Kiireinen, mutta erittäin mukava viikko

Huh, pitkästä aikaa!

Viime viikko meni kuin hujauksessa, sillä ystäväni Suomesta tuli käymään ja tekemistä riitti. Vaikka Suomessa olikin syyslomat, minulla ei moisia ole ja jouduin käymään tunneilla vaikka ystäväni olikin täällä. Toivottavasti hänellä ei ihan hirveän tylsää ollut. ^^"

No anyways, viikonloput ovat onneksi vapaita ja ensimmäisen viikonlopun aikana ehdimmekin touhuta ihan omaan malliimme vaikka mitä.
Päättelimme kätevyyden kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi sen, että menisin ystäväni kanssa yhdessä hotelliin. Löysimme sopivan hotellin ihan Osakan aseman vierestä (niin, että pääsisin helposti kouluun).
Perjantaina (12. päivä) lähdin aikaisin aamulla (n. 6:30) kotoa kohti lentokenttää, jouduin seisomaan koko 70 minuutin matkan ja vieläpä kiirehtimään junan toisesta puoliskosta toiselle ennen kuin juna laitettiin puoliksi eräällä asemalla. Totta kai minä olin sillä puolella joka ei menisi lentokentälle. Löysin oikean tuloportin vaivatta, mutta jouduin odottelemaan ystävääni niin kauan, että rupesin jo huolestumaan. Onneksi hän sitten lopulta ilmestyi paikalle sillä selityksellä, että maahantulotarkastuksissa oli kestänyt tuhottoman kauan. Lähdimme sitten lentokentän juna-asemalle ostamaan Kristiinalle matkakorttia spesiaalitarjouksella, jossa tuli mukana meno-paluulippu junaan välille lentokenttä-Osakan tienoot-lentokenttä. (Tähän väliin huomautus, että junamatka Osakan asemalta Kansain kansainväliselle lentokentälle maksaa noin 1100 yeniä yhteen suuntaan, eli noin 11 euroa, sillä matka on niin pitkä. Kristiina sai tämän matkan paljon halvemmalla tällä erikoislipulla.) Jonotimme sitäkin jo aika kauan, sillä samalta tiskiltä sai lunastettua esimerkiksi Japan Rail Passin sun muita kivoja lippuja. Saimme sitten lippunsa ja suuntasimme kohti laituria. Junaa siivottiin vielä, emmekä päässeet heti sisälle, mutta näimme siinä odotellessamme kun junan penkit yhtäkkiä kääntyivät itsekseen ympäri, niin että ne olivat taas menosuuntaan. Kaikkea sitä näkeekin... x)
Tämä kyseinen super-expressmikälie ei muuten mennyt Osakan asemalle (jonne meidän olisi pitänyt päästä) vaan kiersi sen nätisti ja olisi mennyt Shin-Osakan aseman kautta Kiotoon päin. Jäimme sitten jo aikaisemmin pois Tennojin asemalla, sillä sen aseman tunsin (se oli lähellä sitä hotellia, jossa vietin yksin viikon tultuani Osakaan). Vaihdoimme junaa ja päädyimme turvallisesti Osakan asemalle, jossa sitten eksyminen taas alkoikin.
Minulla oli kyllä kirjoitettuna ylös selkeät ohjeet siitä, kuinka hotellillemme pääsee, mutta koska en osaa uskoa niitä, löysimme jossain vaiheessa itsemme jostain randomilta tieltä ja näimme hotellimme korkean rakennuksen korttelin tai puolentoista päässä ihan väärässä suunnassa. Lopulta pääsimme oikeaan paikkaan vaikka Kristiina-parka joutuikin raahamaan laukkuaan aivan liian pitkän matka ylimääräistä.
Hotelliin ei voinut kirjoittautua sisään kuin vasta kahdelta ja kello oli tässä vaiheessa 11-12, joten jätimme laukkumme hotellille säilöön ja lähdimme etsimään vatsantäytettä. Syötyämme maittavat annokset ramenia, kiertelimme (lue: eksyimme) Osakan aseman uumenissa, ennen kuin kahden maissa löntystelimme takaisin hotellille. Tässä vaiheessa Kristiina päätti nukkua parisen tuntia, jotta ei olisi ihan niin koomassa, ja minä tein samalla läksyjä pois alta.
Huone oli muuten pieni ja täyttyi sekunnissa vähistäkin tavaroistamme, mutta kyllä me toimeen tulimme.
Kristiinan herättyä lähdimme jälleen seikkailemaan lähiympäristöön. Löysimme kuin ihmeen kaupalla HEP Five -nimiseen kauppakeskukseen (jossa olin käynyt aikaisemminkin) kiertelemään ja juomaan bubble teata.
Kristiinan ensimmäinen päivä Osakassa meni siis pitkälti eksymiseen ja rauhassa hengailuun.

Lauantaina olimme sopineet tapaavamme erään Kristiinan ystävän. Hän ilmestyi paikalle autolla(!) ja menimme ensin syömään. Syömisen aikana pohdimme mitä tekisimme seuraavaksi ja taisimme päätyä ajamaan Kobeen, sillä tämä ystävä on sieltä kotoisin ja meinasi näyttää meille paikkoja. Ajellessamme hän muutti kuitenkin mielensä ja päätti sittenkin viedä meidät vuorille Arimaan. Arima on tunnettu kuumista lähteistään, joskin me emme vierailleet moisissa. Laitoimme vain auton parkkiin ja kiertelimme ympäri Arimaa. Kävimme myös Ariman tienoilla olevassa Zuihouji-puistossa, jossa näimme vähän ruskan oireita jo, vaikkakin hyvin vähän. Kuskimme kierrätti meitä myös Japanin kalleimmalla asuinalueella, jossain Rokko-vuoren tienoilla (en muista alueen nimeä) ja kävimme uudestaan syömässä Ashiyassa (mustekala-okonomiyakia ♥) ennen kuin jäimme kyydistä sopivalla asemalla ja matkasimme takaisin Osakaan (kuskimme asuu itse Ashiyassa, joten hän ei lähtenyt enää ajamaan edes takaisin Osakaan, tietenkään).
Kaiken kaikkiaan mukava päivä, tuli vain taas todettua että japanilaiset ovat liian mukavia (ruoat saatiin ilmaiseksi kun kuski maksoi... <<").

Sunnuntaina suuntasimme Koreatowniin (mikä yllätys, kun molemmat pidämme kpopista...) kiertelemään muutamat krääsäkaupat ja tietenkin vierailemaan siinä kuuluisassa koreakahvilassa. Tällä kertaa siellä laulettiin karaokea (tarjoilijat, emme me) ja hyvin laulettiinkin, meni ihan kylmiä väreitä. Ja kyllä, minut tunnistetaan siellä jo. x)
Samalla reissulla pyörähdimme myös Tennojin alueella isossa kauppakeskuksessa ja tarkoituksena oli myös käydä Shinsekain alueella, mutta koska rupesi satamaan, päätimme sittenkin jättää välistä.

Maanantaista lähtien päivät menivät pitkälti siihen, että minä olin tunneilla ja Kristiina viihdytti sillä välin itseään yliopiston oleskelutilassa ja hyppyperiodini hengailimme yhdessä yliopistolla. Koulupäivän jälkeen taisimme joka päivä hengata vähän aikaan Nishinomiyan suuressa kauppakeskuksessa Gardensissa, jossa käyn liian usein muutenkin.

Keskiviikkona kävimme tavallaan elokuvissa. Tavallaan siksi, että se ei ollut varsinaisesti elokuva vaan keikkataltiointi, joka näytettiin elokuvateatterissa.  Kyseessä on tämä, SMTown Live in Tokyo Special Edition 3D. Maksoi maltaita koska se oli tosiaan 3Dnä ja koska sitä näytetään vain pari viikkoa, mutta ei se mitään kun nyt sattui sopivasti olemaan juuri kuin Kristiina oli täällä. Itse keikkataltiointi oli kenties vähän laimea verrattuna oikeaan keikkaan (taltiointi kesti vain kaksi tuntia kun keikka oikeasti kestää neljä-viisi tuntia, joten paljon oli leikattu pois) mutta niinhän vain videot aina. Hauskinta oli ehkä se, että meitä oli teatterissa ehkä parisenkymmentä ja edessämme istuneet tytöt olivat ihan innoissaan, vinkuen ja kikattaen ihmeellisille kohdille. x) Ei se nyt ihan rahan tuhlausta ollut kuitenkaan.

Viikko meni nopeammin kuin olisin suonut ja lauantaina Kristiinan täytyi jo suunnata kohti Suomea. Saatoin hänet lentokentälle ja kiirehdin takaisin Osakaan päin, sillä minun täytyi ehtiä kymmeneksi eräälle Osakan ja Nishinomiyan välissä olevalle asemalle, jotta voisin mennä päiväksi Kiotoon Marittan ja muutaman muun kanssa.

Ehdin kuin ehdikin oikeaan paikkaan melkein ajoissa, vain kaksi minuuttia myöhässä. ^^
Matkasimme sitten junalla Kiotoon. Matka kesti noin 40 minuuttia ja maksoi vain 390 yeniä (noin 4 euroa). Ihana halpaa ja kätevää tämä junamatkustelu Japanissa. ♥
Mukana oli siis minä ja Maritta, Marittan japanilainen tuutori, eräs amerikkalainen vaihtari ja hänen tuutorinsa, sillä amerikkalaisen tuutori ja Marittan tuutori ovat ystäviä muutenkin. Minut oli kutsuttu koska vietän paljon aikaa myös Marittan tuutorin kanssa. Oliko tarpeeksi sekavaa? Siis kaksi japanilaista, yksi amerikkalainen, Maritta ja minä. ^^
Japanilaiset olivat suunnitelleet, että käymme Kiyomizudera-temppelissä ja sinne suuntasimmekin kävellen Kawaramachin asemalta. Sen verran kun sitä näin, Kioto on todella kaunis kaupunki ja ihanaa vaihtelua ainaisille korkeille ja moderneille rakennuksille. Onnistuimme myös näkemään jopa yhden maikon, geishaoppilaan.
Paikalla oli myös paljon ihan normaaleja ihmisiä yukatoissa ja kimonoissa, sillä kuulemma siinä on vain sitä jotain, kun kävelee kimonossa Kioton kaduilla. Naiset tekevät sitä myös ihan huvikseen, mutta näimme myös esimerkiksi pareja kimonoissa, jotka olivat varmasti tuleet hakemaan siunausta avioliitolleen tai muuta vastavaa Kioton lukuisista temppeleistä ja pyhäköistä.

Matkalla Kiyomizuderalle kävelimme pitkin katua, joka oli täynnä matkamuistomyymälöitä. Kiotolle ominainen herkku on yatsuhashi. Se on eräänlaista pehmeää taikinaa jonka sisällä on makeaa tahnaa. Sitä löytyi vaikka mitä makuja, perinteisen punapaputahnan lisäksi esimerkiksi banaania ja makeaa perunaa (vähän kuin bataatti). Ne olivat oikein maukkaita ja käytimme hyväksemme mahdollisuutta maistella ennen ostamista. Ostin mukaan myös rasian tuliaisiksi. Söimme yatsuhashi-kaupan yläkerrassa (ihan oikeaa ruokaa, emme pelkästään herkkuja) ja jatkoimme matkaa päämääräämme kohti.
Kiyomizuderan temppelin alueella on useita rakennuksia mutta kävimme juurikin vain kuuluisimmalla päärakennuksella. Ihailimme näkymiä, otimme kuvia ja kävimme päärakennuksen takana olevassa rakkauden kamille pyhitetyssä shintolaisessa pyhäkössä. Tämä on muuten harvinaista Japanissa, kuulemma, että buddhalainen (Kiyomizudera siis) ja shintolainen pyhäkkö ovat samalla alueella. Toinen japanilaisista halusi onnea rakkauselämäänsä, sillä hän on ilmeisesti ihastunut johonkuhun ja oli aivan onnessaan kun ostaessaan omikujin, ennusteen tulevasta onnesta, hän sai dai-kichin, eli suuren onnen. Toivottavasti tästä nyt on jotain apua tämän pojan kanssa. ^^
Otimme hieman lisää kuvia, sillä Kiyomizudera on todella kauniilla paikalla vuoren rinteellä, josta on mahtava näkymä Kiotoon.

Kiyomizuderan päärakennus ja näkymä Kiotoon.

Ihmisiä oli toki paljon, mutta ei läheskää niin paljoa kuin tällaisella paikalla voisi olla. Nyt ei ollut mikään sen erikoisempi päivä, vain tavallinen lauantai eikä ruska ollut vielä alkanut kunnolla, joten ihmisiä oli ihan siedettävä määrä.
Kiyomizuderan päärakennuksen vieressä hieman alempana on myös vesiputous, josta voi ihan ilmaiseksi (ai niin, Kiyomizuderaan oli pääsymaksu kyllä, olisiko ollut 300 yeniä) juoda vettä ja sen uskotaan tuovan onnea joko työasioihin (=rahaa), terveyteen tai rakkauteen. Kaikkia kolmea ei voi saada, muuten vesi ei toimi, joten juodessa täytyy päättää mihin asiaan haluaa onnea. Kulttuurierot huomattiin siinä kun juteltiin jonottaessa, mitä varten kukin aikoisi juoda ja suomalaiset sanoivat miettimättä rakkauden, amerikkalainen taasen työn ja toinen japanilaisista myös työn. Toinen japanilainen jäi miettimään työn ja rakkauden välillä, enkä tullut kysyneeksi jälkeenpäin kumpaan hän päätyi. x)
Oleskeltuamme tarpeeksi temppelin alueella lähdimme takaisin asemalle päin, mutta matka hieman venyi kun kävimme läpi monet matkamuistomyymälät ja herkkukaupat (maistelemassa asioita tietenkin).

Japanilaisten kanssa on aina mukava käydä kuuluisissa japanilaisissa paikoissa, sillä he tietenkin tietävät paljon asioita omasta kulttuuristaan ja osaavat kertoa niistä mielenkiintoisimmat. Lisäksi nämä tuutorit ovat todella mukavia ihmisiä, joten senkin puolesta heidän kanssaan on kiva viettää aikaa. ^^

Tämä viikko on mennyt ohi ihan todella nopeasti, lähinnä vain opiskellessa. Ensi viikon maanantaina on vuorossa japanin kieliopin välikoe, josta haluan saada hyvän arvosanan. Onneksi tähän mennessä ainakaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia kieliopin kanssa, joten kokeenkin pitäisi mennä hyvin. Opiskelen kuitenkin edelleen ahkerasti (paitsi tänään kun piti käydä shoppailemassa erinäisiä asioita, mm. kenkiä) ja teen parhaani.

Maiko

♥

PS: Pyydän anteeksi noita pelottavia kasvottomia ihmisiä, mutta kun heidän kasvonsa olivat ihan täysin tunnistettavissa enkä tullut pyytäneeksi lupaa heidän kuviensa julkaisuun niin olkoot nyt noin.

Jutustelua ja kuntoilua

Viime viikon keskiviikkona yliopiston kansainvälinen yksikkö järjesti vaihtareille ja kiinnostuneille japanilaisille opiskelijoille Coffee Hour -nimellä kulkevan tapahtuman. Siellä juodaan kahvia/teetä/virvokkeida ja syödään pikkupurtavaa ja jutellaan kaikkien kanssa. Vaihtareille hyvä tilaisuus tutustua japanilaisiin opiskelijoihin ja päin vastoin. Englantia pääaineena opiskelevilla oli ilmeisesti joltain tunnilta tehtävänä jutella vaihtareiden kanssa ja laittaa ylös nimi, maa ja keskustelun aiheita. He olivat kyllä kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijoita eli puhuivat ennemmin japania kuin englantia. (Täällä jos on pääaineena englanti, se tarkoittaa käytännössä sitä, että se kieli opetellaan alusta alkaen, vaikka sitä olisikin peruskoulussa opetettu. Eli jos on ensimmäisen vuoden opiskelija, on tähän vuoden aikaan opiskellut kieltä noin vajaan puoli vuotta. Kun selvisi, että minunkin pääaineeni on englanti, eräs opiskelija kysyi minulta "Miten pitäis opiskella, että osaisi noin hyvin englantia?" (vaikka olimme puhuneet pelkästään japania...). Minun täytyi vain tunnustaa, että olenhan opiskellut kieltä jo ala-asteelta, eli minun täytyykin olla jo hyvä.)
Siinä sitten käytiin reilu tunti erinäisiä keskusteluja erinäisten ihmisten kanssa ja oli kivaa.
Profiiliksini tuntui tosin muodostuvan seuraavanlainen:
Nimeni on Päivi. Päivi. P?i?i. Paibi. Olen Suomesta, siellä on kylmä, sauna, joulupukki, yötön yö, revontulia. Japanissa on liian kuuma. En tiedä miksi opiskelen japania, mutta se on minusta kaunista. Pidän raamenista ja draamoista ja Satou Takerusta. Kyllä, käytän Facebookia mutta en voi etsiä itseäni kännykälläsi koska en pysty kirjoittamaan nimeäni, etsikää tämä ystäväni tässä niin löydätte minutkin. Toki voidaan ottaa kuva yhdessä. Hei hei, oli kiva jutella, nähdään.

Viikko meni muuten vain opiskellessa mutta viikonloppuna olikin sitten muutakin tekemistä.
Ensin lauantaina kärräsin itse itseni junalla vähän lähemmäksi vuoria ja Marittan hostperhettä, sillä he järjestivät Marittalle tervetulojuhlat ja minutkin oli kutsuttu, ystäviä kun ollaan. Päästyäni taloa lähimmälle asemalle, minun oli määrä soittaa Marittan hostäidille, jotta he tulisivat hakemaan minut autolla (Maritta ei itse voinut tulla saattamaan, sillä hän oli perheen pojan lasten urheilutapahtumassa). Vähän jännitti tämä ensimmäinen puheluni japaniksi, mutta hyvin se meni, kun hostäiti osasi odottaa soittoani ja sanoinkin heti että "Olet varmaan Päivi? Olet asemalla? Odota siellä, (host)isä tulee hakemaan." Minun piti vain nyökytellä ja myötäillä ja se oli sillä selvä. Ja kyllä, nyt tiedän miksi japanilaiset kumartavat ja nyökyttelevät puhelimessakin... se on vain niin olennainen osa kieltä, ettei sitä voi olla tekemättä, vaikka kuinka tietäisi ettei toinen näe. x)
Juhlissa oli paikalla siis Maritta ja minä, hänen hostvanhempansa, heidän poika vaimoineen ja lapsineen, pojan ystäväpariskunta, pari kolme naapuria ja yksi entinen vaihtari, joka on sittemmin mennyt naimisiin japanilaisen kanssa ja asuu nykyään muistaakseni jossain Koben tienoilla. Hänellä on vaimonsa kanssa leipomo ja he olivat tuoneet juhliin mukanaan ruisleipää. Tämä ex-vaihtari on saksalainen, joten ei se ihan niin hapanta ollut kuin suomalainen ruisleipä, mutta ihan tarpeeksi taivaallista silti. Ensimmäistä kertaa noin kahteen kuukauteen, ah ♥
Siinä sitten syötiin todella hyvin erittäin maittavaa ruokaa ja juteltiin niitä näitä muiden vieraiden kanssa.
On muuten vaikeaa selittää japaniksi kuinka Suomesta tuli Suomi (eli siis että ensin oltiin Ruotsin vallan alla ja niin edes päin). xD
Olin Marittan perheen luona yötä juhlien jälkeen niin ei tarvinnut huolehtia aikaisesta kotiinlähdöstä tai mitään.

Olen muuten huomannut, että kun sanon olevani Suomesta, japanilaisilla on joku vimma aina ilmoittaa jos ovat sattuneet käymään jossain maassa siinä lähellä. Toki on ihan normaalia sanoa, jos on käynyt Suomessa, mutta koska harva on, yleensä kertomus liittyy Ruotsiin tai Norjaan. Minulla on käynnissä empiirinen tutkimus siitä, kuinka kauas Suomesta tämä "Ai Suomesta? Minä olen sattumoisin käynyt siinäjasiinä maassa" -kertomus voi mennä. Tähän mennessä ollaan sentään pysytty Pohjoismaissa, mutta joku saattaa vielä kertoa Saksan tai Ranskan matkastaan... x)
Ja niin, japanilaisilla on myös joku oletus, että Skandinavia (johon myös Suomi heidän mukaansa kuuluu) on yksi iso maa, ja kaikki siellä asuvat ovat samanlaisia. Kun tämä tuli puheeksi eräällä kurssilla, paikalla olleet suomalaiset ja norjalaiset protestoivat niin voimakkaasti että opettajaa ihan huvitti. x)


Sunnuntaina lähdimme aikaisin liikkeelle sillä vuorossa oli field trip Nishitaniin! Mukaan lähti vaihtareita ja japanilaisia opiskelijoita.
Nishitani on pieni kylä Takarazukan kaupungin lähellä (tai jossain siellä päin ehkä). Siellä on jonkinmoinen kulttuurikeskus, jossa kai vaalitaan erinäisiä perinteisiä japanilaisia tapoja tai jotain. Kuuntelin aika tarkasti kun kerrottiin... xD
No joka tapauksessa, päivän aikana tehtiin itse udon-nuudeleita (taikinan oli paikan omistaja tehnyt jo aikaisemmin kun sen tekeytymisessä kestää vissin päivä tai pari, mutta saimme kaulita ja leikata itse, oli hauskaa!), syötiin lounaaksi udonia (ei tosin niitä itsetehtyjä, ne sai ottaa mukaan ja syödä kotona), käytiin katsomassa säilytettyä vanhanaikaista japanilaista taloa (siellä oli kaikennäköisiä vanhoja työkaluja sun muita, mielenkiintoista) ja kuntoiltiin athletic-radalla (vähän niin kuin temppurata, mutta meni ylös alas vuoren rinnettä. Kiivettiin muun muassa rinnettä ylös köyden kanssa, kuljettiin muutamankin köysi-, tukki- ja tiesminkäsillan yli ja ratkottiin reitille jätettyjä kysymyksiä). Päivän päätteeksi kävimme katsomassa kylässä järestettyä sadonkorjuufestivaalin tapaista matsuria, jossa lenteli mocheja päähän, au.
Kaiken kaikkiaan päivä oli todella mukava ja vilkas. Japanilaisten opiskelijoiden kanssa on aina yhtä mukava jutella, kun he ovat niin aidon kiinnostuneita meistä ja meidän kotimaistamme ja kertovat mielellään myös Japanista. ^^
Kuvia tuosta Nishitanin päivästä ei ole, koska kamerastani loppui akku ennen kuin ehdimme sinne asti.

Marittan huoneen ikkunasta. En ole kade hänen maisemastaan, en sitten yhtään.

♥

Dinner party ja taifuuni #17

Viime viikon maanantaina oli muuten normaali päivä, mutta illalla löysimme itsemme yllättäen izakayan tyylisestä ravintolassa sekalaisen opiskelijajoukkion kanssa.
Tämä toinen suomalainen vaihtari, jonka nimeksi taidan nyt paljastaa Maritta, sillä nimellä on helpompi selittää asioita, ja hän taitaa olla vakiovieras tässäkin blogissa. Niin siis, hän oli tänne päin tullessaan muutama viikko sitten sattumalta ruvennut juttelemaan eräiden japanilaisten kanssa, joista toinen paljastui Kangakun entiseksi oppilaaksi. Aikaa kului ja sitten yhtäkkiä Marittalle ja myös minulle tuli sähköposti tämän entisen oppilaan isältä, joka on Kangakussa professorina, joskin tällä hetkellä taitaa opettaa enemmän Saksassa yliopistossa, jonka nimen unohdin jo. Hän kutsui meidät "dinner partyyn" seuraavana maanantaina ja tokihan me sitten suostuimme. Paikalle oli kuulemma tulossa ainakin muutama muu vaihtari ja eräs japanilainen, joka oli pari vuotta sitten ollut Vaasassa vaihdossa ja jonka minä ja Maritta molemmat olimmekin tavanneet. ^^
Saavuimme sitten sovittuna aikana sovittuun paikkaan, josta meidät sitten koko porukka mysteerisesti kärrättiin pienellä mini-pakulla jonnekin päin Nishinomiyaa ravintolaan. Kävi ilmi, että kuskimme olikin paikan omistaja ja että ravintola oli oikeasti kyseisenä päivänä kiinni, mutta koska tämä porukan koolle kutsunut professori tunsi omistajan henkilökohtaisesti, me saimme erikoiskohtelun.
Istuimme sitten pöytään ja rupesimme herkuttelemaan. Illan aikana tuli maisteltua jos jonkinlaisia juomia sekä ehdottoman herkullisia ruokia, esimerkiksi sukiyakia (liemessä keitettyjä kasviksia, lihaa, tofua, mitä vaan. Valmisitimme sen itse pöydässä ja söimme parempiin suihin) ja sashimia (raakaa kalaa ja muita mereneläviä, olen suorastaan rakastunut siihen, varsinkin mustekala-sashimiin). Keskustelua käytiin englanniksi ja japaniksi ja kuultiin illan aikana myös saksaa, suomea ja espanjaakin. Jossain vaiheessa saimme yksityiskierroksen ravintolan viini- ja sakekellareihin.
Paikalla oli siis meidän kahden suomalaisen lisäksi itse professori (japanilainen), kolme saksalaista vaihtaria ja kaksi japanilaista opiskelijaa, joista siis toisen tunsimmekin entuudestaan. Jossain vaihessa seuraan liittyi myös kolmas japanilainen opiskelija, sekä japanilainen kukalie, jonka veli on kuuluisa baseballin pelaaja (niin kuuluisa, että kun oli mainittu että suvusta löytyy urheilija, ja henkilö sanoi sukunimensä, muiden pöydän japanilaisten silmät levisivät lautasiksi ja kuului kovaan ääneen kysymys "ai SE tämäjatuo??").
Lopuksi innostuttiin vielä laulamaan pari kappaletta karaokea ravintolan laitteilla. Erotessamme professori lupasi kutsua meidät kaikki vielä uudestaankin yhteen ennen kuin saksalaiset lähtevät kotiin vuoden vaihduttua.
En kuvitellut "dinner partya" ihan tuollaiseksi, mutta todella hauskaa oli tietenkin ja mahtavaa, että näinkin randomeja asioita tapahtuu. ^^

Muuten viikko menikin aika lailla opiskellessa (keskiviikkona kävimme jälleen elokuvissa, mutta ei siitä sen enempää). Alkuviikosta kävimme tiputtelemassa parit kurssit pois lukujärjestyksestä.

Viikonlopun aikana Japanin yli pyyhkäisi taifuuni numero 17. Perjantaina vielä näytti, että se tulisi juuri tästäkin yli noin maanantain aikana (johon nihongo partnerini reaktio oli kutakuinkin riehakas "JES, luennot ehkä perutaan!!"), mutta ennusteet päivittyivät nopeasti ja taifuuni sivuuttikin Nishinomiyan ja Osakan jo sunnuntaina hiuksenhienosti niin, että Osakassa vain satoi kaatamalla, mutta tuulta ei ollut sen enempää kuin muutenkaan.

Kävimme siis sunnuntaina Osakassa tapaamassa kolmatta FKF:ltä tullutta vaihtaria. Eksyttyämme ensin hieman (miksi se on täällä super-helppoa?) löysimme etsimämme ison tavaratalon ja kiertelimme sitä samalla jutellen. Kävimme parissa kahvilassakin ja syömässä liukuhihnasushia. Olimme pahimman sateen ajan sisällä, joten palatessamme illalla takaisin Nishinomiyaan ei enää edes satanut. Sellainen taifuuni tällä kertaa. ^^"

Lupasin kertoa kursseistani tarkemmin kunhan olen niillä kaikilla käynyt, mutta teenkin niistä oman postauksensa hetipiankohta, joten odotelkaahan vielä hetki ihan rauhassa (tiedätte kyllä keitä olette, senkin hoputtajat). ^^

♥

PS: Ei kuvia tällä kertaa, anteeksi! Ei ole oikein tullut otettua kuvia nyt mistään ja ne muutamakin ovat vielä kamerassa enkä niitä jaksa tähän hätään sieltä kaivaa... ^^"