Tämä on hyvä kysymys, mutta siihen ei ole ihan niin helppo vastata.
Konkreettisista asioista tulee ensimmäisenä mieleen tietenkin japanin kielen taito. Se parani huimasti, vaikka itse niin sanonkin. Mennessäni en uskaltanut oikein puhua ja sain hädintuskin kirjoitettua 400 merkkisen aineen. Lähtiessäni puhuin virheistä huolimatta ja kirjoitin ihan vahingossa vaan yli 1000 merkkisiä aineita. Arjessa opin käyttämään japania luonnollisemmin ja helpommin, sen enempiä miettimättä.
Toisena tulee mieleen ystävät. Tapasin Japanissa niin monia mahtavia ihmisiä, niin japanilaisia kuin muunkin maalaisia. Vaihtareina olimme kaikki samassa jamassa ja niinpä ymmärsimme toisiamme hyvin ja saimme siitä pohjaa toveruudelle. Heitä kaikkia on jo nyt hirmuinen ikävä. Japanilaiset taasen olivat pohjattoman utelijaita kotimaistamme ja halusivat tutustua meihin vilpittömän innoissaan.
Myös opettajista jäi pääsääntöisesti hyvät muistot. :)
Ei niin konkreettisesti käteen jäi tietynlaista rohkeutta. Olin toki ennen Japaniin lähtöäni asunut omillani jo neljä vuotta ja hoitanut omia asioitani jo kauan. Aina voi kuitenkin oppia lisää ja elämänkokemus tässä ainakin karttui.
Koin hyviä ja huonoja asioita ja opin kaikesta jotain. Tätä on vain hankala pukea sanoiksi ja taidanpa jättää yrittämättä. Se pitää itse kokea.
Syksyllä koulun alettua ja minun jo jotenkuten asetuttua aloilleni oli sellainen olo etten koskaan halua lähteä pois. Tuntui, että nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, ettei mikään aika siihen riittäisi, joten minun pitäisi jäädä Japaniin ainiaaksi.
Syyslukukauden loputtua vuodenvaihteen jälkeen olo oli edelleen samoilla raiteilla. Tuntui, etten ollut vielä kokenut tarpeeksi ja olin iloinen siitä ettei minun tarvinnut vielä mennä kotiin, kuten noin puolet muista vaihtareista.
Oltuani Japanissa yhteensä noin kymmenisen kuukautta, mieli alkoi kuitenkin hiljalleen muuttua. En suinkaan kyllästynyt Japaniin ja koin että edelleen oli paljon nähtävää ja koettavaa, mutta ikävä Suomeen alkoi nostaa päätään. Olin onneksi nähnyt vanhempiani Japanissakin, mutta muuta perhettäni olin nähnyt vain web-kameran välityksellä enkä ystäviäni lainkaan. Kun kuumuus alkoi nousta sietämättömyyksiin, oli myös ikävä Suomen kohtuullista säätilaa. Tiettyjä ruokia, kuten ruisleipää ja kovaa juustoa oli ikävä koko vuoden. Sauna tuntui vuoden tauon jälkeen taivaalliselta. Halusin takaisin myös sen puolesta, että oli hoidettavana uusi asunto Vaasasta ja muita sellaisia asioita ja joitain niihin liittyviä asioita voisi hoitaa vasta palattuani Suomeen. Paluu kotiin tuli siis lopulta juurikin oikeaan aikaan, enkä siltä osin kärsinyt kamalasti.
Tähän menessä Japanista on ollut ikävä ystäviä, sitä että japania sai puhua päivittäin ja sitä kuuli koko ajan kaikkialla, ruokaa. En ole vielä Suomessa astunut oikeastaan ns. "oikeaan elämään" takaisin, sillä olen ollut vain vanhempieni luona. Kun palaan Vaasaan ja aloitan siellä taas elämäni, tulen varmasti kaipaamaan muitakin asioita Japanista. Sille ei kuitenkaan voi mitään, vaan on pakko sopeutua.
Jos arvon lukija suunnittelee vaihtoon lähtöä, suosittelen lämpimästi. Kokemusta ei voi verrata mihinkään toiseen ja se on ihan varmasti kaiken sen vaivan (ja rahan) arvoista.
Kannustan myös kokeilemaan hostperhettä, vaikka minulla se ei sitten loppujenlopuksi ihan niin hyvin onnistunutkaan. Kaikki on kuitenkin kiinni omasta ja perheen persoonallisuudesta ja siitä miten hyvin ne sopivat yhteen. Meissä vaihtareissa oli useita, jotka lähtivät hostperheistään, mutta oli myös useita jotka tulivat mahtavasti toimeen perheensä kanssa, eikä ongelmia ollut. Minutkin sitten lopulta oikeastaan adoptoitiin Marittan hostperheeseen. :)
Toki asuntolakin on hyvä vaihtoehto. Sillä tavalla ystävystyy kenties helpommin muiden vaihtareiden kanssa, jotka asuvat samassa asuntolassa, kun heihin ei voi olla törmäämättä käytävillä ja keittiössä.
Tällä tämä blogi on hyvä saada päätökseen. En taida tänne enää tämän jälkeen mitään lisätä, mutta jätän blogin auki, niin sitä voi aina palata lukemaan.:)
Minulta saa edelleen kysyä kaikkea mieleen juolahtavaa.
Elämääni Japanin jälkeen voi seurata osoitteessa http://syteenjasaveen.blogspot.fi/. Kirjoitan sinne elämästäni yleisesti. Sielläkin saa kysellä myös tämän blogin asioista ihan vapaasti. :)
Kiitos kaikille lukemisesta ja nähdään taas! ♥
 |
| Ensimmäinen asia jota söin Suomeen palattuani. Ruisleipää, juustoa, kurkkua ja rasvatonta maitoa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti