Ensimmäinen viikko: Orientaatiota ja Nara

Tämä kulunut viikko on ollut hyvin kiireinen ja tuntunut enemmänkin kuukauden mittaiselta.

Koulumatkani varrelta.

Orientaatiot alkoivat maanantaina 8:45 ja varsinaisen hostmummoni (joka ei ollut vielä paikalla) tytär saattoi minut yliopistolle näyttäen samalla reitin. Täältä talolta minun täytyy ensin kävellä noin 15-20 minuuttia lähimmälle asemalle, joka sattuu olemaan iso Nishinomiya-kitaguchin asema. Sieltä menen junalla parin pysäkin verran noin 5 minuuttia Koutouenin asemalle. Tältä asemalta kävelen vielä ylämäkeen toiset 20-25 minuuttia. Reitti on helppo muuten, mutta se ylämäki on aika tuskallinen tässä kuumuudessa. Mutta tuleepahan ainakin liikuntaa.
Ensin kokoonnuimme kaikki samaan saliin, jonka jälkeen suoritettiin nimenhuuto ja jakaannuttiin kahteen ryhmään tekemään tasokokeita. Omat kokeeni menivät aika häpeällisen huonosti, kun en ollut harjoitellut mitään kesän aikana. Kanjeja en osannut juuri ollenkaan ja esseestäni tuli ihan kamala mutta ainakin kielioppiosio tuntui menevän ihan tarpeeksi hyvin.
Kokeiden jälkeen kokoonnuimme jälleen yhteen ja söimme seisovan pöydän tyylisesti lounasta, jonka jälkeen tapasimme nihongo partenrsimme. He ovat siis tavallisia japanilaisia opiskelijoita, joiden on tarkoitus auttaa vaihtareita käytännön asioissa ja tavata ainakin kerran viikossa juttelemaan ja touhuilemaan yhdessä. Heidän(kin) kanssaan puhutaan siis japania. Heitä on jokaista vaihtaria kohtaan kaksi kappaletta ja molemmat minun tyttöni ovat todella ihania ja mukavia ja avuliaita. ^^
Heidän kanssaan kierettiin ensin kampus-alueella (he esittelivät paikkoja ja minä unohdin saman tien missä mikäkin on) ja hankittiin minulle commuter pass junaan. Sillä voin kuukauden aikana mennä väliä Nishinomiya-kitaguchi - Koutouen niin paljon kuin huvittaa. Sen jälkeen he saattoivat minut takaisin hostperheen talolle, paitsi että kun en itse vielä muistanut reittiä, niin eksyttiin kartasta huolimatta pari kertaa, mutta ei se mitään. Löysimme kuitenkin lopulta perille. ^^

Tiistaina kokoonnuttiin jälleen yhteen ja katsottiin japanilaista elokuvaa nimeltä Toilet. Japanilaisuudestaan huolimatta elokuvassa oli länsimaalaiset näyttelijät ja siinä puhuttiin pelkästään englantia. Pidin siitä yllättävän paljon, katsokaa vain jos tulee joskus vastaan. ^^
Elokuvan aikana osalla oli tasotesteihin liittyvä haastattelu (toisilla se oli ollut jo maanantaina), mukaan luettuna minulla. Ehdin kuitenkin katsoa koko elokuvan rauhassa ennen kuin oli minun vuoroni. Haastattelu meni ihan hyvin, oikeastaan juuri sen tasoisesti kuin pitäisikin.
Tämän jälkeen taisimme allekirjoittaa vakuutuspapereita ja tajusin vihdoin miksi meidän kaikkien piti ottaa tämä joku erillinen vakuutus vielä omien vakuutusten lisäksi. Tämä erillinen vakuutus korvaa jos sattuu rikkomaan tai tuhoamaan jotain hostperheessä tai dormilla, tai vaikka polttamaan jotain poroksi. Nykyään kaikkien täytyy ottaa tämä vakuutus, sillä jokunen vuosi sitten joku vaihtari oli vahingossa polttanut puolet hostperheensä talosta ja joutunut korvaamaan 50 miljoonaa yeniä (~500 000 euroa) eikä hänellä ollut vakuutusta. Tämä meidän vakuutus korvaa 20 miljoonaan yeniin asti.
Tässä välissä kävimme syömässä lounasta nihongo partnersien kanssa.
Lounaan jälkeen palasimme kuuntelemaan infoa muutamasta eri retkimahdollisuudesta, mutta ne maksavat sen verran, ettei viitsi mennä.
Iltapäivällä lähdimme sitten nihongo partnersien kanssa kohti kaupungintaloa tms, jossa minun täytyi rekisteröidä osoitteeni residence cardiin. Siitä tuli vähän päänvaivaa, että olin saanut residence cardini jo elokuun alussa, kun osoite pitäisi rekisteröidä 14 päivän kuluessa saapumisesta. Kiersimme sen sitten niin, että laitoimme saapumispäiväksi sen päivä kun saavuin Nishinomiyaan ja lisätietoihin kirjasimme, että olin elokuun ajan siinä ja siinä hotellissa Tokiossa. Pyydettiin samalla kertaa todistus siitä, että asun täällä (tjsp), jota saattaa tarvita pankkitilin avaamiseen tai puhelimen hankkimiseen jne ja sitä jouduttiinkin odottelemaan puolisen tuntia. Kaupungintalolta pääsyämme nihongo partnersit saattoivat minut taas kotiin.

Naran Hôryû-ji.

Keskiviikkona orientaatiot jatkuivat infolla kursseista ja elämästä Japanissa ja esiteltiin myös kirjastoa. Paras hetki esittelykierroksella oli "Tämä alue on tarkoitettu laskimien käyttöön." "Mutta... laskimet ovat pieniä? (viitaten siis siihen, että joskushan isoja kirjoja saa käyttää vain kirjaston sisällä ja tietyissä paikoissa)" "Niin, mutta se ääni." Täällä siis otetaan kirjaston hiljaisuus vakavasti. ^^"
Tämän jälkeen minun piti mennä kuuntelemaan infoa apurahasta (JASSO minun tapauksessani). Joka kuun alussa minun täytyy käydä kv-toimistolla allekirjoittamassa, että olen tosissaan paikalla ja sitten kuun puolivälin tienoilla voin käydä hakemassa rahat käteisenä kv-toimistolta. Minun täytyy myös jossain vaiheessa tehdä artikkeli lehteen elämästä Japanissa tjsp, pärjätä hyvin kursseilla, osallistua kaikkiin kv-toimiston järjestämiin juttuihin (kansainvälinen coffee hour jne.) ja jos tulee kutsu, mennä kertomaan ala-asteelle jotain, varmaan omasta maasta ja vaihto-opiskelusta tms. Vaihdon lopuksi täytyy myös kirjoittaa loppuraportti.
Tässä välissä ehti käydä syömässä lounasta, jonka jälkeen oli infoa Halloween-tapahtumasta yhdessä lukiolaisten kanssa. Sinne ajattelin kyllä mennä.
Lopuksi oli vielä hirveän päänsäryn aikaan saanut hetki kännykkäliittymien valitsemista. Yliopistolle oli saapunut AU KDDIn ja Softbankin edustajat, jotka esittivät omat tarjouksensa ja sitten piti valita haluamansa... Ne vaan on esitetty aikaslailla paljon hankalammin kuin mihin Suomessa on tottunut, mutta kyllä sieltä taisi löytyä joku ihan mukiinmenevä liittymä puhelimineen. Puhelimen pitäisi saapua keskiviikkona ensi viikolla, jee~ ^^

Torstaina saatiinkin sitten tietää mihin japaninkielen ryhmään mennään. Itse löydyin tasolta 3, joka on juurikin se taso mille oletinkin pääseväni. Ainoa vain, että minulle sanottiin erikseen, että kielioppini on hieman heikomalla tasolla kuin mitä kolmostasolla pitäisi olla ja että minun pitää tsempata erityisesti sen kanssa. Okei, mutta en vain tajua miten huonosti kolmostasolla pitää sitten kanjeja osata, että se minun kanjifeilaus oli muka kolmostasoa mutta hyvin mennyt kielioppi ei ollut. Hassua. Mutta tällä mennään.
Tulokset saatuamme rekisteröidyimme myös muille kursseille ja tästä olikin sitten tulla iso ongelma nimenomaan meille Vaasasta tulleille (meitä on siis kaksi, btw). Olemme molemmat olleet koko ajan siinä käsityksessä, että Vaasan opintopisteet menevät yksi yhteen Kangakun pisteiden kanssa, joten kun Vaasa vaatii 20 op/lukukausi ja Kangakun ehdoton maksimi vaihtareille on 16, niin eihän se onnistu. Menimme sanomaan yliopiston ihmisille tästä ja he ihmettelivät asiaa ja meille sanottiin etteivät he muista että kenenkään Vaasasta aikaisemmin tulleen olisi pitänyt niin paljon kursseja ottaa. He selittivät, että vaihtareille maksimi on tosiaan 16 ja normaalit yliopisto-opiskelijat ottavat 18, joten minun 19 ja ystäväni 22 olivat hieman liikaa.
No, me sitten rekisteröidyttiin kuitenkin noille kaikille kursseille, mutta varmistettiin vielä kerran suoraan omalta kv-koordinaattoriltamme Suomesta, että mitenkäs ne pisteet nyt menevätkään. Hänen vastauksensa oli tiivistettynä se, että siinä on joku randomkerroin. Eli ei, meidän ei pidä ottaa ihan niin montaa kurssia, kuulemma 10 Kangakun opintopistettä riittää (ongelma on tässä siis se, että joudumme maksamaan apurahaa takaisin jos emme suorita tarpeeksi). Olisihan tästä voinut tietysti etukäteenkin kertoa, eikä vasta kysyessä. Turhaan huolestutimme Kangakun ihanaa henkilökuntaa. KELAkin vaatii tietyn määrän opintopisteitä per opintotukikuukausi (5 op), mutta sen pitäisi olla vähän vekslaamalla hoidossa. Nyt täytyy vain mennä vielä pudottamaan muutama kurssi pois rekisteröitymisestä ensi viikolla.
Luennot alkavat muuten ensi viikon torstaina.
Saimme myös infoa siitä mitä pitää tehdä jos tulee maanjäristys, tsunami tai joku muu hätä ja saimme tunnukset yliopiston koneille.

Naran Tôdai-ji.

Perjantaina tehtiin kaikki yhdessä field trip Naraan. Nähtiin Hôryû-ji (maailman vanhin puurakennus) ja Tôdai-ji (maailman isoin puurakennus) ja tosi paljon shikoja, eli peuroja. Nämä nimenomaiset olivat sellasia valkohäntäpeuran tyylisiä. Ne on söpöjä ja niille voisi myös ostaa keksejä syötettäväksi, mutta meillä ei valitettavasti ollut aikaa.
Tôdai-jissa meitä haastatteli myös kasa suloisia yläastelaisia, jotka olivat luokkaretkellä Tokiosta. Heidän oli haastateltava turisteja englanniksi ja he olivat ihan ihmeissään kun yhtäkkiä sanoin jotain japaniksi. He saivat haastattelun kyllä tehtyä ihan kunnialla paperista lukien, oli mukavaa. ^^
Mennessä bussissa pelasimme peliä, eli esittelimme itsemme ja piti kertoa joku outo ruoka ja tai huoma omasta maasta ja opin lähinnä sen, että norjalaiset taitavat syödä lampaasta ihan kaiken, päätä myöten.



Hostmummoni on... en oikein tiedä. Olemme suurimmaksi osaksi hiljaa, vaikka istuisimmekin vierekkäin ja aina välillä käymme monologin omaisia keskusteluja aiheesta x. Ei tämä minua sinällään haittaa, mutta olisi mukava olla varma, ettei hän pidä minua epäkohteliaana hiljaisuuden takia. Mutta nyt on takana vasta muutama päivä, eiköhän tämä tästä vielä kehity johonkin suuntaan.

Nimestäni on riittänyt kyllä huvia. Kun siinä on tuo surullisen kuuluisa Ä niin ne jotka näkevät sen kirjoitettuna ovat ihan ihmeissään ja lausuttunakin joudun toistamaan sen ainakin pariin kertaan. Nimessäni on myös V, joka on japanilaisille hankala, heillä kun ei sitä ole ollenkaan ja he kuulevat sen automaattisesti B:nä. Ja jos yhtälöön lisätään vielä sukunimeni, joka on pitkä, niin saadaan aikaan oikein mukavan hämmentyneitä ilmeitä. Samoin toisesta nimestäni tuli puhetta, ja joudin vain selittämään että se nyt vaan on siellä, ei siitä tarvitse välittää. x)

Aluksi en saanut nukuttua juuri yhtään, kun on aivan liian kuuma eikä huoneesani ole ilmastointia, mutta olen löytänyt siihen jonkinlaisen ratkaisun tuulettimen avulla ja yöt ovat muutenkin tuntuneet viilenneen vaikka päivällä onkin asteita saman verran kuin aina ennenkin.

Peura!

♥