tiistai 4. syyskuuta 2012

Stuck in Space

28. päivä tiistaina suuntasimme Disneylandiin. Vaikka se onkin aika kaukana, matka sinne oli ihan siedettävä kun olimme sattumalta nähneet, että meidän kotiasemaltamme menee suoraan junia Shin-Kibaan, josta olisi enää yhden vaihdon ja parin pysäkin verran Disneylandiin (Maihaman asema). Tämä Shin-Kibaan menevä linja on ihan mysteerinen, sillä sitä ei löydy mistään aikatauluista, mutta siellä se vain kiltisti menee.
Yhden päivän lippu, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin (ei siellä muunlaisia myydäkään, muuten kuin sitten usemman päivän lippuja) maksoi suolaiset 6200 yeniä...


Meillä ei oikein ollut mitään suunnitelmaa laitteiden suhteen, joten kiersimme aluetta randomilla ja kauhistelimme jonotusaikoja (esim. Space Mountain oli 90 minuuttia). Pitkät jonotusajat suosituimmissa laitteissa johtuivat varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että niihin pystyi hankkimaan fastpass-lipukkeita, joilla tiettyihin laitteisiin pääsi suoraan jonon ohi. Nämä fastpassilaiset sitten pidensivät jonotusaikaa normaaleille jonottajille.
Ensimmäisenä eksyimme johonkin todella traumatisoivaan veneajeluun laulavien lapsi-nukkien keskellä. Emme varmasti muuten olisi menneetkään, mutta halusimme rahoillemme edes jotain vastinetta, ja tässä kohteessa odotusaika oli vain 10 minuuttia.
Seuraavaksi oli vuorossa puolen tunnin odotus todella hienoon 3D-minielokuvaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-tehoste oli paikallaan ja se oikeasti toimi. Myös 4Dtä saatiin mukaan kun salissa tuuli ja päälle lensi vettä. Ylivoimaisesti paras kokemistamme "laitteista".
Olisimme halunneet käydä kauhukartanossa mutta se oli valitettavasti suljettu. Splash Mountainkin olisi ollut kiva, mutta luovutimme kun sinne oli 140 minuutin jono. Nämä todettuamme pyörimme jälleen vähän, vilkaisimme Robinsonien puumajaan ja kävimme juna-ajelulla, jossa näkyi Pohjois-Amerikan intiaaneja viidakossa, kaikennäköisiä epätodennäköisiä eläimiä ja dinosauruksetkin ilmaantuivat paikalle jossain vaiheessa. Ihmeellinen sekamelska siis.
Kävimme syömässä kallista pientä ruokaa ja jatkoimme matkaa Pirates of the Caribbean -laitteeseen. Siellä mentiin veneellä kaikennäköisten roboteilla yms. systeemeillä toteutettujen kohtausten lävitse. Robotit tekivät kyllä vaikutuksen, sillä ne olivat todella aidonoloisia ja erityisesti niiden eleet olivat juuri samanlaisia kuin esikuvillaankin.
Hetken vielä pyörittyämme päätimme lähteä jonottamaan Space Mountainiin vaikka sinne olikin 80 minuutin jono. Space Mountain on vuoristoradan tyylinen laite, paitsi pimeässä. Kulutimme aikaamme jonossa pelaten erinäisiä pelejä ja syöden jonon vierestä ostamaamme jätskiä. Jonotusaika tuntui kyllä paljon pidemmältä kuin mitä piti, mutta emme katsoneet kelloa tässä vaiheessa, niin ei voi tietää. Kun sitten viimein pääsimme laitteeseen, kaikki meni aluksi ihan hyvin ja lähdimme liikkeelle niin kuin pitikin. Mutta sitten jotain meni pieleen, emmekä koskaan saaneet tienneet mitä. Laitteessa oli ensinnäkin valot päällä vaikka ainakin mainoksen mukaan ei pitänyt olla ja sitten vaunu pysähtyikin kesken kaiken. Siellä sitten istuimme parin muun vaunun kanssa 10-20 minuuttia kuunnellen kuulutusta, siitä kuinka pahoillaan he ovat, kunnes henkilökunta tuli selittämään, että nyt voitte jatkaa loppuun asti ja olemme pahoillamme ja olettehan te varmasti kunnossa ja olemme pahoillamme. Mentiin sitten loppun asti ja uloskäynnillä meille annettiin kullekin yksi vapaalippu, jolla pääsisi mihin tahansa yhteen laitteeseen jonon ohi.
Tähän koko skandaaliin oli tuhrautunut parisen tuntia ja ilta oli jo hämärtymässä. Emme olleet kovin iloisia ja päätimme kerrankin olla epä-suomalaisia ja käydä valittamassa asiasta. Etsimme jonkinlaisen infopisteen/minkälie ja selitimme tuohtuineina asiamme ja vaadimme jotain muutakin korvausta kuin yhden vapaalipukkeen. Asiakaspalvelija kuunteli kärsivällisesti ja lähti sitten kysymään asiasta esimieheltään. Esimieheltä tuli sellaista viestiä (ei viitsinyt kuitenkaan itse tulla paikalle), että valitettavasti koska olimme olleet jumissa laitteessa vähemmän kuin puoli tuntia, saisimme vain yhden lippukkeen emmekä mitään muuta. Emme sitten sen enempää ruvenneet riitelemään vaan lähdimme äkkiä kuluttamaan lippumme jonnekin ennen kahdeksalta alkavan paraatin alkamista (kello oli tässä vaiheessa jo seitsemän maissa).
Päädyimme käyttämään lipukkeen Splash Mountainiin, sillä sinne oli tässä vaiheessa vajaan kolmen tunnin jono, eikä jonoon enää otettu ketään uusia kävijöitä, jotta kaikki ehtisivät kokea laitteen ennen sulkemisaikaa. Oli ihan kivaa kävellä pitkän jonon ohi... vahingonilo ja sitä rataa. x)
Splash Mountain on kuten Särkänniemen (?) Tukkijoki, paitsi paljon siistimpi. Siellä mennään aika pitkästi veden päällä ja aina välillä on yllättäen pieniä pudotuksia. Matkan varrella oli kohtauksia jostain tutusta piirretystä, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Lopuksi sitten mennään alas isosta pudotuksesta ja kastutaan. Ihan kiva laite kyllä, ymmärrän miksi se on niin suosittu.
Tämän jälkeen asetuimme valmiiksi aidatun paraatireitin varrelle odottelemaan piakkoin alkavan paraatin alkua. Kaikki muuten istuivat kiltisti koko paraatin ajan, joten vähän taaempaakin näki vallan mainiosti.
Valoparaati oli kyllä oikein komea. Siellä näkyi kaikki tutut Disney-hahmot hienoissa värikkäissä ja valokkaissa puvuissaan hienoilla, myös valaistuilla alustoillaan.

Matka poispäin oli kivuttomampi kuin mitä ajattelimme; kaikki eivät lähteneetkään heti paraatin loputtua, joten saimme istua koko matkan mysteerilinjallamme.



Loppujen lopuksi täytyy myöntää, että jäi jälleen sellainen olo että tuhlasin rahojani. En suosittele yhtään Disneylandiin menemistä, ellei oikeasti ole niin paljon rahaa budjetissa että sitä voi tuhlata (tai ole ihan superüberhyper-disneyfanaattikko (niitä kyllä näkyi siellä pelottavan paljon)).
Eniten ärsytti se fastpassien läsnäolo nimenomaan niissä kaikissa jännittävimmissä laitteissa. Niiden takia jonotusajat olivat todella kohtuuttomat ja jonotukseen menee suurin osa päivästä. Myös se ärsytti, että monesti laitteiden vaunuja ei laitettu täyteen, sillä tarkoituksella, että yhdessä liikkunut porukka pääsisi kaikki samaan aikaan laitteeseen. Joten esimerkiksi kun meitä oli kolme, niin se meni yleensä niin, että jonkun vieressä oli tyhjä tila, sillä eihän siihen nyt ketään voi laittaa. Tai vastavaasti, että penkillä johon mahtuisi neljä onkin istutettu vain kaksi, koska eihän samalle penkille nyt voi tuntemattomia tunkea, vaikka heitäkin olisi vain kaksi. Mietimme hetken, miten tällainen meiniki on mahdollista yleensä aina niin järjestelmällisessä ja tilaa säästävässä Japanissa, mutta tajusimme pian, että tietenkin se johtuu siitä, että koko konsepti on alunperin mukavuudenhaluisten amerikkalaisten kehittelemä. Näin ollen jonotusajat pitenivät jälleen.

No, se siitä, eipähän tarvitse mennä uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti