12. tammikuuta vanhempani saapuivat vierailulle luokseni. Suuntasimme samana iltana (heidän lentonsa tuli illalla kuuden seitsemän aikoihin) suoraan Kiotoon. Matkasimme suoralla junalla Kansain lentokentältä Kiotoon ja satuimme express-junaan, joten matkaan taisi mennä vain noin puolitoista tuntia.
Asuimme J-hoppersin hostellissa kymmenisen minuutin kävelymatkan päässä Kioton asemalta (JR).
Vanhempani ovat leppoisa eläkeläispariskunta, joten lomastamme muotoitui nähtävyyksien perässä juoksemisen sijasta oikein rauhallinen ja patterit hyvin lataava pari viikkoa. Kiotossakin käytimme muutaman päivän ihan vaan siihen että käveliskelimme ympäriinsä ja katselimme maailman menoa.
Saimme hostellilta pari karttaa ja katsastimme niistä muutaman paikan, jotka haluaisimme nähdä.
Pari ensimmäistä päivää kiertelimme vain niitä näitä paikkoja ja katselimme ympäriinsä. Kolmantena päivänä suuntasimme suhteellisen lähellä olevaa puutarhaa kohti. Puutarhan nimi on Shousei-en (渉成園) ja sillä on jopa nettisivut (japaniksi).
Harmillista on että vanhempani tulivat talvella, jolloin kukat eivät sen suuremmalti kuki, mutta oli puutarhassa heidän mielestään silti kaunista. Minun mielestäni puutarha oli hauskalla paikalla keskellä kaupunkia, niin kuin Japanissa tällaiset puutarhat usein ovat. Ne ovat mielestäni aina ihanan rauhallisia kaiken sen hälyn keskellä.
Täytyy muuten myös sanoa, että Japanissa ei ole talvellakaan koskaan niin kuollutta kuin Suomessa. Vihreää näkyy ympäri vuoden, joten täällä on kyllä vuodenajasta riippumatta omalla tavallaan kaunista.
Ensimmäisenä näistä kohteista oli vuorossa Kultaisenakin palatsina tunnettu Kinkaku-ji. Sinne päästäksemme suuntasimme ensin hostellin lähellä olevalle metroasemalle ja menimme metrolla sopivalle pysäkille (en muista sen nimeä). Metropysäkiltä lähdimme sitten kävelemään kartan avustuksella oikeahkoon suuntaan. Tämä ei ole kätevin tapa päästä Kinkaku-jille, mutta halusimme liikuntaa ja katsoimme kartalta, että kävelyreitin pitäisi olla suhteellisen suora. Ja kyllä se olikin. Kinkaku-ji sijaitsee hieman ylempänä kuin Kioton keskusta-alue joten jouduimme kävelemään loivaa ylämäkeä lähes koko matkan, mutta löysimme kuin löysimmekin perille ihan kivuttomasti.
Itse palatsirakennus oli pienempi kuin olin kuvitellut mutta silti hyvin kaunis, kuin myös sitä ympäröivä alue.
Pois päin tulimme lähes suoraan Kinkaku-jin edestä lähtevällä bussilla, joka vei meidät suoraan Kioton asemalle. Tämä on siis se kätevin tapa päästä kyseiselle temppellille, suosittelen. Reitti on aika pitkä, joten sen varrella ehtii hyvin katsella myös Kioton yleismaisemaa.
Toinen kuuluisista kohteista oli Fushimi Inari Taisha, eli se temppeli, jonka takaa löytyy lukemattomia punaisia torii-portteja.
Sinne suuntasimme junalla Kioton asemalta. Inarin pysäkki on vain parin kolmen pysäkin päässä Kioton asemalta ja aivan itse temppelin vieressä.
Kipusimme jopa ylös vuoren rinnettä aikamoisen matkan, joskaan emme ihan päälle asti. Sieltä oli kivat näkymät Kioton ylle.
Kultaisen palatsin ja Fushimi Inari Taishan lukemattomat torii-portit nähtyäni koen, että olen saavuttanut jotain merkittävää japanologin urallani. ^^
Kioto kaupunkina on hieno paikka, joskin pidemmän aikaa siellä vietettyäni tajusin miten matala se on. Ei hirveää kasaa pilvenpiirtäjiä eikä muutenkaan kovin korkeita taloja (Japanin mittapuulla). Vaikka sekin on miljoonakaupunki, se ei tuntunut siltä, mikä on minusta vain hyvä juttu, niinkin historiallinen kun Kioto kaupunkina on.
Kiotosta suuntasimme päiväbussilla kohti Hiroshimaa. Siitä seuraavaksi!
 |
| Kioton aseman päällä on onnellinen terassi. |
 |
| Juoma-automaatti, josta saa olutta. Tiesin, että näitä on olemassa mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun sellaisen itse näen. |
 |
| Leikkikenttä? |
 |
| Hostellin lähellä oli joki. |
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti