Elämä Japanissa: Ruoka

(Kirjoitin tämän aika aikaisin syksyllä, kun vielä asuin hostperheessäni.)

Ruoka 

Raamen (liemessä nuudeleita, kasviksia ja lihaa)

Pidän japanilaisesta ruoasta. Se tuntuu soveltuvan todella hyvin ruoansulatukselleni ja on muutenkin todella hyvää. Se on täyttävää mutta ei liian raskasta vaikka söisikin ison annoksen (vaikkakin annokset ovat yleensä ihan kohtuullisen kokoisia. Raamen saattaa joskus olla iso, liemen takia). Japanissa saa kuitenkin vaikka mitä muutakin ruokaa, kuten korealaista, kiinalaista, pastaa ja sen sellaista. En siis ole missään vaiheessa (vielä nyt ainakaan) kyllästynyt japanilaiseen ruokaa, sillä muunkinlaista löytää jos sitä tekee mieli.
Hostmummoni tietenkin kokkaa pääsääntöisesti japanilaistyylistä ruokaa.
Aamupalaksi juon yleensä lämmintä teetä (nyt kun on kylmä, aikaisemmin join mehua tai kylmää teetä) ja syön ison palan pullamössöpaahtoleipää ja hieman salaattia ja/tai paistetun kananmunan tai pienen munakkaan ja usein muutaman palan jotain hedelmää tai harvemmin purkillisen jugurttia.
Lounaan syön arkipäivisin yliopistolla, mutta viikonloppuisin saan sen myös kotona. Lounaaseen kuuluu yleensä salaattia ja/tai muita vihannesperäisiä lisukkeita ja pääruokana vaikkapa udon-keittoa, yakisobaa tai paistettua riisiä. Lounaalla saataa myös olla erikseen kulhollinen riisiä, mutta ei läheskään aina. Myös miso-keittoa on joskus.
Tavanomaiseen illalliseen kuuluu aina yhden tai kahdenlaista salaattia ja/tai muuta lisuketta (esimerkiksi pieneksi leikattuja vihanneksi ja konyakua). Japanilaisilla on tapana syödä jotain merenelävää vähintään kerran päivässä ja sitä onkin yleensä illallisella tässäkin talossa. Yleensä se on jonkinlaista kalaa paistettuna mutta joskus myös vaikkapa mustekalaa tai sellaisia jotain mini-ankeriaita tai jotain. Minulle hostmummo laittaa aina myös kulhollisen riisiä (itse hän ei sitä syö, sillä se on kuulemma paljon syötynä lihottavaa...). Meillä ei ihan aina syödä misokeittoa mutta aika usein kuitenkin. Sitten vielä pääruoka tietenkin, joka on vaikkapa muutama pala jotain lihaa kasvisten seassa tai gyouzaa. Jälkiruokana saattaa olla hedelmää.

Nauta-donburi (riisin päällä lihaa ja sipulia)

Pidän siitä, että aterialla on montaa erilaista ainesta, eikä vaan yhtä tai kahta. Se on kuitenkin minulle vähän hassua, että samalla aterialla saattaa olla riisiä, perunaa ja jopa nuudeleitakin. Mutta niin se vain menee, kun riisi on se ainoa oikea ruoka ja muut ovat lisukkeita, varsinkin peruna. Se lasketaan täällä varmaankin kaikkien muiden vihannesten joukkoon.

Kalan syöminen puikoilla on äärimmäisen vaikeaa. Joskus pala on niin pieni, ja hyvin paistettu ja sellaisesta kalasta, jonka ruodot eivät ole kovin isot (niin kuin silakka Suomessa), joten se menee ihan pala kerrallaan ruotoinen kaikkineen, mutta kun eteen laitetaan kokonainen kala päineen kaikkineen, tulee tenkkapoo. Olen siinä kolme kertaa harjoiteltuani jo hieman parempi kuin aluksi, mutta on se edelleen törkeän vaikeaa. Miksi japanilaiset sitten syövät kalaa tässä muodossa? Heille kokonaisen kalan syöminen on helpompaa, sillä ainakin minun hostmummoni syö isommatkin ruodot ihan tuosta vain. Selkäranka jätetään paikoilleen ja tietenkin pää, mutta kaikki muut ruodot, myöskin evät, menevät parempiin suihin. Itse en tähän vain kerta kaikkiaan pysty, sillä pienemmätkin ruodot aiheuttavat epämukavan tunteen kurkussa ja pelkään tukehtuvani. Minä siis tappelen kalani kanssa usein todella kauan, kun poimin sormin ruotoja syötävän osion välistä... Ei hostmummoni siitä tunnu pahastuvan ja on hänkin sanonut että kalan syöminen kokonaisena on vaikeaa. Pidän kalasta, mutta täällä sen syöminen on usein kohtuuttoman vaikeaa.

Kylmiä nuudeleita. Kesällä oikein virkistävä ruoka.

Toinen ruoka-aine josta täällä en pidä yhtään, on eräänlainen kurttuinen kurkku. En tiedä sen nimeä, mutta se maistuu todella kitkerälle. Muuten jättäisinkin syömättä, mutta hostmummollani kasvaa tätä kasvista tuottava puu puutarhassaan joten sen kasvukautena (joka loppui muutama viikko sitten) hän laittoi sitä aina kaikkiin salaatteihin ja munakkaan sisään ja ihan joka paikkaan. Onneksi saan talven olla siltä rauhassa.

Kuten sanottu, pidän yleisesti melkeinpä kaikesta japanilaisesta ruokasta, mutta pariin ruoka-aineeseen olen ihan rakastunut täällä.

Ensimmäinen on tako, eli mustekala. Se on oikeasti tosi hyvää, varsinkin sashimina, eli raakana. Ei sentään elävänä, siihen en varmasti pystyisi, mutta tuoreena ja paistamattomana se on suurta herkkua. Myöskin muun ruoan täytteenä se on hyvää, kuten okonomiyakissa. Se narskuu hampaissa, vähän niin kuin leipäjuusto ja on aika sitkeää, mutta se onkin osa sitä maukkautta.

Toinen on hedelmä kaki (tunnetaan joskus myös nimellä persimmon (persimoni) tai sharon (Isrealissa nimeomaan jälkimmäisellä)). Se on aika iso, kirkkaan oranssi ja sen hedelmäliha on kovahkoa. Se on suhteellisen makea, mutta juuri sopivissa määrin. Hedelmä syödään kuorineen, ainakin tässä taloudessa. Juuri tällä hetkellä on kakin paras hetki, joten hostmummoni tarjoaa sitä usein jälkiruoaksi.

Kareeraisua. Riisiä ja suhteellisen mausteisessa kastikkeessa (tässä versiossa) naudanlihaa.

On myös pakko mainita tofu. Suomessa en välittänyt tofusta ollenkaan, mielestäni se ei maistunut millenkään ja oli koostumukseltaankin jotenkin outoa. Täällä se on kuitenkin ihan erilaista ja sitä on montaa erilaista tyyppiä. Olen oppinut pitämään siitä täällä, se on jopa todella hyvää joskus. ^^

Lempiruokiani ovat raamen, yakisoba ja paistettu riisi. Olen tykästynyt myös korealaiseen ruokaa, jos se on sopivan tulista (sitä saa Gardensin (se läheinen iso kauppakeskus) food courtista).
Niin siitä muusta kuin japanilaisesta ruoasta. Totta kai on okei jos en syö kotona joskus vaikka illallista, kunhan ilmoitan siitä hostmummolleni ettei hän tee liikaa ruokaa eikä odota minua turhaan. Aika usein käymmekin Marittan kanssa viikonloppuna syömässä yhdessä tai joskus viikollakin jos on jotain erityistä asiaa Gardensiin. Ja kyllä, yleensä nimenomaan Gardensissa, sillä se on isoin kauppakeskus tällä alueella, sinne on helppo päästä ja siellä on iso valikoima erilaisia ruokapaikkoja.

Korealainen kimchi-jige. Tulinen keitontyylinen jossa kasviksia ja lihaa, syödään riisin kanssa.

Puikkojen käytöstä sen verran, että olen käyttänyt niitä jo Suomessakin monta vuotta (muistaakseni aloitin joskus kiinalaisessa ravintolassa), joten tekniikka oli hallussa jo ennen kuin tulin tänne. Puikoilla syöminen on helppoa, kun kaikki ruoka valmistetaan siten, että se soveltuu puikoilla syötäväksi. Vastoin yleistä luuloa, puikoillakin voi leikata ruokaa, mutta silloin leikattavan asian pitää olla suhteellisen pehmeää (vaikkapa tofu), sillä puikoissa ei ole terää. Täällä käytetään myös lusikkaa joidenkin ruokien syömiseen (esim. paistettu riisi, omuraisu (riisiä kiedottuna omelettiin) ja kareeraisu (riisiä ja suhtellisen tulista kastiketta)) ja haarukkaakin joskus, lähinnä pihvin (haarukka ja veitsi yhdessä) tai pastan kanssa. Vaikkakin hostmummoni esimerkiksi syö pastankin puikoilla ja ryystää kuten nuudeleita. Vanhat tavat ja sitä rataa.

Myös tällaisia grilli-tyylisiä ruokia löytyy.

Niin, nuudeleita saa siis ryystää täällä, mutta vain nuudeleita. Vaikka tiedänkin, että se on sallittua en vain yksinkertaisesti osaa oikeaa tekniikkaa, enkä pysty siihen. Syön siis nuudelini äänettömästi. Ehkä vielä joskus.

Ruokailutavoista yleisesti hieman. Ennen ruokaa sanotaan "itadakimasu", eli kirjaimellisesti "minä syön nöyrästi". Vähän niin kuin bon appetit. Ruokailun jälkeen sanotaan "gochisousama(deshita)", eli jotakuinkin "minulle on tarjottu ruokaa". Nämä ovat fraaseja ja ne on hankala kääntää. Jälkimmäinen siis ajaa saman asian kuin "kiitos ruoasta, oli hyvää".

Korokke, eli ikään kuin perunamuusia friteerattuna.