Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä, mutta en vain ole ehtinyt ja/tai saanut aikaiseksi kertoa täällä kuulumisia. Tällä hetkellä päälle painaa ensi viikon kaksi esitelmää, parin viikon päästä oleva tutkielman palautus (jonka aihetta en ole vielä edes keksinyt) ja kaiken maailman muut joka viikkoiset askareet.
No mutta kuitenkin. Olen muun muassa käynyt poimimassa omenoita Naganon prefektuurissa ja leikkimässä Universal Studios Japanissa, leikkinyt ala-astelaisten kanssa hippaa ja käynyt syömässä buffetti-ruokaa hotellissa.
Kahdesta ensimmäisestä teen ihan omat kirjoituksensa, niiistä kun riittää enemmän juttua, mutta muista asioista kerron nyt.
Kangakun vaihto-ohjelmaan kuuluu pakollisena vierailu ala-asteelle ja sinne mentiin torstaina 29. marraskuuta. Meitä vaihtareita on niin paljon, että vierailut oli jaettu useammalle eri päivälle. Minun kanssani samana päivänä mukana oli ehkä reilu 30 vaihtaria.
Ala-aste itsessään oli jotain ihan muuta. Kyseessä oli Kwansei Gakuinin piiriin kuuluva oma ala-aste, ja sen rakennukset oli rakennettu samalla tyylillä. Koulussa oli avarat tila ja monta kerrosta, sekä valtava kappeli, jossa koululaisilla on hartaus joka aamu. Koulusta löytyi myös mm. kirjasto ja japanilaistyylinen tatami-huone, jossa oppilaat harjoittelevat kuulemma teetaidetta. Ei ollut minun ala-asteeni ihan sillä tasolla. Koulussa oli myös useampi englantia äidinkielenään puhuva opettaja.
Monet meidänkin opettajat myönsivät suoraan, että kyseinen ala-aste ei ole ihan sellainen, jonne ihan tavalliset lapset pääsevät. Eräänkin minun kanssani jutelleen tytön isä on kuuluisa baseballin pelaaja.
Meidän kanssa aikaa viettäneet lapset olivat kolmannella luokalla, eli 9-vuotiaita.
Ensin veimme takkimme ja laukkumme isompaan huoneeseen säilöön, jonka jälkeen lapset esittelivät meille kouluaan ja ohjasivat meidät luokkahuoneeseen, jossa jouduimme (pääsimme?) heidän haastateltavikseen. Kaavan kuului olla se, että lapset kysyivät kysymyksiä englanniksi ja me vastasimme englanniksi. Meidän pöytäämme sattui vähän vilkas poika, joten kysymyksiä kyseltiin vähemmän iPadilla leikkimisen varjolla. Kyllä, lapsilla oli käytössä iPadit.
Sekalaisen haastattelutuokion jälkeen osa vaihtareista joutui lähtemään aikaisemmin takaisin yliopistolle, sillä heillä oli kolmannella periodilla joku oppitunti. Minulla ei moista ollut, joten jäin syömään lasten kanssa lounasta. Lounaan jälkeen leikimme hetken lasten kanssa ulkona. Meidän pieni ryhmämme oli hippaa ja täytyy sanoa, etten ole sillä tavalla juossut sitten kuin itse olin sen ikäinen. Hauskaa oli kylläkin. ^^
Juoksentelun jälkeen siivosimme lasten kanssa heidän luokkahuoneitaan (heidän täytyy tämä tehdä joka päivä, mutta kun heitä on paljon, ei tekemistä ole liiallisuuksiin. Pöydät ja tuolit laitettiin järjestykseen, lattiat ja pöydät pyyhittiin kostealla rätillä ja sitä rataa).
Sen jälkeen olikin jo aika sanoa hyvästit ja antaa lapsille muutamat nimikirjoitukset (en tiedä miksi).
Vaikka en olekaan mitenkään hirveän innoissani lasten seurassa, täytyy myöntää, että nämä epelit olivat oikein suloisia ja heidän kanssaan oli ihan kiva viettää se muutama tunti. ^^
Edellisen ja tämän postauksen välissä on ehtinyt jo olla kaksikin coffee houria. Lukukauden toinen järjestettiin 14.11. Kangakun toisella, Sandassa (Kobeen päin) olevalla kampuksella. Ensin saimme pienen kierroksen pienellä kampuksella, jonka jälkeen palasimme sisätiloihin leikkimään. Tällä kertaa oikeasti leikittiin, sillä vedimme ensin pari kierrosta sellaista peliä, jossa yksi miimikoi annetun sanan (ruoka, eläin, ihminen, urheilulaji, mitä tahansa) ja heti kun joku hänen ryhmästään arvaa oikein, vaihtuu miimikoija ja sitä rataa. Oli ihan kivaa vaikka minun ryhmäni hävisikin oikein railakkaasti jostain syystä. xD Sen jälkeen levittäydyttiin nauttimaan virvokkeita ja naposteltavaa ja juttelemaan. Tällä kertaa tosin japanilaisia taisi olla paikalla jotenkin vähänlaisesti tai sitten muuten vain meidän seura ei kiinnostanut, sillä päädyin yhden pöydän ääreen seisoskelemaan parin muun vaihtarin kanssa. Juttelin sitten pääsääntöisesti heidän kanssan. Mutta ei se mitään, vaihtaritkin on mukavia (plus minulla oli hieman paha olo tilaisuutta edeltäneen bussimatkan jälkeen, sillä Sandan kampus sijaitsee vuoristoisella alueella kiemuraisen vuoristotien päässä).
Ai niin, bussimatkasta puheen ollen. Se bussi oli siis sellainen yliopiston järjestämä pikavuoro, joka kulkee joka päivä minun kampukseni ja Sandan kampuksen väliä, jotta opiskelijat ja opettajat pääsevät tarvittaessa kulkemaan sitä väliä helposti. Me coffee houriin menevät valtasimme pari bussia ihan lahjakkaasti, mutta tilaa riitti myös sitä tarvitseville ja minun viereeni sattui menomatkalla istumaan eräs tunisialainen. En oikein saanut varmasti selville oliko hän opiskelija vai professori... ehkä molempia. Hänen kanssaan sitten juttelin niitä näitä Japanista, Suomesta, kielestä, opiskelusta ja vähän muustakin. Ihan mukava juttukaveri. x)
Lukukauden kolmas coffee hour oli tällä viikolla keskiviikkona 5. päivä. Tämä järjestettiin jälleen Kangakun Uegaharan kampuksella, eli siellä missä minä käyn koulua. Sen illan teemaksi tuli saman kurssin opiskelijoiden samoihin kysymyksiin vastaaminen monta kertaa... jostain syystä minä ja Maritta jouduttiin kaikkien samaa tehtävää tekevien uhreiksi siihen pisteeseen asti, että haastatteluvuoroa jopa jonotettiin... olemme suosittuja ja sitä rataa. Tätä tehtävää tekevien täytyi myös ottaa haastateltujen kanssa kuva ja lähettää se kurssin opettajalle. Voi sitä opettajaa, joka saa kaikilta kuvan samoista vaihtareista. x) Ei siis hirveän onnistunut ilta uusien ystävien tekemisen suhteen tämäkään, mutta ei se mitään. Ei niistä japanilaisista ystävistä pulaa ole.
Tämän viikon perjantaina oli vuorossa yliopiston (tai sen jonkun järjestön tai jotain, en ole ihan varma) järjestämä juhla vaihtareille ja isäntäperheille. Minun hostmummoni ei päässyt tulemaan, sillä hän sai flunssan juuri paria päivää aikaisemmin. Menin kuitenkin yksin ja vietin aikaa Marittan ja hänen hostäitinsä kanssa. Tilaisuudessa sai paljon hyvää ruokaa buffetista ja jotkut vaihtarit esittivät taitojaan muun muassa laulun ja tanssin saralla. Erityisesti mieleen jäi eräs esitys, joka oli ikään kuin sellaista sirkuksessa yms. nähtävää tulella leikkimistä (sitä missä heilutellaan naruja, joiden päässä palaa tuli ja tanssitaan musiikin tahtiin), mutta hänellä oli narujensa päässä vain valot (tietenkin). Esitykseen kuului myös valoja sisältänyt hula-vanne. Oikein hienon näköistä pimeässä salissa. Muutenkin oli ihan mukavaa. ^^
Viime viikonloppuna teimme Marittan ja erään kolmannen suomalaisen vaihtarin kanssa pienen retken Minoo-nimiseen kaupunkiin. Sinne mennään lähinnä katsomaan kuuluisaa vesiputousta ja sinne mekin suuntasimme. Minoon asemalta on vesiputoukselle noin kolmen kilometrin kävelymatka ylös loivaa vuoren rinnettä metsän keskellä. Tien varrella oli myös pyhäkkö ja useampia matkamuisto- ja herkkumyymälöitä.
Oli todella kaunista, mutta koska kamerani ei suostu nyt yhteistyöhön, jaan retkestä kuvia joskus myöhemmin. ^^"
Kuvien puutteen vuoksi tässä on vähän esimakua siitä Naganon prefektuuriin suuntautuneesta retkestä:
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti