Soul 28.1.-5.2.2013

Kun vanhempani lähtivät Japanista kohti Suomea, minä ja Maritta suuntasimmekin Etelä-Koreaan. Itse olin käynyt Soulissa kerran aikaisemminkin, mutta Marittalle matka oli ensimmäinen.

Myeongdong

Hostellimme sijaitsi ihan Myeongdongin shoppailu-kaupunginosan vieressä, Myeongdongin metroasemalta Soul Toweria kohti mäkeä ylös. Hostellin nimi oli Namsan Guest House ja me ainakin olimme ihan tyytyväisiä oloomme.
Majapaikan sijainti koitui kuitenkin kohtaloksemme, sillä loppujen lopuksi pyörimme viikon melkein pelkästään Myeongdongin alueella. Mutta eihän sille voinut mitään, se on kiva paikka ja sieltä onnistui aina löytämään jotain uutta ja ihmeellistä. Ja tietenkin ne kosmetiikkaliikkeet ja niiden sisäänheittäjät sekä ilmaisnäytteet. Olin jo aikaisemmalla reissulla rakastunut Etudeen ja edelleen se pysyi suosikkinani... Etuden liikeet tuoksuivat kukkasilta, hedelmiltä ja perhosilta. Voisin viettää elämäni Etuden liikkessä...
En kuitenkaan ostanut ihan hirveästi mitään, ihan kohtuudella jopa. Tykkäsimme vain käydä tuoksuttelemassa tuotteita ja hamstraamassa näytekappaleita, joita tyrkytettiin mukaan tahtomattammekin.

Eksyimme sentään pariin otteeseen Myeongdongin ulkopuolelle. Kerran kävimme vilkaisemassa miltä kuuluisat ja isot Namdamunin katumarkkinat näyttävät ja siltähän ne juuri. Mielenkiintoista siellä oli kiertää mutta mitään ei tarttunut käteen kummallekaan.

Kävimme myös Lotte Worldissa sijaitsevassa maailman suurimmassa sisätiloissa olevassa huvipuistossa. Huvipuisto oli kallis, noin 60 euroa per lippu, eikä sillä saanut ihan niin paljoa kuin olisi voinut saada. Paikka oli toki hieno ja näkemisen arvoinen, mutta laitteita tuntui olevan jotenkin vähän ja jonot niihin olivat pitkät. Englanninkielisiä opasteita oli myös hieman ärsyttävän harvassa. Mutta oli se käymisen arvoinen. :)

Erillismaksua vastaan siellä olisi voinut luistellakin. :)

Matkalla Lotte Worldiin sattui myös jännä tapaus metrossa. Istuimme Marittan kanssa ihan rauhassa penkeillä. Vieressäni oli sillä hetkellä vaunun ainoa tyhjä istuin. Pysähdyimme eräälle asemalle ja ovesta astui sisään nuori nainen. Samaan aikaan toisesta ovesta tulee sisään suunnilleen saman ikäinen nuori mies. Nainen suuntaa vieressäni olevaa tyhjää istuinta kohti ja ehtiikin melkein jo istua alas kun tämä nuori mies suorastaan ryntää paikalle ja istuu alas, sanomatta sanaakaan. Tämän jälkeen mies kehtasi jopa soittaa puhelun. Nainen näytti ärsyyntyneeltä mutta ei sanonut mitään vaan jäi seisomaan. Muutkin ympärillä olevat näyttivät yllättyneiltä tämän miehen käytöksestä.
Mitä nyt olen ollut korealaisten kanssa tekemisissä, niin yleensä korealaiset miehet kohtelevat naisia hyvin, mutta näköjään poikkeuksiakin löytyy. Tai ehkä hän vain halusi oikein kovasti viereeni istumaan... xD

Marittan hostperheellä oli joskus vuosia sitten ollut korealainen vaihtari, johon he edelleen pitävät yhteyttä. Nytkin hostäiti oli kehoittanut Marittaa ottamaan yhteyttä tähän vaihtariin, josko vaikka nähtäisiin Soulissa. Näin sitten tehtiinkin. Hänen kanssaan kävimme syömässä, jonka jälkeen hän näytti meille erään turistinähtävyyden. Kyseessä oli kuningas Sejongin patsas ja sen takana sijaitseva palatsi tms. Sejong oli se kuningas joka keksi korealaisten nykyisin käyttämät kirjoitusmerkit (sitä ennen he käyttivät kiinalaisia kirjoitusmerkkejä).

Palatsilla oli menossa vahdinvaihto.

Samana päivänä(?) tapasimme myös erään Marittan ja nyttemin minunkin suomalaisen tutun joka silloin vielä asui Soulissa (hän oli juuri muuttamaisillaan pois). Hänen kanssaan kiersimme Hongdaeta ja kävimme syömässä. Sinä iltana satoi lunta oikein kunnolla, mistä minä ainakin nautin. Japanissa ei sellaista lumisadetta nähty koko talvena.

Soulissa pieni kylmyys ei haitannut, sillä jopa hostellissamme oli lattialämmitys. ♥ Joskin sitä ei voinut säätää, joten välillä tuli niin kuuma että piti avata ikkuna. Huoneessa ei ollut sängyjä vaan nukuimme patjoilla lattialla, joten silläkin tuli hieman kuuma välillä. Mutta minua se ei haitannut, olin siinä vaiheessa jo saanut tarpeekseni Japanin talojen kylmyydestä ja hostäitini talon jäätävyydestä.

Korealainen ruoka oli edelleen tulista. Tällä kertaa uskalsimme jopa maistaa hieman tulisempiakin ruokia, mutta ihan vaan vinkkinä: Jos tarjoilija kysyy jotain, jota et ymmärrä, älä vastaa "kyllä". Hän nimittäin saattaa hyvinkin udella, saako ruokaan laittaa jotain tulipunaista tahnaa, joka polttaa kielesi karrelle. Pari kertaa kävi niin, ettei tiennyt oliko jos syönyt tarpeeksi vai oliko ruoka vain niin tulista ettei yksinkertaisesti maistanut enää mitään eikä tehnyt mieli syödä enempää. Mutta kyllä siellä jotain hyvääkin saatiin, sillä kimbab on herkullista. Hieman sushin tapaista, mutta kuitenkin niin erilaista että se oli virkistävää vaihtelua. Ja Spam (vähän niin kuin suomalainen sikanauta-säilyke) sopii yllättävän hyvin kimbabin täytteeksi. :D

Loppuun Karvinen mainostamassa kissakahvilaa sateessa sadetakki ja kumpparit päällä, sateenvarjon alla.