Viileää vuoristoilmaa ja näköaloja

Eilen saimme harvinaisen tilaisuuden päästä täällä henkilöauton kyytiin, kun eräs japanilainen tuttumme lähti viemään meitä vuorille! Tällä kertaa seurassamme oli siis kaksi japanilaista poikaa, jotka tapasimme viime vuonna heidän ollessaan vaihdossa Suomessa. Toisella heistä on oma auto ja hän suostui ystävällisesti kuskaamaan meidät aina Nikkoon asti 140 kilometrin päähän Tokiosta.
Matkaan kului hienolla automatisoidulla ja puhuvalla autolla keskinopeudella ~120 km/h (o__o") parisen tuntia. Auto oli iso ja tilava verrattuna niihin autoihin, jollaisia täällä yleensä näkee (esimerkkinä näkemämme Nissan Cube, joka ihan oikeasti näytti juurikin kuutiolta). Matka sujui oikein mukavasti ja vaivattomasti ilmastoidussa autossa, kun ulkolämpötila oli 33 astetta.

Vuoret ovat minulle aina yhtä suuri ihmetys, enhän niitä ole hirveästi koskaan nähnyt, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun oikeasti matkasin ylöspäin yhdelle.

Ensin vuorossa oli kuitenkin Nikkon kaupunki, joka oli aivan todella hurmaava. Hauskan näköisiä taloja ja suoria teitä ja taustalla kohoava pilvihuippuinen vuoristo. Ah, silmä lepää. Lämpötila oli tässä vaiheessa pudonnut jo vajaaseen kolmeenkymmeneen, mutta kuuma oli vieläkin.

Nikkossa söimme soba-nuudeleita ja katselimme hieman paikallisia herkkuja myyviä kauppoja.
Matkaa jatkoimme seuraavaksi Toushougu-pyhäkölle. Sinnekin jo noustiin jonkun verran ylös vuorelle.
Pyhäkön aluelle johti jyrkkä mäki (jonka me vältimme, koska parkkipaikka oli ylempänä) ja kivinen torii-portti. Toushougussa on myös haudattuna shogun Tokugawa Ieyasun jäännökset, mutta itse pyhäkön sisäänpääsystä olisi pitänyt maksaa 1300 yeniä, joten jätimme sen suosiolla väliin. Vähän harmitti moinen rahastus kuitenkin, sillä sisäänpääsymaksun takana olisi ollut myös kuuluisa kolmen apinan rykelmä "see no evil, hear no evil, speak no evil".

Toushougu pyhäkön sisäänkäynniltä torii-porttia ja nousua kohti.

No mutta, Toushougun vierestä löytyi toinenkin pyhäkkö Futarasa, jonka aluella kävimme vähän juoksemassa pakoon herhiläistä (ne ovat jättimäisiä täällä, vain vähän pienempiä kuin kotkat). Tämä pyhäkkö on tarkoitettu enemmän pariskunnille ja rakkauden etsimiseen.
Toushougun alueen metsät tuoksuivat samalta kuin Suomessa. ♥

Pyhäköt nähtyämme söimme mochit (makeat taikinapallerot, joiden sisällä on hyytelöntapaista) ja jatkoimme matkaa ylöspäin vuoren syrjää.
Vuoristotiet ovat mutkaisia, sen vaan sanon. Ihme serpettiiniä.
Pysähdyimme noin 1200 metrin korkeudessa katselemaan vähän maisemia ja syömään kakigooria. Tarkasta lämpötilasta ei ole tietoa, mutta täällä ilma oli jo ihanan viileää, pystyi jo hengittämään. Siellä oli myös köysirata ja paljon rohkeita sudenkorentoja, jotka istativat jo päällekin kun oli tarpeeksi kauan paikoillaan.

Pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseemme, joka oli Nikkon kansallispuistossa sijaitseva Kegonin vesiputous. Vesiputous oli vesiputous... se oli aika korea ja ihan kaunis ja se pauhasi kovaa.

Sen jälkeen ajelimme jälleen hieman ylöspäin ja päädyimme 1400 metrin korkeuteen Senjougaharan luontoaluelle. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "taistelukenttää/niittyä", mutta siellä ei ole oikeasti koskaan taisteltu, kuulemma.
Alue oli oikein kaunis ja siellä näytti pitkälti Suomelta, koivuineen ja kuusineen ja sen sellaisineen, mutta kun vieressä kohoavat vuoret, ei voi unohtaa missä oikeasti on. Lämpötila tässä vaiheessa oli ihanat 21 astetta ja pieni kävelylenkki maastossa virkisti todella paljon.

Käppäiltyämme jonkin aikaa oli aika suunnata takaisin Tokiota kohti. Vuorossa oli lisää serpenttiiniteitä, tietulleja (jotka auto veloitti automaattisesti) ja nopeasti pimenevä ilta.
Kuskimme jätti meidät juna-asemalle, josta pääsimme kätevästi Ikebukuron kautta takaisin majapaikkamme asemalle.

Päivä oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja virkistävä. ^^

♥