keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Paperisota

Olen siis lähdössä vaihtoon Vaasan yliopiston kautta, joten tiedän vain heidän haku- ja vaihtokäytännöistään. Olettaisin kuitenkin, että muissakin yliopistoissa homma toimii suhteellisesti samalla tavalla. Totta kai oman yliopiston kansainvälisten asioiden henkilökunnalta kannattaa käydä pyytämässä apua jos ei muuten onnistu. Ainakin Vaasassa koordinaattori on todella mukava ja häneltä saa apua melkein mihin vaan. ^^


Jos mielii vaihtoon, täytyy ensin hakea puoltoa omalta kotiyliopistolta. Se tapahtui tuossa viime syksynä siten, että täytyi täyttää sähköisenä hakemus johon laitettiin omia tietoja ja kielitaitoa ja sen sellaista ja lisäksi motivaatiokirje englanniksi ja mahdollisia muita liitteitä sekä yksi kuva. Deadline hakemuksille oli muistaakseni joskus marraskuun lopussa. Päätös tuli aikailematta ja sain jo ennen joulua tietää, että sain puollon.
Sen jälkeen tämä kv-koordinaattori nimitti minut hakijaksi vastaanottavaan yliopistoon, eli minun tapauksessani Kwansei Gakuin -yliopistoon (lyhyesti Kangaku). Sieltä tuli sitten helmikuun alussa materiaalia heidän omaa hakuaan varten.

Käytännössä tämä materiaali oli vain eräänlainen opinto-opas/esite, jossa oli listattuna kaikki meille tarjotut kurssit ja infoa opiskelusta ja elämästä ja sen sellaisesta Kangakussa sekä linkki heidän nettisivuilleen josta löytyisi sitten kasa lomakkeita. Nämä lomakkeet tuli täyttää, tulostaa ja palauttaa oman kotiyliopiston kv-koordinaattorille, joka sitten lähettää ne Kangakuun postissa. Kyllä, monimutkaista.


Näitä lomakkeita ja kirjeitä ja todistuksia vaadittiinkin sitten yhteensä aikasta monta.

Ensinnäkin oli ihan Application Form, jossa kysyttiin kaiken näköisiä tietoja koko nimestä aina syntymäpaikkaan, vanhoihin kouluihin (ala-asteesta alkaen), nykyiseen ja pysyvään osoitteeseen ja hätäkontaktiin asti.

Toisena oli vain opintorekisteriote omasta yliopistosta. Tämä oli suhteellisen kivuton, vaikkakin silti onnistuin liittämään mukaan väärän version ja kv-koordinaattorin täytyi itse hankkia minulle uusi.

Kolmas oli Letter of Nomination omasta yliopistosta, mutta tämänkin teki kv-koordinaattori, joten minulle ei ollut siitä vaivaa.

Neljäs kaavake oli Japanese Language Assessment Report. Tämä minun täytyi toimittaa omalle japaninopettajalleni, joka sitten täytti, tulosti ja palautti sen minulle suljetussa kirjekuoressa. En siis itse saanut nähdä arviota ja varmastikin parempi niin... Tässäkin kohtaa aiheutui ongelmia, sillä jostain syystä opettajani ei saanut tiedostoa kunnolla auki ja jotain sellaista... mutta kyllä hän arvioinnin sitten onneksi sai minulle ihan ajallaan.

Viides oli Letter of Reason for Study, eli periaatteessa motivaatiokirje. Tämä täytyi kirjoittaa joko japaniksi tai englanniksi. Itse valitsin suosiolla englannin. Japanini ei millään ole sillä tasolla vielä. Tähän täytyi siis kirjoittaa miksi haluan opiskella Kangakussa, mitä siellä aion opiskella, mitä hyötyä siitä on minun tutkintooni täällä Suomessa ja miten se vaikuttaa tulevaisuuteeni. Syvällistä pohdintaa siis, eikun...

Kuudes kaavake aiheuttikin sitten hieman enemmän vaivaa, sillä kyseessä oli Certificate of Health. Vaikka tämä kaavake tulisi periaatteessa täytättää lääkärillä, olin kuullut muilta, että myös terveydenhoitaja voi sen hoitaa ja sitten vain allekirjoituttaa sen lääkärillä. Tämä meni ihan hyvin joo, mutta tuo kaavake oli aika monimutkainen ja siihen vaadittiin kaikennäköisiä tietoja joten sen täyttämiseen meni ainakin se 45 minuuttia. Sen lisäksi minun täytyi vielä toisena päivänä käydä verikokeissa. Terveydenhoitajan kanssa kävi ilmi myös sellainen ihmeellinen asia, että näen ilman silmälaseja paremmin kuin lasien kanssa. Tämähän oli tietenkin varsin hälyttävää, joten hän antoi minulle lähetteen optikolle. Ilmainen terveydenhoitajalla käynti muuttuikin yhtäkkiä silmälasienostoreissuksi. Mutta ei se mitään, olinkin käyttänyt edellisiä lasejani jo nelisen vuotta. On mukavaa nähdä taas kirkkaasti. ^^

Seitsemäs kaavake oli Accommodation Request, eli toiveita asumisjärjestelyistä. Valitsin hostperhe-majoituksen (ja se onkin oletusarvoisesti kaikkien vaihtareiden ensimmäinen vaihtoehto, melkeipä. Kangakulla on kuulemma aika huonosti dorm-paikkoja). Sain esittää toiveita siitä, minkälaisen perheen haluaisin (lapsia vai ei, lemmikkejä vai ei, tupakoivatko) ja kertoa olenko allerginen ja mitä tykkään tehdä vapaa-aikanani.

Kahdeksas kaavake oli Personal Data, johon piti vain listata perheenjäsenet. Tässä kaavakkeessa luki, ettei se ole pakollinen mutta suositeltava. Ei mitään hajua mihin he tätä tietoa tarvitsevat, mutta... menkööt.

Yhdeksäs oli myös työteliäs, vähintäänkin. Kyseessä oli Letter to Host Family, joka täytyi kirjoittaa japaniksi ja käsin. Pidin kielen tarkoituksella todella yksinkertaisena, ettei sinne lipsahtaisi ymmärtämistä vaikeuttavia virheitä. Ei siitä silti ihan virheetön varmastikaan tullut, mutta ainakin saa selvän mitä yritän sanoa, toivottavasti. Kirjeessä esittelin itseni, kerroin miksi haluan opiskella Japanissa ja kerroin kiinnostukseni aiheista ja kuvailin hieman itseäni.

Kymmenes kaavake tekisi mieli vain hypätä yli sillä sen on sen luokan murheenkryyni etten haluaisi ajatella koko asiaa. Puhun nyt pahamaineisesta Certificate of Eligibilitystä. Tämä kaavake täytyy olla täytettynä ja hyväksyttynä ennen kuin voin saada pitkäaikaisen opiskeluviisumini Japaniin. Japanissahan saa olla 90 päivää automaattisesti annettavalla turistiviisumilla, mutta koska olen siellä sen vuoden, tarvitsen ihan kunnon viisumin. Ja koska tätä ei voi hankkia enää Japanissa mistään vaan se täytyy olla jo kun tulee Japaniin, tulee ongelmia. Täyttämisessä ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, vaikka se aika monimutkainen lomake onkin, sillä japanilaiset osaavat laatia selkeät ohjeet ihmeellisten kaavakkeidensa täyttämiseen. Kun olin sen sitten täyttänyt, minun täytyi lähettää se sähköisesti Kangakun kv-koordinaattorille, joka tarkasti sen. CoEsta täytyi vielä tulostaa paperiversio ja laittaa se kaikkien muiden hakulomakkeiden joukkoon. Tästä alkaa sitten se turhauttava osuus. Kun CoEni on Japanissa asti, Kangakun kv-toimisto lähettää sen jonnekin virastoon (ulkomaalaisvirasto? en tiedä) jotka sitten käyvät sen läpi ja hyväksyttyään sen, lähettävät sen takaisin Kangakun kv-toimistoon. Luulisi että tuo on yksinkertaista, mutta ilmeisesti kyseisessä virastossa on ruuhkaa tai jotain, sillä tämä prosessi kestää noin kaksi kuukautta. Kyllä. Kaksi kokonaista kuukautta. Ongelma on se, että suunnitelmissani on todellakin olla Japanissa jo 1. elokuuta mutta en voi mennä, jos en ehdi saada viisumiani. Ja koska CoE täytyy lähettää vielä erikseen minulle takaisin sitten Kangakusta ja viisumin saamisessa kestää se viikko tai kaksi niin... tekee todella tiukkaa ehdinkö saada viisumini ojennukseen ennen elokuun alkua. Olen kyllä varautunut siihen, että joudun lykkäämään reissuni aloituspäivää pidemälle elokuuhun, mutta se harmittaa todella paljon. Ja turhauttaa stressata joitain, jolle en voi itse yhtään mitään.
No, siirrytään eteenpäin etten ihan kiehu täällä kuivaksi.

Yhdestöista kohta liittyy edelliseen, sillä CoE vaatii liitteiksi myös Statement of Financen eli todistuksia siitä, että minulla on tarpeeksi varoja, että pärjään Japanissa vuoden. Tähän vaadittava summa on Kangakun laskemana koko vuoden ajalta noin miljoona jeniä (eli noin 10 000 euroa)... hurjia summia. Laitoin liitteiksi laskelman siitä, kuinka paljon opintotukea saan KELAlta sen vuoden aikana ja tulosteen omasta tiliotteestani.

Kahdestoista oli ihanan kivuton, sillä se oli vain kopio passin nimisivusta.

Kolmastoista kohta listassa muistuttaa, että kohtiin 1, 8 ja 9 täytyy liittää mukaan valokuva ja näiden lisäksi vielä 5 identtistä kuvaa.

Neljästoista oli minun kohdallani hieman turhauttava. Kaikkien, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään täytyi liittää mukaan kielitodistus, jossa todetaan että he pystyvät käymään kursseja englanniksi. Turhauttava siksi, että minun pääaineeni on kuitenkin englanti ja monet oman pääaineeni kursseista on englanniksi. Onneksi tämän sai helposti laitokseni toimistosta vai mikä olikaan.

Viidestoista jäi aluksi tekemättä, sillä se on hakemus JASSO-apurahaa varten. JASSO on muistaakseni Japanin opetusministeriön tai jonkun vastaavan myöntämä apuraha vaihto-opiskelijoille. Kaikki eivät tätä voi saada ja kilpailu on kovaa. Kuitenkin, meidän kv-koordinaattori päätti nimetä minut apurahaehdokkaaksi ja jouduin vielä kirjoittamaan jälkikäteen kohdan kuusitoista, eli Letter of Reasonin sille, miksi haluan ja tarvitsen JASSOn. Käytin tähän paljon samaa materiaalia kuin tuossa kohdan viisi kirjeessä. Itse JASSO-hakemuksen teki kv-koordinaatoori.

Näiden lisäksi liitin itse mukaan kopion opintorekisteriotteestani Tukholman yliopistosta (japaninkielen opinnot) ja kopion JLPT N3 -todistuksesta.


Siinä pinossa oli paperia paljon enemmän kuin mitä kuvasta voisi olettaa.
Valokuvia on tähän mennessä mennyt täydet 10.

Hakuvaiheessa täytyi jostain tuntemattomasta syystä hakea vain yhdeksi lukukaudeksi ja sitten kun pääsee Japaniin asti, hakea erikseen pidennystä koko lukuvuodeksi. Sain kuitenkin jo nyt varmistuksen sille, että voin todellakin olla koko vuoden, eikä minun käsittääkseni tarvitse enää erikseen hakea pidennystä. Ainakin jotain helpottavaa tässä koko ruljanssissa välillä. ^^"





PS: Anteeksi, että postailen vain tylsiä kuvia Vaasasta. Kyse ei ole siitä, että pitäisin Vaasasta erittäin paljon, tai edes siitä että täällä olisi jotain kiinnostavaa nähtävää, vaan ihan siitä, että haluan jo nyt ottaa tavaksi laittaa kirjoitusten mukaan ihan arkisiakin kuvia. Vielä minulla ei ole kuitenkaan yhtään kuvia Japanista kun en siellä ole koskaan käynyt, niin kuvat Vaasasta saavat riittää.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tervetuloa!

Hei ja tervetuloa uuden blogini seuraan!

Ihan ensimmäiseksi vähän kuivaa esittelyä kaikkien tuntemattomien hyväksi.

Vaasa, 20.04.2012

Olen 22-vuotias nainen ja asun tällä hetkellä Vaasassa. Opiskelen Vaasan yliopistossa pääaineena englantia ja pienessä kansanopistossa (Fria kristliga folkhögskolan) mutta Tukholman yliopiston alaisuudessa japanin kieltä ja kulttuuria.
Rakastan Japanin kieltä ja kulttuuria, mutta myös Korea ja Kiina vetävät puoleensa. Kuuntelen paljon korealaista ja japanilaista (ja myös vähän kiinalaista/taiwanilaista) musiikkia ja katselen kaikkien kolmen maan draamoja ja elokuvia. Jos tällaiset asiat ja minun mielipiteeni niistä kiinnostavat, voi käydä katsomassa myös toista blogiani. Varoituksena tosin, etten ole hirveästi ehtinyt sinne kirjoitella viime aikoina. Silloin tällöin vähän jotain kuitenkin.

Tämän blogin tarkoitus on kertoa kaikille kiinnostuneille elämästäni ja kokemuksistani vaihtovuoteni aikana. Vaihtoni suuntautuu minnekäs muuallekaan kuin Japaniin, tarkemmin sanottuna Nishinomiyan kaupungissa sijaitsevaan Kwansei Gakuin yliopistoon.
Tarkoituksenani on olla perillä koko lukuvuosi, eli aina ensi kesään saakka.
Vaihtoni on määrä alkaa vasta syyskuun alkupuolella. Halusin kuitenkin aloittaa tämän blogin jo nyt, sillä haluan myös kertoa hakuprosessista ja muista valmisteluistani. Lisäksi suunnitelmissani on ennen Nishinomiyaan laskeutumista viettää kuukauden verran aikaa Tokiossa elokuussa. Kirjoitan siitäkin tähän blogiin, sillä se on pehmeä laskuni Japanin elämään.

Blogin nimi, Läntisen palatsin varjossa, tulee Nishinomiyan kaupungin nimestä. Nishinomiya kirjoitetaan japaniksi 西宮 ja merkit tarkoittavat "länsi" ja "palatsi, temppeli". Pohdin tätä nimeä monta viikkoa enkä muuta saanut aikaan...

Seuraavat kolmisen kuukautta Läntisen palatsin varjo saattaa olla aika hiljainen, mutta yritän kirjoitella milloin mitäkin aina välillä. Jos ei muuta, niin sitten ainakin panikointia tyylillä "eikö se elokuu voisi jo tulla, en malttaisi odottaa!!" tai "voi ei, tajusin juuri että yksi todella tärkeä asia on hoitamatta ja lento lähtee HUOMENNA!".
Toivottavasti enemmän tuota edellistä eikä niinkään tuota jälkimmäistä.

Ehkä tämä jaarittelu saa nyt riittää. Seuraavat kirjoitukset koskevatkin sitten jo hakuprosessia ja sitä paperisotaa joka sen kanssa oli käytävä.