Elämä Japanissa: Liikkuminen, asuminen ja sää

Koulumatkani varrelta.

Liikkuminen

Hyviin puoliin lukeutuu ehdottomasti julkinen liikenne, erityisesti junat. Japanissa junalla pääsee kätevästi lähes kaikkialle ja junalla matkustaminen on pääasiallisesti myös todella halpaa.
Junayhtiöitä on monia ja useimmat niistä ovat suhteellisen paikallisia, esimerkiksi eniten käyttämäni Hankyu, joka kulkee vain Osakan, Koben ja Kioton välisellä alueella, aika suppeasti. On myös olemassa koko maan kattavia yhtiöitä, lähinnä JR (Japan Railways), joka operoi muun muassa myös Shinkansen-luotijunia.
Japanissa on toki myös pitkän matkan junia, sellasia kuin Suomessakin, mutta eniten matkustetaan lähijunilla, jotka Japanissa kuitenkin kulkevat todella pitkiäkin matkoja. Esimerkiksi Kobesta Kiotoon asti pääsee lähijunalla, vaikka välimatka on lähes 60 kilometriä. Suurin ero pitkän matkan junan ja lähijunan välillä taitaakin olla se, että lähijunaan ei tarvitse ostaa istumapaikkalippua.
Lippujen hintaan vaikuttaa vain ikä (aikuinen vai lapsi) ja matkattava välimatka. Matkaan kuluvalla ajalla ei ole mitään väliä, joten asemien sisällä, siis lippuporttien sisäpuolella on vähänkin isommilla asemilla kahviloita, kirjakauppoja, conbineita ja jopa kunnon marketteja.
Kuten sanottu, liput ovat halpoja. Esimerkiksi matka Nishinomiyasta Kiotoon (Kawaramachin asemalle) (välimatka ~58 km) maksaa 450 yeniä, eli vajaa 5 euroa. Nishinomiyasta Osakaan on noin 16 kilometriä ja lipun hinta on 260 yeniä (vajaa 3 euroa). Kaikki hinnat Hankyun junilla, sillä asun sen aseman lähellä ja sitä yhtiötä käytän eniten.
Minulla on olemassa myös opiskelijan commuter pass junaan, jolla voin matkustaa Nishinomiya-kitaguchin ja yliopistoa lähimmän aseman väliä kolme kuukautta hinnalla 5160 yeniä. Se toimii mihin aikaan vain, myös viikonloppuisin, joten hinnaksi tulee per päivä noin 57 yeniä, eli vajaa 60 senttiä. Kertalippu samalle välille on 150 yeniä yhteen suuntaan, eli säästän commuter passillani reilu 240 yeniä per päivä. Kannattaa. :D

Linja-autoista minulla ei ole sen suurempaa kokemusta, mutta ainakin Nishinomiyassa nekin voisivat olla ihan varteenotettava vaihtoehto, jos sellainen sattuisi sopivasti oman kulkureitin varrelle. Nishinomiyassa linja-autolla kulkeminen maksaa nimittäin aina saman verran, riippumatta siitä kuinka pitkän matkan kulkee. Hinta oli muistaakseni 210 yeniä, eli pari euroa. Lyhyillä matkoilla hinta on aika kova (minun mielestäni ainakin), mutta jos täytyisi mennä yhtään kauemmaksi, maksaisi lippu itsensä jo takaisin.


Kun puhutaan Japanin liikenteestä, täytyy mainita myös liikenteenvalvojat. Mainitsin näistäkin jo edellisessä postauksessani pikaisesti. Täällä siis erityisesti ruuha-aikaan joissakin risteyksissä (pääsääntöisesti sellaisissa joissa on paljon jalankulkuliikennettä ja autoja), myös valollisissa, seisoo liikenteenvalvojia. Heillä on joko valkoinen ja punainen lippu tai sitten (pimeällä) iso punainen valotikku. Niillä he sitten näyttävät vuorollaan jalkankulkijoille ja autoille koska risteyksen saa ylittää tai ohittaa. Jalankulkijoille he yleensä myös sanovat saman asian, tai varoittavat kun auto on tulossa. En tiedä ovatko nämä henkilöt poliiseja vai jotain muita, mutta erittäin avuliaita he ovat, eikä tien ylittämistä tarvitse pelätä.
Täällä autot kyllä ajavat muutenkin pääsääntöisesti ihan sääntöjen mukaisesti ja pysähtyvät usein antamaan tietä jalankulkijalle, ainakin mitä itse olen nähnyt.
Täytyy ihan randomilla mainita myös se, että pyöräillessä kypärä ei ole pakollinen mutta valo pitää ehdottomasti pimeällä olla. Jos valoa ei löydy, voi saada jopa sakot. Kerran olen sitä jopa itse todistanutkin. Oli jo pimeää kun lähin kotiin yliopistolta ja eiköhän siinä yhdessä risteyksessä ollut poliisi pitämässä ratsiaa pyöräilijöille ja joku poika oli jo jäänyt kiinni.

Kapeat tiet ovat täällä kyllä jotain harvinaisen pelottavaa. Varsinkin tällaisella vuoristoisemalla aluella on erityisen kammottavaa kävellä tien vartta (koska jalkakäytäviä ei ole, nehän vievät ihan liikaa tilaa) kun mutkikkaalla tiellä tulee linja-auto vastaan ja se menee ohi vajaan puolen metrin päästä. Tämä tapahtuu lähes joka arkipäivä, sillä koulumatkani varrella on juurikin tällainen kohta.

Koulumatkani varrelta.

Asuminen

Huono puoli on myös kylmyys. Ulkona ei suinkaan ole kylmä, mutta sisällä.
Suomalaisena on tottunut siihen, että ikkunat ovat kaksin- tai jopa kolminkertaisia, eristys on hyvä ja keskuslämmitys löytyy kaikkialta (kerrostaloissa siis). Talvella on ihana tulla pakkasesta sisälle ja lämmitellä raajojaan.
Toista on Japanissa. Ikkunat ovat yksinkertaiset ja muutenkin suhteellisen vetoiset. Eristystä ei varmasti ole juuri laisinkaan ja lämmitys loistaa poissaolollaan.
Japanilaisilla on toki lämmityskeinoja. Esimerkiksi ilmastointilaitteilla voi myös lämmittää, on olemassa ns. liikuteltavia pattereita, joko sähköisiä tai kaasulla toimivia ja tietenkin kotatsu (kahvipöydän tyylinen, jonka päälle laitetaan huopa tai kaksi ja jonka alapuolella on sähköllä lämpiävä lämmönlähde. Sen ympärillä sitten istutaan, laitetaan jalat huovan alle ja nautitaan lämmöstä). Teoriassa.
Hostmummollani on kyllä talonsa parissa huoneessa ilmastointilaitteet, mutta ei tietenkään minun huoneessani. Myöskään kotatsua tai edes pattereita hän ei ole vielä ainakaan kaivanut esiin. Olen jo aikoja sitten saanut paksun peiton (saman paksuinen kuin yleensä petauspatjat Suomessa) ja karvaisen, lämpimämmän lakanan. Ei minulla nukkuessani olekaan kylmä (paitsi nenään).
Vaikka lämmityslaitteita olisikin, niiden käyttäminen on suhteellisen järjetöntä kun lämpö karkaa kuitenkin heti ulos vetoisista ikkunoista ja sähköön menee vain turhaan rahaa.
Minun huoneessani on siis kylmä. Tällä hetkellä ulkolämpötila on päivisin noin 17-18 (15-20) ja öisin ehkä 12-17 astetta. Huoneessani on päivisin parhaimmillaan 20 ja pahimmillaan 15 astetta. Sormiin on kylmä, muuten olen vielä ihan hyvin pärjännyt.
Täytyy vain mainita, että nykyään nukun paksuissa olohousuissa, lämpimissä sukissa, t-paidassa ja lämpimässä olohupparissa. Kun istun tietokoneen ääressä, minulla on sen lisäksi vielä karvaiset tohvelintyyliset ja pieni huopa jalkojen päällä. Onneksi vaatteet eivät vielä suinkaan ole loppuneet kesken, mutta säästelen järeimpiä aseita vielä hetken, sillä lämpötila tippuu nykyään lähes päivittäin.
Eipähän ainakaan ole kuuma. Parempi näin, pidänkin viileästä ja kylmästä enemmän kuin siitä kesän tappavasta kuumuudesta. Ei ole kesää ikävä, ei. Lunta kylläkin, voisiko joku lähettää sitä Suomesta tännekin?
Pakko mainita sekin, että eivät kaikki talot täällä sentään ole mitään igluja. Hokkaidolla, pohjoisessa, jossa tulee luntakin ihan kunnolla, tunnetaan kyllä moninkertaiset ikkunat ja lämmitys. Rikkaat ihmiset myös muualla Japanissa ovat panostaneet elämiseensä, kuten esimerkiksi Marittan hostperhe. Heillä on nimittäin lattialämmitys, joka on ehdotonta luksusta Japanissa (kuten kai Suomessakin). Avainsana tässä on kuitenkin ihan oikeasti se rikkaus... vain ne joilla on rahaa tuhlattavaksi asti voivat hankkia kunnon lämmityksen. Tässä suhteessa Japanissa on jotain vikaa. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että Japani on sentään tuliperäinen maa... täällä on kuumia lähteitä, miksi ihmeessä niitä ei käytetä lämmitykseen? Ja eikö kunnon eristys auttaisi myös kesällä niin, ettei talon lämpötila nousisi niin paljoa? Kyllä, olen suivaantunut. Ei tässä nyt missään tropiikissa asuta, mutta japanilaiset eivät vain tajua ettei tarvitsisi palella. Ja hassua on se, että japanilaiset valittavat kylmyydestä kuitenkin todella herkästi. He ovat valittaneet sitä jo melkein kuukauden, kun itse en ulkona vieläkään pidä edes takkia.
Tätä kohtaa kirjoittaessani kello on noin varttia yli yhdentoista illalla ja lämpötila huoneessani on 17 astetta (ostin vartavasten 100 yenin kaupasta lämpömittarin).
//EDIT:
Tämän kirjoittamisesta taitaa olla jo pari kuukautta ja kun nyt vuoden lopussa kirjoittelen lisäystä, on huoneessani pahimmillaan 8 astetta ja parhaimmillaankin noin 13. Tällä hetkellä (29.12.) on hieman lämpimämpi taas, jopa 17, mutta ei tässä suinkaan vielä olla lämpimämpään menossa, sillä tammikuu on kylmin kuukausi.
Hostmummoni on aikoja sitten jo antanut minulle käyttöön öljylämmittimen, mutta se kapistus on aika hyödytön eristyksen puutteen vuoksi. Silloin tällöin iltaisin kyllä käytän sitä, jotta en ihan kangistuisi, mutta se toimii vain juuri niin kauan kuin se on päällä. Tunnin päästä siitä kun laitteen sammuttaa on jo kymmenen astetta kylmempi. Ja siitä käyttäessä syntyy jonkinlaisia vaarallisia kaasuja (häkää kenties), joten ikkunaa täytyy avata ainakin kerran tunnissa. Yöllä on jo käytössä monta kerrosta vaatteita ja kaksi peittoa. Peiton alla on lämmin, mutta herääminen on ikävää. Ja vaatteiden vaihtaminen.
Onneksi talvi ei täällä kuitenkaan kestä ihan niin kauaa kuin Suomessa.

Koulumatkani varrelta.

Sää

Sää vastaa tällä hetkellä kuta kuinkin Suomen alkusyksyä. On siis vielä suhteellisen lämmintä, mutta tuuli on alkanut jo kylmentyä. Silloin kun tulin tänne kaikki varmasti muistavat jatkuvan valittamiseni siitä että täällä on k u u m a. Olin ikionnellinen kun ehkä syyskuun loppuun mennessä lämpötilat tippuivat jo pysyvästi alle 30 asteen. Lokakuun puolivälissä tuli joku yhtäkkinen viiden asteen pudotus ja sen jälkeen esimerkiksi huoneessani on ollut lähestulkoon aina kylmä. Kuten mainittu, lämpötila tuntuu nyt tippuvan aika nopeasti ja olemme jo pysyvästi alle 20 asteessa. Aamulla mennessäni kouluun puoli yhdeksän maissa matkani varrella oleva sääasema näyttää nykyään suunnilleen 16 astetta.
Se täällä on hassua suomalaiselle, että aurinko lämmittää edelleen ihan kiitettävästi niin että auringossa saattaa olla kuuma kun on pukeutunut viileämmän sään mukaan. Sekin on hassua, että puutarhoissa kukkivat kukat ja koulumatkan varrella olevat lukuiset pikkukasvimaapellot kasvavat edelleen jotain vihreää salaatin näköistä.
Kylmin kuukausi on kai tammi- tai helmikuu, mutta silloinkaan ei taida mennä kuin alimmillaan nollaan. Lunta ei näillä leveysasteilla odoteta ollenkaan, tai jos sitä sattuisikin muutama vanupuikonpää satamaan, se ei jää maahan.
//EDIT:
Nyt ollaan edetty jo vähän niin kuin Suomen loppusyksyyn tai ehkä alkutalveen. Alimmillaan on lähempänä nollaa, joskin vain yöllä ja päivällä ollaan ehkä 5-10 asteen tienoilla. Joissakin puissa on edelleen lehtiä ja kukat saattavat kukkia ihan innoissaan. Lunta en minä ole nähnyt edelleenkään, sillä asun hieman liian matalalla, mutta kyllä tässä tienoilla jotkut ovat väittäneet nähneensä jotain valkoista tippuvan taivaalta. Se sulaa kyllä heti osuessaan maahan.

Lämmittimeni...

♥

Sekalaisia kuvia!

Universtal Studios Japanin edessä on Hard Rock Cafe.

Tämän kylmemmäksi ei minun huoneessani ole vielä mennyt ja toivoisin ettei menisikään... Tänään on poikkeuksellisen lämmin kun on jopa 17 astetta. :D Sormiin ei ole kylmä ensimmäiseen kertaan ties kuinka pitkään aikaan.

Jouluaaton kirkko.

Se pari postausta sitten mainittu vesiputous.

Kabuto-vuori.

Ennen vuorta oli pieni mäki, jonka ympäristöstä löytyisi noin 60 tälläista pientä Buddhan-patsasta. Emme jääneet etsimään niitä kaikkia.

Kabuto-vuoren rinteellä olevan temppelin pihalta Nishinomiyaan päin.

Matkalla ylös oli hyvä näkymä meidän yliopistollemme. Se on siis nuo vaaleat rakennukset, joissa on punainen katto. ^^

Vuoren päältä ei löytynyt mitään tämän jännempää.

Matkalla alaspäin.

Vuoren juurella toisella puolella oli nätti järvi.

♥

PS: Kaikki kuvat saa isommiksi klikkaamalla. ^^

Lumeton joululoma

Asioita, joita on ikävä Suomesta näin joulun alla:
Lumi ja kunnon pakkanen
Jouluruoka
Joulutunnelma
Oikea loma


Joulunvietto Japanissa poikkeaa suuresti joulunvietosta Suomessa, lähinnä siksi ettei täällä vietetä joulua. Tai vietetään, mutta ei siksi että on joulu.
Japanissa jouluun liittyy koristeet (isoja kuusia välkkyvinen valoineen ja ylisuurine palloineen), kakku (erityisesti mansikka-kermakakku, ties mistä tänne on rantautunut tapa syödä sellaista jouluna) ja pariskunnat. Joulu on erikoinen aika vain pariskunnille, jotka käyvätkin ahkerasti treffeillä nimenomaan 25. päivä. Lahjoja annetaan ehkä lapsiperheissä, jos niissäkään. Joulusuunnitelmista kysyminen voi siis olla arka aihe, erityisesti naisille.
Lomaa ei ole normaalisti jouluna ollenkaan. 23. päivä sattuu olemaan nykyisen keisarin syntymäpäivä, joka on aina vapaapäivä, ja siihen liittyy myös sellainen erikoisuus, että jos 23. päivä sattuu viikonlopulle, on myös seuraava arkipäivä vapaapäivä. Näin kävi tänä vuonna kun 23. päivä on sunnuntai, joten ihan sattumalta myös jouluaatto on vapaapäivä. Normaalit ihmiset ovat töissä ja ehkä koulussakin (koulusta riippuen) taas 25. päivä alkaen aina 28.-29. päivä asti, jolloin alkaa uudenvuodenloma. Uusivuosi onkin täällä se iso juttu. Sitä ennen siivotaan tarkasti koko talo ja sitten 1.-3. päivä vain rentoudutaan ja syödään uuteenvuoteen liittyviä ruokia. Silloin myös yleensä palataan vanhempien luokse, kuten Suomessa jouluna. 4. päivä palataan jälleen arkeen.
Meidän koulussamme on koko väliviikkokin vapaata, kuulemma nimenomaan siksi kun yliopistomme on arvoiltaan kristillinen.

Joululomaani varjostaa kuitenkin se, että heti loppiaisen jälkeen 7. päivä minulla alkaa hirveä viikko pelkkiä kokeita. Koska perjantaina ei ole mitään, jäljelle jääviin neljään päivään mahtuu kahdeksan eri koetta. Toisin sanoen minun täytyy joululomallakin opiskella.

Joulunalusviikot ovat olleet kiireisiä; on ollut esitelmiä ja tutkielmien palautusta (okei, kaksi esitelmää joista toista ei päästykään pitämään vielä ja yhden tutkielman palautus) ja satuin vielä sairastumaan flunssaan. Sen puitteissa ollaan vieläkin vähän, yskä ei nimittäin ota laantuakseen. Asiaa ei auta se, että sisällä on tälläkin hetkellä jopa 13 astettä lämmintä (se on keskiarvon ylärajalla jo) ja lämmitin auttaa vain sen ajan kun se on päällä.

***

Tuon ylläolevan taisin kirjoittaa jo viikko sitten 22. päivä, mutta jatketaan siitä mihin jäätiin nyt joulun jälkeen.

Viime viikonloppuna en tehnyt mitään tähdellistä ja jouluaattokin kului pitkälti peiton alla Hobitin äänikirjaa kuunnellen, sillä täällä(kin) joulu oli kylmä ja huoneessani oli parhaimmillaan 10 lämmintä.
Illalla kuitenkin lähdimme Marittan ja jokusen muun vaihtarin kanssa joulukirkkoon. Otimme suunnaksi Kobe Union Churchin ja sen kansainvälisen ja englanninkielisen palveluksen. Vastassa oli jotain ihan muuta kuin mitä Suomessa voisi perinteisessä kirkossa odottaa, mutta ihan ei se mitään. Oli kuitenkin mukava muistaa joulun oikeaa tarkoitusta tänäkin vuonna.

Joulupäivänä lähdin ulos syömään lounasta (se kun ei loma-aikanakaan virallisesti kuulu meidän vuokraamme arkipäivinä, joka 25. päivä joulukuuta täällä on) ja päätin äkillisestä päähänpistosta käydä elokuvissa katsomassa Les Miserablesin uuden version. Se oli todella hyvä, joskin masentavan realistinen, mutta niin on alkuperäisteoskin, joten siitä ei pääse mihinkään.

Keskiviikkona 26. päivä tapasimme sitten Marittan ja suomalaisen ystävämme kanssa ensin Gardensissa elokuvan merkeissä (Hobitti tällä kertaa. Oli muuten vieläkin parempi kuin odotin. ♥), jonka jälkeen jatkoimme Marittan hostperheen luokse yöksi.
Torstaina vietimme hitaan aamun ja lähdimme lounaan jälkeen kiipeämään Nishinomiyan keskellä olevalle Kabuto-vuorelle. Tai no, "vuori" on niin matala (309 metriä) ettei sitä voi kiipeämiseksi kutsua niinkään kuin vain kävelemiseksi ylämäkeen. Alunperin tarkoitus oli mennä vain suomalaisporukalla, mutta Marittan hostäiti päätti lähteä mukaan heidän perheessään tällä hetkellä asuvan perulaisen tytön kanssa. Tämä perulainen on Lions-vaihdossa noin kuukauden verran.
Viidestään sitten taivalsimme ensin vuoren rinteellä olevan temppelin luokse ja siitä sitten eteenpäin ylös vuorenrinnettä. Kiipeäminen kesti parisenkymmentä minuuttia ja alas tultiin toiselta puolelta vähän jyrkempää rinnettä. Mukava pieni ulkoilutuokio. ^^
Keskiviikkoiltana illalliseksi tehtiin takoyakia ja saimme kukin kokeilla tekemistä myös itse. :D Takoyaki on siis mustekalapaloja ja muutamaa muuta ainesta (mm. inkivääriä, tempurataikinaa ja kevätsipulia) taikinan sisällä paistettuna. Valmistus tapahtuu erityisessä takoyaki-pannussa, jossa on pyöreitä, keskikokoisen lihapullan kokoisia syvänteitä, joihin taikina ja ainekset sitten laitetaan. Palloja käänellään sitten puisella tikulla aina välillä. Käänteleminen oli aluksi hieman haastavaa mutta kunhan ranneliikkeen sai oikeanlaiseksi, sekin alkoi sujua. Oli oikein hauskaa tehdä takoyakia itse, kun aikaisemmin olen niitä vain syönyt. :D
 Samana iltapäivällä olimme uskaltautuneet tekemään suomalaiskolmikolla jopa korvapuusteja pelottavassa kaasu-uunissa. ^^" Oikein hyviä tuli, vaikkakin hieman erilaisista aineksista johtuen hieman erimakuisia kuin Suomessa yleensä, mutta ei haitannut. Japanilaisetkin tykkäsivät. :D

Torstaina lähdimme taivaltamaan jonnekin Osakan kuuseen, kun Marittan tuutori järjesti meille bounenkait. Bounenkai (忘年会) on vähän niin kuin meikäläiset pikkujoulut mutta ne järjestetään ennen uuttavuotta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa edellisen vuoden unohtamis-tapaamista ja niitä järjestetään nimenomaan kaveri- ja työporukoilla.
Tällä kertaa paikalla oli minä ja Maritta, Marittan tuutori, tuutorin ystävä ja tuutorin ystävän tuutoroitava, amerikkalainen vaihtari. x) Eli siis se sama porukka joiden kanssa kävin Kiotossa.
Menimme Marittan tuutorin vanhempien kotiin (hän asuu vielä kotona) ja pidimme nyyttikestimäiset juhlat. Edellisenä iltana leipomamme korvapuustit pääsivät siis pääsääntöisesti näihin juhliin ja minä olin käynyt ostamassa Haribon karkkeja. Tarkolla oli myös pitsaa, paistettua riisiä ja erilaisia friteerattuja ja paistettuja asioita. Kaikki oli oikein herkullista. ^^ Päivän mittaan katsoimme myös joitain Marittan tuutorin lukioaikaisia videoita (DVDitä) ja pelasimme korttia. Lopuksi kävimme ottamassa purikuria aseman viereisessä tavaratalossa ennen kotiinlähtöä.
Itse olisin ollut kotona sen verran myöhään, että olin ilmoittanut hostäidilleni etten söisi illallista kotona, joten suunnistin Gardensiin etsimään ruokaa. Lopulta päädyin kuitenkin jälleen elokuviin. xD Tällä kertaa kävin kärsimässä läpi Twilight: Breaking Dawn, part 2:sen... Se on kuvauksellisesti hieno, mutta sekään ei pelasta erittäin pahasti ontuvaa tarinaa, joten elokuva oli sen mukainen.

Sellainen joulu tuli tällä kertaa vietettyä. Täytyy kyllä sanoa ettei tuntunut joululta ollenkaan... Seuraavaksi sitten uusivuosi. Suunnitelmissa ei ole mitään erikoista, vaan pitäisi opiskella ahkerasti seuraavan viikon kokeisiin. ^^"

♥

PS: Teen heti perään postauksen, johon laitan rästiin jääneitä kuvia, siksi siis kuvaton jälleen. ^^"

Hippaa ja jälleen jutustelua

Elossa ollaan!
Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, mutta en vain ole ehtinyt ja/tai saanut aikaiseksi kertoa täällä kuulumisia. Tällä hetkellä päälle painaa ensi viikon kaksi esitelmää, parin viikon päästä oleva tutkielman palautus (jonka aihetta en ole vielä edes keksinyt) ja kaiken maailman muut joka viikkoiset askareet.

No mutta kuitenkin. Olen muun muassa käynyt poimimassa omenoita Naganon prefektuurissa ja leikkimässä Universal Studios Japanissa, leikkinyt ala-astelaisten kanssa hippaa ja käynyt syömässä buffetti-ruokaa hotellissa.
Kahdesta ensimmäisestä teen ihan omat kirjoituksensa, niiistä kun riittää enemmän juttua, mutta muista asioista kerron nyt.

Kangakun vaihto-ohjelmaan kuuluu pakollisena vierailu ala-asteelle ja sinne mentiin torstaina 29. marraskuuta. Meitä vaihtareita on niin paljon, että vierailut oli jaettu useammalle eri päivälle. Minun kanssani samana päivänä mukana oli ehkä reilu 30 vaihtaria.
Ala-aste itsessään oli jotain ihan muuta. Kyseessä oli Kwansei Gakuinin piiriin kuuluva oma ala-aste, ja sen rakennukset oli rakennettu samalla tyylillä. Koulussa oli avarat tila ja monta kerrosta, sekä valtava kappeli, jossa koululaisilla on hartaus joka aamu. Koulusta löytyi myös mm. kirjasto ja japanilaistyylinen tatami-huone, jossa oppilaat harjoittelevat kuulemma teetaidetta. Ei ollut minun ala-asteeni ihan sillä tasolla. Koulussa oli myös useampi englantia äidinkielenään puhuva opettaja.
Monet meidänkin opettajat myönsivät suoraan, että kyseinen ala-aste ei ole ihan sellainen, jonne ihan tavalliset lapset pääsevät. Eräänkin minun kanssani jutelleen tytön isä on kuuluisa baseballin pelaaja.
Meidän kanssa aikaa viettäneet lapset olivat kolmannella luokalla, eli 9-vuotiaita.
Ensin veimme takkimme ja laukkumme isompaan huoneeseen säilöön, jonka jälkeen lapset esittelivät meille kouluaan ja ohjasivat meidät luokkahuoneeseen, jossa jouduimme (pääsimme?) heidän haastateltavikseen. Kaavan kuului olla se, että lapset kysyivät kysymyksiä englanniksi ja me vastasimme englanniksi. Meidän pöytäämme sattui vähän vilkas poika, joten kysymyksiä kyseltiin vähemmän iPadilla leikkimisen varjolla. Kyllä, lapsilla oli käytössä iPadit.
Sekalaisen haastattelutuokion jälkeen osa vaihtareista joutui lähtemään aikaisemmin takaisin yliopistolle, sillä heillä oli kolmannella periodilla joku oppitunti. Minulla ei moista ollut, joten jäin syömään lasten kanssa lounasta. Lounaan jälkeen leikimme hetken lasten kanssa ulkona. Meidän pieni ryhmämme oli hippaa ja täytyy sanoa, etten ole sillä tavalla juossut sitten kuin itse olin sen ikäinen. Hauskaa oli kylläkin. ^^
Juoksentelun jälkeen siivosimme lasten kanssa heidän luokkahuoneitaan (heidän täytyy tämä tehdä joka päivä, mutta kun heitä on paljon, ei tekemistä ole liiallisuuksiin. Pöydät ja tuolit laitettiin järjestykseen, lattiat ja pöydät pyyhittiin kostealla rätillä ja sitä rataa).
Sen jälkeen olikin jo aika sanoa hyvästit ja antaa lapsille muutamat nimikirjoitukset (en tiedä miksi).
Vaikka en olekaan mitenkään hirveän innoissani lasten seurassa, täytyy myöntää, että nämä epelit olivat oikein suloisia ja heidän kanssaan oli ihan kiva viettää se muutama tunti. ^^

Edellisen ja tämän postauksen välissä on ehtinyt jo olla kaksikin coffee houria. Lukukauden toinen järjestettiin 14.11. Kangakun toisella, Sandassa (Kobeen päin) olevalla kampuksella. Ensin saimme pienen kierroksen pienellä kampuksella, jonka jälkeen palasimme sisätiloihin leikkimään. Tällä kertaa oikeasti leikittiin, sillä vedimme ensin pari kierrosta sellaista peliä, jossa yksi miimikoi annetun sanan (ruoka, eläin, ihminen, urheilulaji, mitä tahansa) ja heti kun joku hänen ryhmästään arvaa oikein, vaihtuu miimikoija ja sitä rataa. Oli ihan kivaa vaikka minun ryhmäni hävisikin oikein railakkaasti jostain syystä. xD Sen jälkeen levittäydyttiin nauttimaan virvokkeita ja naposteltavaa ja juttelemaan. Tällä kertaa tosin japanilaisia taisi olla paikalla jotenkin vähänlaisesti tai sitten muuten vain meidän seura ei kiinnostanut, sillä päädyin yhden pöydän ääreen seisoskelemaan parin muun vaihtarin kanssa. Juttelin sitten pääsääntöisesti heidän kanssan. Mutta ei se mitään, vaihtaritkin on mukavia (plus minulla oli hieman paha olo tilaisuutta edeltäneen bussimatkan jälkeen, sillä Sandan kampus sijaitsee vuoristoisella alueella kiemuraisen vuoristotien päässä).
Ai niin, bussimatkasta puheen ollen. Se bussi oli siis sellainen yliopiston järjestämä pikavuoro, joka kulkee joka päivä minun kampukseni ja Sandan kampuksen väliä, jotta opiskelijat ja opettajat pääsevät tarvittaessa kulkemaan sitä väliä helposti. Me coffee houriin menevät valtasimme pari bussia ihan lahjakkaasti, mutta tilaa riitti myös sitä tarvitseville ja minun viereeni sattui menomatkalla istumaan eräs tunisialainen. En oikein saanut varmasti selville oliko hän opiskelija vai professori... ehkä molempia. Hänen kanssaan sitten juttelin niitä näitä Japanista, Suomesta, kielestä, opiskelusta ja vähän muustakin. Ihan mukava juttukaveri. x)

Lukukauden kolmas coffee hour oli tällä viikolla keskiviikkona 5. päivä. Tämä järjestettiin jälleen Kangakun Uegaharan kampuksella, eli siellä missä minä käyn koulua. Sen illan teemaksi tuli saman kurssin opiskelijoiden samoihin kysymyksiin vastaaminen monta kertaa... jostain syystä minä ja Maritta jouduttiin kaikkien samaa tehtävää tekevien uhreiksi siihen pisteeseen asti, että haastatteluvuoroa jopa jonotettiin... olemme suosittuja ja sitä rataa. Tätä tehtävää tekevien täytyi myös ottaa haastateltujen kanssa kuva ja lähettää se kurssin opettajalle. Voi sitä opettajaa, joka saa kaikilta kuvan samoista vaihtareista. x) Ei siis hirveän onnistunut ilta uusien ystävien tekemisen suhteen tämäkään, mutta ei se mitään. Ei niistä japanilaisista ystävistä pulaa ole.

Tämän viikon perjantaina oli vuorossa yliopiston (tai sen jonkun järjestön tai jotain, en ole ihan varma) järjestämä juhla vaihtareille ja isäntäperheille. Minun hostmummoni ei päässyt tulemaan, sillä hän sai flunssan juuri paria päivää aikaisemmin. Menin kuitenkin yksin ja vietin aikaa Marittan ja hänen hostäitinsä kanssa. Tilaisuudessa sai paljon hyvää ruokaa buffetista ja jotkut vaihtarit esittivät taitojaan muun muassa laulun ja tanssin saralla. Erityisesti mieleen jäi eräs esitys, joka oli ikään kuin sellaista sirkuksessa yms. nähtävää tulella leikkimistä (sitä missä heilutellaan naruja, joiden päässä palaa tuli ja tanssitaan musiikin tahtiin), mutta hänellä oli narujensa päässä vain valot (tietenkin). Esitykseen kuului myös valoja sisältänyt hula-vanne. Oikein hienon näköistä pimeässä salissa. Muutenkin oli ihan mukavaa. ^^

Viime viikonloppuna teimme Marittan ja erään kolmannen suomalaisen vaihtarin kanssa pienen retken Minoo-nimiseen kaupunkiin. Sinne mennään lähinnä katsomaan kuuluisaa vesiputousta ja sinne mekin suuntasimme. Minoon asemalta on vesiputoukselle noin kolmen kilometrin kävelymatka ylös loivaa vuoren rinnettä metsän keskellä. Tien varrella oli myös pyhäkkö ja useampia matkamuisto- ja herkkumyymälöitä.
Oli todella kaunista, mutta koska kamerani ei suostu nyt yhteistyöhön, jaan retkestä kuvia joskus myöhemmin. ^^"

Kuvien puutteen vuoksi tässä on vähän esimakua siitä Naganon prefektuuriin suuntautuneesta retkestä:

♥