Jutustelua ja kuntoilua

Viime viikon keskiviikkona yliopiston kansainvälinen yksikkö järjesti vaihtareille ja kiinnostuneille japanilaisille opiskelijoille Coffee Hour -nimellä kulkevan tapahtuman. Siellä juodaan kahvia/teetä/virvokkeida ja syödään pikkupurtavaa ja jutellaan kaikkien kanssa. Vaihtareille hyvä tilaisuus tutustua japanilaisiin opiskelijoihin ja päin vastoin. Englantia pääaineena opiskelevilla oli ilmeisesti joltain tunnilta tehtävänä jutella vaihtareiden kanssa ja laittaa ylös nimi, maa ja keskustelun aiheita. He olivat kyllä kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijoita eli puhuivat ennemmin japania kuin englantia. (Täällä jos on pääaineena englanti, se tarkoittaa käytännössä sitä, että se kieli opetellaan alusta alkaen, vaikka sitä olisikin peruskoulussa opetettu. Eli jos on ensimmäisen vuoden opiskelija, on tähän vuoden aikaan opiskellut kieltä noin vajaan puoli vuotta. Kun selvisi, että minunkin pääaineeni on englanti, eräs opiskelija kysyi minulta "Miten pitäis opiskella, että osaisi noin hyvin englantia?" (vaikka olimme puhuneet pelkästään japania...). Minun täytyi vain tunnustaa, että olenhan opiskellut kieltä jo ala-asteelta, eli minun täytyykin olla jo hyvä.)
Siinä sitten käytiin reilu tunti erinäisiä keskusteluja erinäisten ihmisten kanssa ja oli kivaa.
Profiiliksini tuntui tosin muodostuvan seuraavanlainen:
Nimeni on Päivi. Päivi. P?i?i. Paibi. Olen Suomesta, siellä on kylmä, sauna, joulupukki, yötön yö, revontulia. Japanissa on liian kuuma. En tiedä miksi opiskelen japania, mutta se on minusta kaunista. Pidän raamenista ja draamoista ja Satou Takerusta. Kyllä, käytän Facebookia mutta en voi etsiä itseäni kännykälläsi koska en pysty kirjoittamaan nimeäni, etsikää tämä ystäväni tässä niin löydätte minutkin. Toki voidaan ottaa kuva yhdessä. Hei hei, oli kiva jutella, nähdään.

Viikko meni muuten vain opiskellessa mutta viikonloppuna olikin sitten muutakin tekemistä.
Ensin lauantaina kärräsin itse itseni junalla vähän lähemmäksi vuoria ja Marittan hostperhettä, sillä he järjestivät Marittalle tervetulojuhlat ja minutkin oli kutsuttu, ystäviä kun ollaan. Päästyäni taloa lähimmälle asemalle, minun oli määrä soittaa Marittan hostäidille, jotta he tulisivat hakemaan minut autolla (Maritta ei itse voinut tulla saattamaan, sillä hän oli perheen pojan lasten urheilutapahtumassa). Vähän jännitti tämä ensimmäinen puheluni japaniksi, mutta hyvin se meni, kun hostäiti osasi odottaa soittoani ja sanoinkin heti että "Olet varmaan Päivi? Olet asemalla? Odota siellä, (host)isä tulee hakemaan." Minun piti vain nyökytellä ja myötäillä ja se oli sillä selvä. Ja kyllä, nyt tiedän miksi japanilaiset kumartavat ja nyökyttelevät puhelimessakin... se on vain niin olennainen osa kieltä, ettei sitä voi olla tekemättä, vaikka kuinka tietäisi ettei toinen näe. x)
Juhlissa oli paikalla siis Maritta ja minä, hänen hostvanhempansa, heidän poika vaimoineen ja lapsineen, pojan ystäväpariskunta, pari kolme naapuria ja yksi entinen vaihtari, joka on sittemmin mennyt naimisiin japanilaisen kanssa ja asuu nykyään muistaakseni jossain Koben tienoilla. Hänellä on vaimonsa kanssa leipomo ja he olivat tuoneet juhliin mukanaan ruisleipää. Tämä ex-vaihtari on saksalainen, joten ei se ihan niin hapanta ollut kuin suomalainen ruisleipä, mutta ihan tarpeeksi taivaallista silti. Ensimmäistä kertaa noin kahteen kuukauteen, ah ♥
Siinä sitten syötiin todella hyvin erittäin maittavaa ruokaa ja juteltiin niitä näitä muiden vieraiden kanssa.
On muuten vaikeaa selittää japaniksi kuinka Suomesta tuli Suomi (eli siis että ensin oltiin Ruotsin vallan alla ja niin edes päin). xD
Olin Marittan perheen luona yötä juhlien jälkeen niin ei tarvinnut huolehtia aikaisesta kotiinlähdöstä tai mitään.

Olen muuten huomannut, että kun sanon olevani Suomesta, japanilaisilla on joku vimma aina ilmoittaa jos ovat sattuneet käymään jossain maassa siinä lähellä. Toki on ihan normaalia sanoa, jos on käynyt Suomessa, mutta koska harva on, yleensä kertomus liittyy Ruotsiin tai Norjaan. Minulla on käynnissä empiirinen tutkimus siitä, kuinka kauas Suomesta tämä "Ai Suomesta? Minä olen sattumoisin käynyt siinäjasiinä maassa" -kertomus voi mennä. Tähän mennessä ollaan sentään pysytty Pohjoismaissa, mutta joku saattaa vielä kertoa Saksan tai Ranskan matkastaan... x)
Ja niin, japanilaisilla on myös joku oletus, että Skandinavia (johon myös Suomi heidän mukaansa kuuluu) on yksi iso maa, ja kaikki siellä asuvat ovat samanlaisia. Kun tämä tuli puheeksi eräällä kurssilla, paikalla olleet suomalaiset ja norjalaiset protestoivat niin voimakkaasti että opettajaa ihan huvitti. x)


Sunnuntaina lähdimme aikaisin liikkeelle sillä vuorossa oli field trip Nishitaniin! Mukaan lähti vaihtareita ja japanilaisia opiskelijoita.
Nishitani on pieni kylä Takarazukan kaupungin lähellä (tai jossain siellä päin ehkä). Siellä on jonkinmoinen kulttuurikeskus, jossa kai vaalitaan erinäisiä perinteisiä japanilaisia tapoja tai jotain. Kuuntelin aika tarkasti kun kerrottiin... xD
No joka tapauksessa, päivän aikana tehtiin itse udon-nuudeleita (taikinan oli paikan omistaja tehnyt jo aikaisemmin kun sen tekeytymisessä kestää vissin päivä tai pari, mutta saimme kaulita ja leikata itse, oli hauskaa!), syötiin lounaaksi udonia (ei tosin niitä itsetehtyjä, ne sai ottaa mukaan ja syödä kotona), käytiin katsomassa säilytettyä vanhanaikaista japanilaista taloa (siellä oli kaikennäköisiä vanhoja työkaluja sun muita, mielenkiintoista) ja kuntoiltiin athletic-radalla (vähän niin kuin temppurata, mutta meni ylös alas vuoren rinnettä. Kiivettiin muun muassa rinnettä ylös köyden kanssa, kuljettiin muutamankin köysi-, tukki- ja tiesminkäsillan yli ja ratkottiin reitille jätettyjä kysymyksiä). Päivän päätteeksi kävimme katsomassa kylässä järestettyä sadonkorjuufestivaalin tapaista matsuria, jossa lenteli mocheja päähän, au.
Kaiken kaikkiaan päivä oli todella mukava ja vilkas. Japanilaisten opiskelijoiden kanssa on aina yhtä mukava jutella, kun he ovat niin aidon kiinnostuneita meistä ja meidän kotimaistamme ja kertovat mielellään myös Japanista. ^^
Kuvia tuosta Nishitanin päivästä ei ole, koska kamerastani loppui akku ennen kuin ehdimme sinne asti.

Marittan huoneen ikkunasta. En ole kade hänen maisemastaan, en sitten yhtään.

♥