Elämä Japanissa: Opiskelu

Olen ollut Japanissa nyt kolme kuukautta ja täällä Nishinomiyassa kaksi. On siis aika kertoa yleisesti arjesta, opiskelusta, ruoasta ja muusta sellaisesta.
Aloitetaan opiskelulla ja siihen liittyvillä asioilla.


Isoin ero yliopisto-opiskelussa Suomen ja Japanin välillä on varmastikin se, että Japanissa läsnäolot katsotaan todella tarkasti, mutta tunnilla voi vaikka nukkua, kunhan on paikalla. Suomessa, ainakin isoilla ryhmäluennoilla, ei välttämättä tarvitse olla paikalla kuin kenties ensimmäisellä luennolla ja suorituksen saa kunhan läpäisee kokeen. Japanissa ei myöskään kannusteta hirveästi omaan ajatteluun, vaan kokeista pääsee läpi opettelemalla ulkoa ja vain opettelemalla ulkoa. Okei, kärjistän hieman, mutta täällä painotetaan kyllä selkeästi enemmän ulkoaopettelua kuin Suomessa.
Tietenkään en voi sanoa japanilaisten opiskelijoiden käymistä kursseista kun en sellaisille itse pääse, mutta näin ainakin niillä kursseilla, joita meille vaihtareidelle tarjotaan.
Hassua on sekin, että Japanissa arvostetaan kyllä yliopistotutkintoa (pääsääntöisesti jos löytyy vain rahaa, lapsi maksetaan ainakin kandivaiheeseen asti. Monet eivät tee maisterin tutkintoa ollenkaan), mutta opiskellulla aiheella ei välttämättä ole mitään väliä. Tietenkin on sellaisia, jotka oikeasti opiskelevat tiettyä päämäärää kohti, kuten vaikkapa lakiopiskelijat, mutta esimerkiksi monet humanistit tuntuvat olevan opiskelemassa vain sen tutkinnon takia, ei sen takia että opiskeltava asia olisi kiinnnostava tai hyödyllinen. Eräskin japanilainen naisopiskelija sanoi, että haluaa isona tulla lentoemännäksi. Lentoemännyys on Japanissa erittäin arvostettu ammatti nuorille naisille ja sille on oma koulutuksensa, mutta päästäkseen siihen, täytyy ensin olla korkeakoulututkinto, ihan mikä tahansa. Kielitaidosta on apua, joten varmasti monet alalle haluavat opiskelevat kieltä pääaineenaan. Tämäkin nuori nainen osaa kyllä ihan kiitettävästi englantia, vaikkei se hänen pääaineensa olekaan. Hän kuitenkin selvästi panostaa sen oppimiseen.
Katsotaan mitä itse tulen Suomessa tekemään ulkomaisen yliopiston japanologian kandillani, jos sellaisen saan aikaiseksi.

Näkymä erään luokkahuoneeni ikkunasta.

Kerron nyt vihdoin niistä kursseista, joilla tällä hetkellä käyn.

Ensin vähän Kangakun peruslukujärjestyksestä.
Päivä on jaettu periodeihin, joita on yhteensä 5. Jokainen periodi kestää 90 minuuttia.
Ensimmäinen periodi on 9:00-10:30. Tämän jälkeen on 10:35-11:05 kappelitunti, jonka aikana halukkaat voivat osallistua jonkinlaiseen hartaustilaisuuteen yliopiston kappelissa. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa kuitenkin 40 minuutin ylimääräistä taukoa.
Toinen periodi on näin ollen välillä 11:10-12:40. Sen jälkeen on 50 minuutin lounastauko, mutta kannattaa syödä jo aikaisemmin tai myöhemmin jos vain mitenkään mahdollista, sillä ruokalat ovat tupaten täynnä tähän aikaan. Itse yleensä ostan kappelitunnin aikana yliopiston conbinista lounaan valmiiksi (vaikkakin silloin se on toki jotain sellaista, jota voi syödä kylmänä. Viime aikoina kun on ruvennut viilentymään, saatan käydä lounasruuhkankin aikaan ostamassa lounaani, jotta saisin lämmintä syötävää. Tähän auttaa se, ettei minulla ole koskaan heti lounaan jälkeen tunteja, niin ei ole kiire).
Kolmas periodi on 13:30-15:00, neljäs jo 15:10-16:40 ja viimeinen eli viides 16:50-18:20.

Ensinnäkin se pääasia, eli japanin kielen kurssit.
Japania minulla on kuusi kertaa viikossa, 90 minuuttia kerrallaan. Kielioppia käsitteleviä kertoja on kolme, puhetunteja kaksi ja kanjeja yksi.

Kielioppitunnilla kävimme ennen välitenttiä joka viikko yhden kielioppimonisteen, jossa oli erinäisiä kielioppiasioita 3-9 kappaletta. Saimme myös pienen sanaston (ehkä 10 sanaa) ja tekstin, johon liittyi kolmisen kysymystä. Kielioppimonisteessa oli tehtäviä, joita kävimme yhdessä läpi ja lopuksi kotitehtävämonisteen, joka tuli palauttaa opettajalle. Hän tarkisti sen ja jos oli virheitä, tuli tietenkin miettiä mikä meni pieleen. Joka viikko oli pieni testi edellisen viikon asioista.
Välitentin jälkeen rupesimme pureutumaan oppikirjaan. Kirjan jokaisessa kappaleessa on ensin teksti ja siihen liittyvä pieni sanasto. Kirjan mukana tulleessa toisessa kirjasessa onkin sitten erittäin kattava sanasto, joka tulee käydä läpi huolellisesti ennen tuntia. Sitten seuraa kielioppi, jossa tulee vajaa 10 asiaa joka kappaleessa. Joka kappaleessa on monta sivua kielioppiin liittyviä tehtäviä ja pieni saneluntyylinen kuuntelu. Jokaista kappaletta käymme läpi kolme tuntia, saamme kotiin kotitehtävämonisteen joka tulee palauttaa ja opettaja sen sitten tarkistaa. Jokaisesta kappaleesta on myös pieni testi.

Puhetunneillakin käytämme kirjaa, mutta se tuntuu olevan lähinnä itseopiskelua varten. Tunneilla kuuntelemme joskus aiheeseen liittyviä keskustelumalleja kirjan CDltä, mutta yleensä vain teemme itse erilaisia roolileikkejä opettajan ohjeistuksella.

Kanjitunnilla käymme uuden kappaleen kanjit ja esimerkkisanat läpi ja saamme kysyä opettajalta jos jonkun sanan merkitys on epäselvä ja muuta sellaista. Joka tunnilla on myös toissa viikkoisen kappaleen pieni testi ja täytyy palauttaa edellisen viikon kappaleen kotitehtävät, jotka opettaja sitten korjaa ja yleensä palauttaa jo seuraavana päivänä kielioppiopettajan mukana.


Japanintunnit ovat aina aamupäivällä, ensimmäisessä ja/tai toisessa periodissa. Iltapäivällä on sitten muiden aineiden vuoro. Näitä muita aineita on viikoittain vain yksi kerta (90 minuuttia) kutakin.
Japanintunnit pidetään tietenkin japaniksi, mutta kaikki muut tunnit ovat englanniksi, vaikka opettaja olisikin japanilainen.

Japanese Linguistics on hirveä kurssi. Olin jotenkin ihmeellisesti unohtanut miten paljon inhoan lingvistiikan perusteita, eli phonetiikkaa, morpholgiaa, syntaksia ja sen sellaista. Lingvistiikan perusteet on tietysti ihan hyvä tietää, kielienopiskelijana, mutta huh kun ne on ärsyttäviä. Sitten kun opettaja käy vain powerpoint-esitystä läpi ja antaa meille vieläpä kopiot dioista, lopputulos on se, että käyn vain itsekseni niitä dioja läpi ja aina välillä vilkaisen missä opettaja on menossa. Hän nimittäin selittää asiat niin huonosti ja epäselvästi englanniksi, ettei pelkästä kuuntelusta mitään oppisikaan. Saamme joka tunnin päätteksi seuraavalle tunnille palautettavan kotitehtävän, joiden vastaukset voi kopioida suoraan dioista.
Lopussa on jonkinlainen loppukoe, hui.

Minorities in Japanese Society on ihan mielenkiintoinen kurssi, joskin opettajan puhetyyli ja asian esittäminen on välillä vähän liiankin sekavaa. Kurssilla käydään siis läpi Japanista löytyviä eri vähemmistöjä, kuten korealaiset, ainut ja myös monimutkaisesta syystä syrjittävät japanilaiset burakuminit. Tällä kurssilla on kai ilmeisesti tarkoitus tehdä jonkinlainen ryhmäesitys sekä yksin tehtävä essee, molemmat aiheesta X.

Sentence and Meaning in Japanese on kyllä vertaansa vailla vaikeudessaan. Se on periaatteessa lauseanalyysin teoriaa, eli tämäjatuo partikkeli toimii näin ja tuojase partikkeli noin ja sitten on vielä se näkökulma ja sen sellaista. Japanissa on olemassa sellainen jännä asia kuin teemapartikkeli, jota en rupea nyt selittämään sen tarkemmin, koska en oikeasti edes osaisi, mutta kävimme sitä läpi ensimmäiset nelisen tuntia ja sitten siitä oli koe. Mutta olen ehkä haka keksimään asioita, sillä luulin etten osannut mitään, enkä edelleenkään osaa, mutta sain silti kokeesta 24 pistettä 30stä. Hyvä minä. ^^"
Tällä kurssilla on siis yhteensä kolme koetta eri kokonaisuuksista.

Language and Culture in Japan A on sekin mielenkiintoinen kurssi. Kurssilla käsitellään kielen ja kulttuurin suhdetta, sitä kumpi vaikuttaa kumpaan ja sitten ihan käytännön esimerkkejä japanin kielestä, esimerkiksi miten naiset käyttävät kieltä erilailla kuin miehet. Tästä kurssista on myös ryhmäesitelmä ja henkilökohtainen essee.


Tämän hetkinen lukujärjestykseni näytää tältä.

Klikkaa isommaksi.

Maanantaina aamulla heti yhdeksältä on japanin kielioppia, mutta sen jälkeen onkin ihan tarpeeksi vapaata. Seuraava tunti on vasta kolmelta, lingvistiikkaa.
Tiistaina alkaa myös yhdeksältä ja silloin ensin kielioppia ja sitten puhetunti. Lounaan ja kahden hyppyperiodin jälkeen seuraa Minorities-luento.
Keskiviikkona on pelkästää japanintunteja; ensin puhetunti ja sitten viikon ainoa kanjitunti. Tuo töhrätty kohta tuossa oli Japanese Culture 2 -niminen kurssi, mutta se piti pudottaa sillä se olisi vienyt turhan paljon aikaa siihen nähden että siitä olisi saanut vain yhden opintopisteen. Yleensä keskiviikkona jään kuitenkin vielä yhdeksi periodiksi tekemään läksyjä yliopistolle.
Torstaina tulen vasta yhdeksitoista japanintunnille (kielioppia), jonka jälkeen syön rauhassa lounasta ja opiskelen. Iltapäivällä on vuorossa Sentence and Meaning sekä Language and Culture.
Perjantaina ei ole tunteja ollenkaan, mutta menen silti yleensä noin yhdeksitoista yliopistolle, syön lounasta ja opiskelen noin neljään.

Hyppyperiodien aikana oleskelen yleensä joko yksin tai Marittan kanssa Global Loungessa, joka on tarkoitettu juurikin sitä varten. Siellä on pöytiä ja tuoleja ja siellä saa opiskella tai vain oleskella. Yhdellä seinällä on kasa telkkareita, joissa pyörii eri maailman kanavia, kuten Japanin NHK, USAn CNN, joku Saksan kanava, joku Ranskan kanava ja niin edelleen. Oleskellessani yleensä teen läksyjä ja opiskelen muuten vaan, tai jos laiskottaa, juttelen vain Marittan kanssa niitä näitä.

Lounasta syön maanantaisin ja torstaisin Marittan tuutorin kanssa ja tiistaisin ja perjantaisin omien tuutoreideni kanssa. Keskiviikkona syömme yleensä Marittan kanssa kahdestaan, mutta viime aikoina siihenkin hetkeen on ilmestynyt muitakin.

♥

中間試験&大学祭

Ah, hisashiburi (pitkästä aikaa)!!

Tämä pieni blogihiljaisuus on johtunut niistä välitenteistä, jotka mainitsin sivulauseen rivinvälissä toisen asian taakse piiloutuneena viime postauksessa.

Ensimmäinen välitentti oli viime viikon maanantaina ja se koski kielioppia. Kokeen tehtävissä piti muun muassa laittaa verbejä lauseyhteyden mukaan oikeisiin muotoihin, valita monesta vaihtoehdosta oikea, sijoittaa sanoja oikeisiin paikkoihin tekstissä tai lauseissa ja vastata kysymyksiin annettujen tekstien pohjalta. Koe tuntui menevän hyvin, mutta olen huomannut, että kun koe tuntuu menevän hyvin, se meneekin oikeasti huonosti ja toisin päin, joten olin vähän varovaisilla mielin.
Joku ehkä muistaakin, kun meillä oli silloin orientaation aikaan tasokoe, jonka perusteella meidät jaettiin eri tasoille. Minähän olen kolmannella tasolla. Minulla oli myös kommentti siitä, että voin olla kolmostasolla, mutta että minun täytyy kiinnittää extra-huomiota kielioppiin, sillä taitoni saattavat olla hieman heikommat kuin tasoltani vaadittaisiin.
En ole tähän mennessä kokenut kielioppitunteja ollenkaan vaikeiksi. Vastaan on tullut ehkä kourallinen kielioppiasioita, joista en ole aikaisemmin tiennyt, mutta nekään eivät ole aiheuttaneet sen enempää päänvaivaa. Pääosin tunnit ja tehtävät ovat helppoja.
En brassaile turhaan, sillä kun saimme kokeen tulokset seuraavana päivänä (opettajamme on nopea o__o"), kävi ilmi, että minä sain oman ryhmäni parhaimman pistemäärän. Täydet oli 120 ja minä sain 110,5. Kolmostaso on jaettu kahteen ryhmään ja toisessa ryhmässä paras sai kuulemma 115 pistettä, mutta siis niin. Hyvähän tuo minunkin on, olen todellakin tyytyväinen. ^^ Täytyy kyllä mainita, että ylipäätään ryhmälläni meni koe hyvin, ei kukaan mitään huonoa pistemäärää saanut. Hyvä me~

Tällä viikolla oli vuorossa puhetunnin tentit ja kanjitentti.

Puhetunnin tenttejä oli tavallaan kaksi, mutta toinen niistä oli puhe. Puhe pidettiin aiheesta (kaikilla ryhmässämme sama) "Toivoisin tämänjatuon Japanissa olevan asian löytyvän myös minun kotimaastani". Itse kaipasin erityisesti Japanin mahtavien täsmällisten ja kätevien junien perään, mutta myös parempaa liikenteenohjausta. Täällä kun on ruuhka-aikaan myös monissa valollisissa risteyksissä liikenteenvalvojat, jotka pitävät huolen siitä ettei kukaan jää auton alle. Vaasassa asuneena haluaisin sellaisia Suomeenkin, ettei jokainen kadunylitys olisi elämän ja kuoleman asia.
Inhoan puheiden pitämistä millä tahansa kielellä ja jännitän niitä aina kokovartalo-tärinällä, joten siihen nähden puhe meni kai ihan hyvin. Sen arviointia emme ole vielä saaneet.
Toinen puhetunnin tentti koostui kahdesta osiosta, joista toinen oli kuullunymmärtämistä ja toinen kirjoittamista.
Kuullunymmärtämisessä oli ensin sanelua, jossa täytyi yrittää kirjoittaa melkein kokonaisia lauseita ilman kunnon taukoja, niin että oli ehkä puolivälissä lausetta kun toinen jo alkoi. Yritä siinä sitten pärjätä. Tämän osion älyttömyyttä korostaa erityisesti se, että nämä sanelut olivat suoraan kirjastamme, joten kaikki keskustelut olisi voinut kuunnella etukäteen niin monta kertaa, että ne muistaisi ulkoa. Opettaja vihjaisikin, että näin meidän odotetaan tekevän ja jotkut ryhmäläiseni olivatkin olleet järkeviä, mutta minä en halunnut siihen ryhtyä, sillä mielestäni keskustelujen ulkoaopettelussa ei opi mitään ja niitä keskusteluja on ihan kiitettävästi (jokaisessa kappaleessa noin 10 enemmän tai vähemmän pitkää ja kappaleita oli tässä kokeessa 5). Toisissa kuunteluosion tehtävissä tuli kuunnella keskustelua ja vastata kysymyksiin. Se oli sentään helppo.
Kirjallisessa osiossa tuli kirjoittaa lauseen tai kahden jatkoja annetulle keskustelulle, kiinnittäen erityisesti huomiota kohteliaisuustasoon. Siinähän se meni, ihan tarpeeksi hyvin varmasti.

Meillä on joka viikko pieni testi edellisen viikon kanjikappaleesta ja koska olin näitä pikkutestejä varten opetellut kanjit jo hyvin, minun täytyi vain kerrata hieman ja kanjikoe meni oikein hyvin. Ihan täysiä ei taida tulla, sillä yksi tehtävistä oli monivalintaa ja muutamassa kohdassa esiintyivät arkkiviholliseni transitiivi- ja intransitiivi-verbit (toinen ottaa tekijän ja toinen ei, esimerkiksi avata ja aueta). En vain millään muista kumpi verbeistä on kumpi ja se ärsyttää. Mutta melkein täydet kuitenkin, luulisin.


Kokeiden keskelle osui ehkä huonoimmin ikinä ajoitettu yliopistofestivaali. Tai no, ei se japanilaisille ollut huonosti ajoitettu, sillä ei heillä ole välitenttejä, mutta kuitenkin. Festivaali kesti torstaista sunnuntaihin, ja meidänkin tunnit peruttiin torstain ja perjantain osalta.
Japanissa on kouluissa ja yliopistoissa erilaisia harrastusklubeja ja -ryhmiä opiskelijoille. Usein ne liittyvät jotenkin urheiluun ja klubeja löytyykin monenlaisia aina koripallosta ja jalkapallosta tennikseen, jousiammuntaan, kendoon ja taistelulajeihin. Olen nähnyt myös purjehtijoita ja nyrkkeilijöitä (usein urheilijoilla yllään takki tai housut joissa lukee heidän lajinsa, sillä urheilu otetaan tosissaan ja he harjoittelevat jatkuvasti). On myös ryhmiä vaikkapa elokuvista, taiteista tai tanssissta kiinnostuneille. Kävimmekin katsomassa hulatanssiryhmän esitystä, sillä Marittan tuutori sattuu olemaan sen ryhmän jäsen. Todella hyvin tytöt tanssivat ja olivat liikuttuneita kun kävimme heitä katsomassa. Mielelläänhän me. ^^
Siispä, festivaaleilla on paljon eri klubien värkkäämiä kojuja joista saa lähinnä erilaisia ruokia tai herkkuja. Oli oikein työ vältellä kaikkia niitä omia kojujaan mainostavia opiskelijoita, jotka halusivat välttämättä myydä ulkomaalaisille jotain. x) Jotkut ryhmät järjestävät myös näytöksiä jos se sopii ryhmän teemaan (kuten tämä hulatanssi).
Sunnuntai-iltana oli vuorossa WEAVERin konsertti. Satuimme molemmat Marittan kanssa tietämään kyseisen bändin, joten päätimme käydä katsastamassa keikankin. Keikka oli ilmainen, sillä bändin rumpali on Kangakun entinen opiskelija. Oli oikein kiva keikka, vaikka tulikin vähän kylmä, sillä se oli ulkona. x) Mutta ei se nauttimista haitannut. ^^

Lähiaikojen suunnitelmissa on opiskelun lisäksi pari retkeä erinäisiin paikkoihin, niistä lisää sitten jälkeenpäin. ^^

Osakaa maailmanpyörästä nähtynä.

♥

PS: 中間試験 = chuukanshiken, eli välitentti ja 大学祭 = daigakusai, eli yliopistofestivaali.