Kpoppia ja rantahiekkaa

25. päivä lauantaina kävimme vihdoin Koreatownissa. Tämä oli lähinnä minun toivomani kohde, sillä fanitan kpoppia ihan täysillä. Japanissa korealaista musiikkia kuulee missään todella harvoin ja levyjä on hankala löytää (paitsi japanilaisia versioita) puhumattakaan muusta krääsästä. En oikeastaan fanita yhtään jpoppia, joten fanittamisen kannalta tämä on minulle suhteellisen kuiva maa.
Kulutin Koreatownissa ihan kiitettävästi aikaa, koska totta kai jokaisessa kaupassa oli käytävä ja kaikkea hipelöitävä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää kuin että ei, en kuluttanut kaikkia rahojani. x) Enhän kuitenkaan loppuen lopuksi tee mitään kymmenellä eri avaimenperällä tms. Niitä on vain kiva hipelöidä (ja kaupoissa soi hyvä musiikki).

27. päivä maanantaina suuntasimme jälleen Kamakuraan mutta tällä kertaa kohteenamme oli uimaranta!
Paikalle päästyämme pohdimme suihkun ja pukuhuoneen mahdollisuutta ja koska yleisiä sellaisia ei näkynyt, päädyimme maksamaan 1500 yeniä per nenä yksityisestä. Hintaan kuului säilytyslokero, pukukoppi ja suihku, jota sai käyttää niin paljon kuin haluaa. Myöskään aikarajaa ei ollut. Maksoimme lisäksi 1300 yeniä yhteensä aurinkovarjosta.
Hetken varjomme alta katseltuamme totesimme, että jotain on nyt oudosti, sillä kukaan ei ollut uimassa. Tiesimme kyllä, etteivät japanilaiset ole mitään erityisen innokkaita uimareita, mutta kyllä nyt luulisi jonkun silti vedessä olevan. Hetken kuluttua tulikin kuulutus (joita tuli aina silloin tällöin), jossa selitettiin että jossain päin riehuvan taifuunin takia (tämä oli varmasti se Okinawallekin iskenyt) aallot ovat niin korkeat ettei uimaan saa mennä. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää, mutta rannalla pörräävien rantavahtien mielestä nilkaan ulottuvassa vedessä kahlaaminenkin oli kiellettyä. Istuskelimme rannalla juuri ja juuri aaltojen uloitettavissa uikkarit täynnä hiekkaa, mutta siltikin aina välillä ylipirteä rantavahti tuli sanomaan, että meidän pitäisi siirtyä ylemmäksi  rannalle. Olisimmehan voineet vaikka hukkua viiden senttimetrin syvyiseen veteen.
Jossain vaiheessa rantavahtien toiminta alkoi kyrsiä sen verran, että härnäsimme heitä ihan tahallaan. Huomasimme, että he olivat ottaneet meidät silmätikuiksemme ja juoksivat aina mistä sattuu luoksemme, jos edes näytimme siltä, että lähdemme kohta lähestymään vettä. Teimme siis niin, että odotimme kun he olivat päässeet tarpeeksi kauas meistä ja ryntäsimme veteen. Emme me tyhmiä ole, aallot ihan tosissaan olivat välillä todellakin korkeat, mutta menimme vain sen verran syvälle, että vettä oli ehkä reiden puoleen väliin ja kyykistyimme niin että pää kastui ja juoksimme sitten takaisin ennen kuin rantavahdit ehtivät motkottamaan. x) Sen verran täytyy sanoa, että emme olleet ainoat jotka tätä tekivät; myös japanilaiset leikkivät vedessä kun rantavahtien silmä vältti.
Aallot ulottuivat välillä todella kauas rannalle asti. Kerran ne jopa tulivat kastelemaan meidän tavaroitamme, vaikka ne olivat ihan suhteellisen kaukana rantaviivasta. Siirsimme sitten tavaramme ja aurinkovarjomme, mutta siltikin kerran vesi tuli uhittelemaan todella lähelle.
Rannalla oli ensimmäistä kertaa koko reissun aikana sellainen olo, että lämpö tuntui ihan mukavalta, kunhan ensin oli leikkinyt vedessä tarpeeksi. Vesi oli muuten juuuuurikin sopivan virkistävää, harmi ettemme päässeet kunnolla uimaan.
Aurinkorasvasta huolimatta onnistuin jälleen polttamaan itseni. Rusketukseni on ihanan laikukas... x)

 ♥