi ja kuului kovaan ääneen kysymys "ai SE tämäjatuo??").
Lopuksi innostuttiin vielä laulamaan pari kappaletta karaokea ravintolan laitteilla. Erotessamme professori lupasi kutsua meidät kaikki vielä uudestaankin yhteen ennen kuin saksalaiset lähtevät kotiin vuoden vaihduttua.
En kuvitellut "dinner partya" ihan tuollaiseksi, mutta todella hauskaa oli tietenkin ja mahtavaa, että näinkin randomeja asioita tapahtuu. ^^

Muuten viikko menikin aika lailla opiskellessa (keskiviikkona kävimme jälleen elokuvissa, mutta ei siitä sen enempää). Alkuviikosta kävimme tiputtelemassa parit kurssit pois lukujärjestyksestä.

Viikonlopun aikana Japanin yli pyyhkäisi taifuuni numero 17. Perjantaina vielä näytti, että se tulisi juuri tästäkin yli noin maanantain aikana (johon nihongo partnerini reaktio oli kutakuinkin riehakas "JES, luennot ehkä perutaan!!"), mutta ennusteet päivittyivät nopeasti ja taifuuni sivuuttikin Nishinomiyan ja Osakan jo sunnuntaina hiuksenhienosti niin, että Osakassa vain satoi kaatamalla, mutta tuulta ei ollut sen enempää kuin muutenkaan.

Kävimme siis sunnuntaina Osakassa tapaamassa kolmatta FKF:ltä tullutta vaihtaria. Eksyttyämme ensin hieman (miksi se on täällä super-helppoa?) löysimme etsimämme ison tavaratalon ja kiertelimme sitä samalla jutellen. Kävimme parissa kahvilassakin ja syömässä liukuhihnasushia. Olimme pahimman sateen ajan sisällä, joten palatessamme illalla takaisin Nishinomiyaan ei enää edes satanut. Sellainen taifuuni tällä kertaa. ^^"

Lupasin kertoa kursseistani tarkemmin kunhan olen niillä kaikilla käynyt, mutta teenkin niistä oman postauksensa hetipiankohta, joten odotelkaahan vielä hetki ihan rauhassa (tiedätte kyllä keitä olette, senkin hoputtajat). ^^

♥

PS: Ei kuvia tällä kertaa, anteeksi! Ei ole oikein tullut otettua kuvia nyt mistään ja ne muutamakin ovat vielä kamerassa enkä niitä jaksa tähän hätään sieltä kaivaa... ^^"

Ajan viettämistä ja opiskelua

Alkuviikko meni pitkälti vain hengaillessa, koska enää ei ollut yliopistolla mitään pakollista. Maanantai oli vielä kaiken lisäksi yleinen vapaapäivä (vanhusten kunnioituksen päivä tjsp), jolloin kaikki paikat taisivat olla kiinni. En tosin käynyt katsomassa esim. kauppakeskusessa tai mitään, mutta oletettavasti.

Edelleen se sama maisema koulumatkan varrelta.

Tiistaina suunnattiin tämän toisen suomalaisen vaihtarin kanssa Osakaan etsimään sähköistä sanakirjaa. Kävimme läpi ison elektroniikkaliikkeen kaikki kolme tai neljä maanpäällistä kerrosta ennen kuin taivuimme yrmyinä suomalaisina kysymään infosta missä moisia laitteita mahtaisi olla. Sieltä ohjattiin alaspäin, ensimmäiseen kellarikerrokseen... x) Siellä sitten vietimme tovin jos toisenkin testaillen ja vertaillen eri malleja. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi tietysti voinut etukäteen netistä katsella vaihtoehtoja ja valita mieluisen ja sitten vain käydä hakemassa se, mutta onnistui se näinkin. Päädyimme molemmat ostamaan samanlaisen Canonin laitteen mallia mikälie (unohdin enkä viitsi katsoa). Hintaakaan ei ollut liikaa, noin 21000 yeniä (reilu 200 euroa). Taisi olla halvimmasta päästä.
Ainakin tähän mennessä se on toiminut vallan mainiosti. Ohjekirjaa ei ole pienen pikaoppaan lisäksi englanniksi ollenkaan, mutta laitteen kielen sai kyllä vaihdettua englanniksi. Meinasin, että opettelen ensin käyttämään sitä englanniksi ja sitten vaihdan kielen japaniin.

Samalla reissulla tuli myös käytyä uudestaan siellä korealaisessa kahvilassa Tsuruhashin tienoilla. Edelleenkin se porukka siellä on äärimmäisen mukavaa ja tunnelma hauska. Jos Korea kiinnostaa tai haluaa vaikka vain maistaa korealaista ruokaa, suosittelen~ Minulta saa ohjeet paikalle, jos mielenkiinto heräsi ja sattuu olemaan näillä kulmilla joskus. ;)

Keskiviikkona tapasimme jälleen suomalaisen kanssa ja hengasimme tällä kertaa lähimmän asemani vieressä olevassa massiivisessa Nishinomiya Gardens -kauppakeskuksessa. Sieltä löytyy kasa Marimekkoa ja Muumi-tavaraa, Haribon karkkeja, SM2:n otan tämän -niminen liike ja Helsinki Bakery. :D Löytyy myös vaikka mitä muutakin kivaa, siellä tulee varmasti vietettyä ihan kiitettävästi aikaa vuoden aikana.
Kävimme elokuvissa katsomassa ihanan hyvänmielen-elokuvan Himitsu no Akko-chan. Kieli oli juuri sopivan arkista (suurimmaksi osaksi), että ymmärsi helposti. Näyttelijät olivat mahtavia ja juoni ihanan rento. ^^

Huomatkaa myynnissä olevat syksyiset neuleet...

Torstaina olikin ensimmäinen virallinen koulupäivä.
Ai niin, tähän liittyen, kävimme tiistaina yliopistolla kertomassa, että "saimme luvan ottaa vähemmän kursseja" ja henkilökunnan ilmeet olivat edelleen huolestuneen huvittuneita. Mutta niin, voimme rauhassa olla menemättä niille kursseille, jotka aiomme ottaa pois ja ensi viikolla, kun on sen aika, käydä virallisesti pudottamassa niitä listoilta. Itselleni tulee nyt sitten 15 opintopistettä tänä syksynä.
Niin, siis torstaina suuntasin yliopistolle vasta 11:10 alkavalle tunnille, kun aamulla minulla ei ole mitään. Tämä tunti oli japania ja ainakin nyt ensimmäisen tunnin jälkeen se tuntuu vähän helpolta... mutta en sano vielä mitään, ensimmäinen tunti kun on yleensä vähän mitä sattuu.
Lounaan ja hyppyperiodin jälkeen vuorossa oli Sentence and Meaning in Japanese -kurssi eli käytännössä lauseanalyysiä. Opettaja ainakin on ihan hauska ja ihan tarpeeksi selkeä ja kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lauseanalyysi on minulle aina Suomena japanintunnilla aiheuttanut jonkinlaisia ongelmia, sillä vaikka se on periaatteessa vain logiikasta kiinni ja olen pääsääntöisesti ihan looginen ihminen, lauseanalyysi ei vain jostain syystä uppoa päähäni. Osaan sitä kyllä opettajan avustuksella tunneilla, mutta sitten kun pitäisi itse hetken päästä yritää olen jälleen ihan pihalla. Olen kuitenkin kaikki kokeet, joissa sitä on ollut, päässyt ihan kerralla läpi, ja ihan mukiinmenevin arvosanoinkin, että en sitten tiedä... x)
Iltapäivällä viimeiseksi oli Language and Culture in Japan A -kurssi. Kävimme yleisesti läpi kurssilla käytäviä asioita ja tämäkin kurssi vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.

Perjantai on minulla tyhjä, mutta käyn varmasti yliopistolla syömässä lounasta ja opiskelen itsenäisesti kirjastossa. Sovimme tämän toisen suomalaisen kanssa opiskelevamme yhdessä perjantaisin, kun hänelläkin on lounaan jälkeen tyhjää.

Lauantaina kävimme hengaamassa lukiolaisten kanssa tuossa viereisessä kaupungissa. Tämä oli tavallaan tutustumista, kun Halloweenin aikaan järjestämme heidän kanssaan samaisessa kaupungissa kaikkea kivaa leikittävää. :D Oli oikein mukavaa, pelattiin bingoa. x)


Lukujärjestyksessä jokainen päivä on jaettu periodeihin, joista yksi kestää aina 90 minuuttia. Toisen periodin jälkeen 12:40 on 50 minuuttia kestävä lounastauko ja koska yliopisto on juuriltaan kristillinen, on ensimmäisen ja toisen periodin välissä 35 minuuttia kestävä "kappelitunti", eli käytännössä vapaata.
Ensimmäinen periodi alkaa 9:00 ja viimeinen eli viides loppuu 18:20.
Minulla on kurssivalinnoista johtuen aika paljon hyppyperiodeja ja tosiaan perjantai kokonaan vapaa. Mutta yliopistolla on iso kirjasto ja muitakin paikkoja, joissa voi istua alas ja opiskella (tai nukkua niin kuin puolet kirjastossa oleskelijoista. Näin perjantaina kirjastossa istuessani kun eräs opiskelija tuli pöydän ääreen, levitti tavaransa siihen (kirjat ja penaalin sun muut) ja rupesi nukkumaan. Minulla on sellainen tunne, että joskus saatan kokeilla sitä itsekin).
Kerron muista kursseistani kunhan olen käynyt niiden ensimmäisillä tunneilla ensi viikolla.

Saamme hostperheiltämme lounaan vain viikonloppuisin ja yleisinä vapaapäivinä kun ei ole koulua, joten vaikka perjantaini on vapaa, minun täytyy itse hankkia lounaani. Yliopistolla on halpoja ja hyviä opiskelijaruokaloita, joissa on mukava käydä. ^^

Perjantaina sain vihdoin myös kännykkäni! Se on nätti, väriltään helmiäisen vaaleanpunainen, mutta vaikea käyttää kun kaikki on ihan erilailla kuin suomalaisissa kännyköissä. xD Mutta osaan sentään jo vastata maileihin ja lähettääkin niitä.
Japanissa tosiaan tekstaus on melkeinpä tuntematon käsite. Puhelimella lähetetään sähköpostia ja se löytyy puhelimesta ihan kaikilta. Tuolla laitteella pystyy kyllä lähettämään myös tekstiviestejä, ainakin käsittääkseni, mutta niin ei vain tehdä. En tiedä onko syy vai seuraus se, että tekstiviestit ovat kalliita. Mutta kuitenkin, mailaus jo onnistuu, joskin hyvin hitaasti. ^^"

Tällä viikolla olen jo saanut nukuttua kun yöt ovat viilenneet reilusti alle 25 asteen. Ihanaa~ Mutta minua naurattaa joka kerta, kun telkkarissa meteorologit puhuvat "syksytuulista". xD Lämpötila on kyllä laskenut alle 30 asteen, mutta on yhä 27-29, eikä se ole minun mielessäni ihan syksy kuitenkaan vielä. Mutta kyllä se pari astetta tekee jo paljon, eiköhän ne minullekin mukavat lämpötilat sieltä vielä tule. ^^

♥

Ensimmäinen viikko: Orientaatiota ja Nara

Tämä kulunut viikko on ollut hyvin kiireinen ja tuntunut enemmänkin kuukauden mittaiselta.

Koulumatkani varrelta.

Orientaatiot alkoivat maanantaina 8:45 ja varsinaisen hostmummoni (joka ei ollut vielä paikalla) tytär saattoi minut yliopistolle näyttäen samalla reitin. Täältä talolta minun täytyy ensin kävellä noin 15-20 minuuttia lähimmälle asemalle, joka sattuu olemaan iso Nishinomiya-kitaguchin asema. Sieltä menen junalla parin pysäkin verran noin 5 minuuttia Koutouenin asemalle. Tältä asemalta kävelen vielä ylämäkeen toiset 20-25 minuuttia. Reitti on helppo muuten, mutta se ylämäki on aika tuskallinen tässä kuumuudessa. Mutta tuleepahan ainakin liikuntaa.
Ensin kokoonnuimme kaikki samaan saliin, jonka jälkeen suoritettiin nimenhuuto ja jakaannuttiin kahteen ryhmään tekemään tasokokeita. Omat kokeeni menivät aika häpeällisen huonosti, kun en ollut harjoitellut mitään kesän aikana. Kanjeja en osannut juuri ollenkaan ja esseestäni tuli ihan kamala mutta ainakin kielioppiosio tuntui menevän ihan tarpeeksi hyvin.
Kokeiden jälkeen kokoonnuimme jälleen yhteen ja söimme seisovan pöydän tyylisesti lounasta, jonka jälkeen tapasimme nihongo partenrsimme. He ovat siis tavallisia japanilaisia opiskelijoita, joiden on tarkoitus auttaa vaihtareita käytännön asioissa ja tavata ainakin kerran viikossa juttelemaan ja touhuilemaan yhdessä. Heidän(kin) kanssaan puhutaan siis japania. Heitä on jokaista vaihtaria kohtaan kaksi kappaletta ja molemmat minun tyttöni ovat todella ihania ja mukavia ja avuliaita. ^^
Heidän kanssaan kierettiin ensin kampus-alueella (he esittelivät paikkoja ja minä unohdin saman tien missä mikäkin on) ja hankittiin minulle commuter pass junaan. Sillä voin kuukauden aikana mennä väliä Nishinomiya-kitaguchi - Koutouen niin paljon kuin huvittaa. Sen jälkeen he saattoivat minut takaisin hostperheen talolle, paitsi että kun en itse vielä muistanut reittiä, niin eksyttiin kartasta huolimatta pari kertaa, mutta ei se mitään. Löysimme kuitenkin lopulta perille. ^^

Tiistaina kokoonnuttiin jälleen yhteen ja katsottiin japanilaista elokuvaa nimeltä Toilet. Japanilaisuudestaan huolimatta elokuvassa oli länsimaalaiset näyttelijät ja siinä puhuttiin pelkästään englantia. Pidin siitä yllättävän paljon, katsokaa vain jos tulee joskus vastaan. ^^
Elokuvan aikana osalla oli tasotesteihin liittyvä haastattelu (toisilla se oli ollut jo maanantaina), mukaan luettuna minulla. Ehdin kuitenkin katsoa koko elokuvan rauhassa ennen kuin oli minun vuoroni. Haastattelu meni ihan hyvin, oikeastaan juuri sen tasoisesti kuin pitäisikin.
Tämän jälkeen taisimme allekirjoittaa vakuutuspapereita ja tajusin vihdoin miksi meidän kaikkien piti ottaa tämä joku erillinen vakuutus vielä omien vakuutusten lisäksi. Tämä erillinen vakuutus korvaa jos sattuu rikkomaan tai tuhoamaan jotain hostperheessä tai dormilla, tai vaikka polttamaan jotain poroksi. Nykyään kaikkien täytyy ottaa tämä vakuutus, sillä jokunen vuosi sitten joku vaihtari oli vahingossa polttanut puolet hostperheensä talosta ja joutunut korvaamaan 50 miljoonaa yeniä (~500 000 euroa) eikä hänellä ollut vakuutusta. Tämä meidän vakuutus korvaa 20 miljoonaan yeniin asti.
Tässä välissä kävimme syömässä lounasta nihongo partnersien kanssa.
Lounaan jälkeen palasimme kuuntelemaan infoa muutamasta eri retkimahdollisuudesta, mutta ne maksavat sen verran, ettei viitsi mennä.
Iltapäivällä lähdimme sitten nihongo partnersien kanssa kohti kaupungintaloa tms, jossa minun täytyi rekisteröidä osoitteeni residence cardiin. Siitä tuli vähän päänvaivaa, että olin saanut residence cardini jo elokuun alussa, kun osoite pitäisi rekisteröidä 14 päivän kuluessa saapumisesta. Kiersimme sen sitten niin, että laitoimme saapumispäiväksi sen päivä kun saavuin Nishinomiyaan ja lisätietoihin kirjasimme, että olin elokuun ajan siinä ja siinä hotellissa Tokiossa. Pyydettiin samalla kertaa todistus siitä, että asun täällä (tjsp), jota saattaa tarvita pankkitilin avaamiseen tai puhelimen hankkimiseen jne ja sitä jouduttiinkin odottelemaan puolisen tuntia. Kaupungintalolta pääsyämme nihongo partnersit saattoivat minut taas kotiin.

Naran Hôryû-ji.

Keskiviikkona orientaatiot jatkuivat infolla kursseista ja elämästä Japanissa ja esiteltiin myös kirjastoa. Paras hetki esittelykierroksella oli "Tämä alue on tarkoitettu laskimien käyttöön." "Mutta... laskimet ovat pieniä? (viitaten siis siihen, että joskushan isoja kirjoja saa käyttää vain kirjaston sisällä ja tietyissä paikoissa)" "Niin, mutta se ääni." Täällä siis otetaan kirjaston hiljaisuus vakavasti. ^^"
Tämän jälkeen minun piti mennä kuuntelemaan infoa apurahasta (JASSO minun tapauksessani). Joka kuun alussa minun täytyy käydä kv-toimistolla allekirjoittamassa, että olen tosissaan paikalla ja sitten kuun puolivälin tienoilla voin käydä hakemassa rahat käteisenä kv-toimistolta. Minun täytyy myös jossain vaiheessa tehdä artikkeli lehteen elämästä Japanissa tjsp, pärjätä hyvin kursseilla, osallistua kaikkiin kv-toimiston järjestämiin juttuihin (kansainvälinen coffee hour jne.) ja jos tulee kutsu, mennä kertomaan ala-asteelle jotain, varmaan omasta maasta ja vaihto-opiskelusta tms. Vaihdon lopuksi täytyy myös kirjoittaa loppuraportti.
Tässä välissä ehti käydä syömässä lounasta, jonka jälkeen oli infoa Halloween-tapahtumasta yhdessä lukiolaisten kanssa. Sinne ajattelin kyllä mennä.
Lopuksi oli vielä hirveän päänsäryn aikaan saanut hetki kännykkäliittymien valitsemista. Yliopistolle oli saapunut AU KDDIn ja Softbankin edustajat, jotka esittivät omat tarjouksensa ja sitten piti valita haluamansa... Ne vaan on esitetty aikaslailla paljon hankalammin kuin mihin Suomessa on tottunut, mutta kyllä sieltä taisi löytyä joku ihan mukiinmenevä liittymä puhelimineen. Puhelimen pitäisi saapua keskiviikkona ensi viikolla, jee~ ^^

Torstaina saatiinkin sitten tietää mihin japaninkielen ryhmään mennään. Itse löydyin tasolta 3, joka on juurikin se taso mille oletinkin pääseväni. Ainoa vain, että minulle sanottiin erikseen, että kielioppini on hieman heikomalla tasolla kuin mitä kolmostasolla pitäisi olla ja että minun pitää tsempata erityisesti sen kanssa. Okei, mutta en vain tajua miten huonosti kolmostasolla pitää sitten kanjeja osata, että se minun kanjifeilaus oli muka kolmostasoa mutta hyvin mennyt kielioppi ei ollut. Hassua. Mutta tällä mennään.
Tulokset saatuamme rekisteröidyimme myös muille kursseille ja tästä olikin sitten tulla iso ongelma nimenomaan meille Vaasasta tulleille (meitä on siis kaksi, btw). Olemme molemmat olleet koko ajan siinä käsityksessä, että Vaasan opintopisteet menevät yksi yhteen Kangakun pisteiden kanssa, joten kun Vaasa vaatii 20 op/lukukausi ja Kangakun ehdoton maksimi vaihtareille on 16, niin eihän se onnistu. Menimme sanomaan yliopiston ihmisille tästä ja he ihmettelivät asiaa ja meille sanottiin etteivät he muista että kenenkään Vaasasta aikaisemmin tulleen olisi pitänyt niin paljon kursseja ottaa. He selittivät, että vaihtareille maksimi on tosiaan 16 ja normaalit yliopisto-opiskelijat ottavat 18, joten minun 19 ja ystäväni 22 olivat hieman liikaa.
No, me sitten rekisteröidyttiin kuitenkin noille kaikille kursseille, mutta varmistettiin vielä kerran suoraan omalta kv-koordinaattoriltamme Suomesta, että mitenkäs ne pisteet nyt menevätkään. Hänen vastauksensa oli tiivistettynä se, että siinä on joku randomkerroin. Eli ei, meidän ei pidä ottaa ihan niin montaa kurssia, kuulemma 10 Kangakun opintopistettä riittää (ongelma on tässä siis se, että joudumme maksamaan apurahaa takaisin jos emme suorita tarpeeksi). Olisihan tästä voinut tietysti etukäteenkin kertoa, eikä vasta kysyessä. Turhaan huolestutimme Kangakun ihanaa henkilökuntaa. KELAkin vaatii tietyn määrän opintopisteitä per opintotukikuukausi (5 op), mutta sen pitäisi olla vähän vekslaamalla hoidossa. Nyt täytyy vain mennä vielä pudottamaan muutama kurssi pois rekisteröitymisestä ensi viikolla.
Luennot alkavat muuten ensi viikon torstaina.
Saimme myös infoa siitä mitä pitää tehdä jos tulee maanjäristys, tsunami tai joku muu hätä ja saimme tunnukset yliopiston koneille.

Naran Tôdai-ji.

Perjantaina tehtiin kaikki yhdessä field trip Naraan. Nähtiin Hôryû-ji (maailman vanhin puurakennus) ja Tôdai-ji (maailman isoin puurakennus) ja tosi paljon shikoja, eli peuroja. Nämä nimenomaiset olivat sellasia valkohäntäpeuran tyylisiä. Ne on söpöjä ja niille voisi myös ostaa keksejä syötettäväksi, mutta meillä ei valitettavasti ollut aikaa.
Tôdai-jissa meitä haastatteli myös kasa suloisia yläastelaisia, jotka olivat luokkaretkellä Tokiosta. Heidän oli haastateltava turisteja englanniksi ja he olivat ihan ihmeissään kun yhtäkkiä sanoin jotain japaniksi. He saivat haastattelun kyllä tehtyä ihan kunnialla paperista lukien, oli mukavaa. ^^
Mennessä bussissa pelasimme peliä, eli esittelimme itsemme ja piti kertoa joku outo ruoka ja tai huoma omasta maasta ja opin lähinnä sen, että norjalaiset taitavat syödä lampaasta ihan kaiken, päätä myöten.



Hostmummoni on... en oikein tiedä. Olemme suurimmaksi osaksi hiljaa, vaikka istuisimmekin vierekkäin ja aina välillä käymme monologin omaisia keskusteluja aiheesta x. Ei tämä minua sinällään haittaa, mutta olisi mukava olla varma, ettei hän pidä minua epäkohteliaana hiljaisuuden takia. Mutta nyt on takana vasta muutama päivä, eiköhän tämä tästä vielä kehity johonkin suuntaan.

Nimestäni on riittänyt kyllä huvia. Kun siinä on tuo surullisen kuuluisa Ä niin ne jotka näkevät sen kirjoitettuna ovat ihan ihmeissään ja lausuttunakin joudun toistamaan sen ainakin pariin kertaan. Nimessäni on myös V, joka on japanilaisille hankala, heillä kun ei sitä ole ollenkaan ja he kuulevat sen automaattisesti B:nä. Ja jos yhtälöön lisätään vielä sukunimeni, joka on pitkä, niin saadaan aikaan oikein mukavan hämmentyneitä ilmeitä. Samoin toisesta nimestäni tuli puhetta, ja joudin vain selittämään että se nyt vaan on siellä, ei siitä tarvitse välittää. x)

Aluksi en saanut nukuttua juuri yhtään, kun on aivan liian kuuma eikä huoneesani ole ilmastointia, mutta olen löytänyt siihen jonkinlaisen ratkaisun tuulettimen avulla ja yöt ovat muutenkin tuntuneet viilenneen vaikka päivällä onkin asteita saman verran kuin aina ennenkin.

Peura!

♥