Kaksi kuukautta

Paluulentoni Suomeen on 25. heinäkuuta, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on noin viikon reilu kaksi kuukautta jäljellä Japanissa.

Hiroshiman edustalla olevalta Miyajiman saarelta.

Tunnelmat ovat ihan hyvät. Minulla on jo hetken ollut olo, että voisihan sitä jo lähteäkin takaisin. Ei niin, että juuri tällä hetkellä olisi kiire minnekään, mutta ennemmin niin että kun se aika tulee, nyt tuntuu siltä että pystyn kyllä lähtemään. Tosin samaan aikaan olo se olo, etten halua lähteä yhtään minnekään. Ristiiriitainen meininki siis.

Täällä on ollut mahtavaa. Tuntuu, että olen päässyt arkeen mukaan, eli välillä on tylsiäkin päiviä, mutta jos miettii minkälaista elämä Suomessa on, niin ei täällä kyllä sille tasolle päästä koskaan (tylsyydessä siis).

Japanihan ei täältä katoa minnekään vaikka lähtisinkin, mutta pahinta lähtemisessä on ne ihmiset. Vaikka tulisinkin takaisin joskus (ja minähän tulen, se on varmaa), samat ihmiset ja samat tilanteet eivät toistu koskaan. Vaikka pitäisinkin yhteyttä joihinkin ihmisiin vaikkapa Facebookissa, voi olla että joitain ihmisiä en tapaa enää koskaan. Se surettaa, sillä olen tavannut täällä niin paljon mahtavia ihmisiä. Mutta sellaista taitaa elämä aina olla, ihmiset tulevat ja menevät. Yritän kyllä ehdottomasti pitää yhteyttä niihin lähimpiin kavereihin täällä ja muualla maailmassa.

Kwansei Gakuin University

Kevätlukukauteni on huomattavasti tylsempi kuin syksy tai talvi.
Olen edennyt jo tasolle viisi (kuudesta), vaikkei itsestä tunnukaan siltä. Jos menisin nyt uudestaan tasotestiin, en varmasti kyllä pääsisi suoraan viitostasolle. Mutta ei sillä nyt niin väliä.
Viidennen tason tunnit ovat pääsääntöisesti tylsiä.
Ainekirjoitustunnilla käymme läpi lyhyitä tekstejä ja pohdimme niiden kirjoituksellista olemusta. Joka toinen viikko täytyy kirjoittaa tiivistelmä tietystä tekstistä ja joka toinen viikko lyhyt mielipidekirjoitus samaisesta tekstistä.
Kielioppitunnilla käydään kaikkea muuta kuin kielioppia. Käymme läpi pitkiä tekstejä ja pohdimme niiden sisällöllistä olemusta. Näistäkin täytyy kirjoittaa tiivistelmä. Kielioppia on vain nimellisesti, jos sitäkään.
Kanjitunnit ovat samanlaisia kuin aina ennenkin, paitsi että jotenkin ihmeellisesti meillä on jokaisen kappaleen pieni testi ennen kuin olemme varsinaisesti käyneet sitä kappaletta edes läpi. Logiikka on tässä kohtaa kadonnut jonnekin.
Yhdellä puhetunnilla katsotaan yhdessä uutisia ja keskustelemme niiden aiheista. Käymme myös läpi tiettyihin aihealueisiin liittyvää sanastoa.
Toisella puhetunnilla taasen opetellaan henkilökohtaista suosikkiani, keigoa, eli kohteliastakin kohteliaampaa japania. Tämä on siis sitä teitittelyn esi-isää, jota käyttäessä täytyy juuri tilanteeseen sopivassa suhteessa vähätellä itseään ja korottaa puhuteltavaa. Keigo on tässä kerran jos toisenkin aiheuttanut minulle saman tunteen kuin aikoinaan pitkän matematiikan tehtäviä tehdessäni... Olen varma, että se on loogista, mutta minun logiikkani ei vain yksinkertaisesti toimi samalla aallonpituudella.

Muita kuin japanintunteja minulla on harmillisen vähän.
Keskiviikkona iltapäivällä opiskelen kielioppia japanin tasotestin N2-tasoon valmentavalla kurssilla. Tästä kurssista oikeasti pidän. Se on järkevä ja suorasukainen. Siellä opetellaan kielioppia ja sillä selvä. Todella hyödyllistä.
Otin myös kiinan alkeiskurssin. Olisin halunnut ottaa myös koreaa, mutta harmillisesti kiina ja korea menivät päällekkäin ja päädyin sitten erinäisistä syistä ottamaan kiinan. Niistäkin tunneista pidän, sillä opettaja on todella mukava, mutta on hieman rasittavaa että sitä on torstaina iltapäivällä kaksi viimestä periodia putkeen.
Kolmas muu kurssini on nimeltään Comparative Cultural Studies eli vertailevaa kulttuurintutkimusta, ainakin teoriassa. Usein tunnit menevät siihen että professori puhuu ja puhuu eikä puheessa tunnu olevan pointtia ja opiskelijat vain kuuntelevat. Mutta ei siinä mitään.

Japani plus kolme muuta kurssia ei vain täytä viikkoa kovin tehokkaasti. Tiistaina minulla ei ole mitään ja muutenkin päivät ovat aika tyhjiä. Toisaalta tämä on hyväkin, sillä vaikka japanin läksyjä on vähän, ne vähät vievät kerralla paljon aikaa.

Ensi viikolla on tiedossa jo puolivälin kokeet. Eiköhän ne ihan hyvin mene, en ole hirveän huolissani.

Täällä sitä eletään Suomen kesän lämpötiloissa.

Fushimi Inari -pyhäköltä Kioton tienoilla.

♥