Tänään oli jotenkin erityisen kuuma päivä ja heti liikkeelle lähdettyämme olin jo ihan puolikuollut kuumuudesta. Ensimmäistä kertaa oli kuumuuden takia sellainen olo, että ei vain jaksa. En tiedä yhtään kuinka kuuma oikeasti oli, sillä täällä on tosi harvassa mitään lämpötilanäyttöjä (ollaan nähty täsmälleen yksi tähän mennessä). Ehkä japanilaiset harrastavat itsesuojelua eivätkä haluakaan tietää sen hetkistä lämpötilaa. Muuten he saattaisivat vaipua totaaliseen epätoivoon eikä mitään saataisi koskaan aikaan.
Onnistuin myös polttamaan olkapääni aika lahjakkaasti ja rusketusrajani ovat esteettisyyden multihuipentuma. Harmi on se, että en oikeastaan rusketu millään muulla tavalla kuin palamalla. Ihoni siis palaa ensin ja kun punioitus laskee, on tilalla lievä rusketus. Tästä seuraa se, että sääreni ovat edelleen sävyltään haamu. <<"
No niin, kuitenkin. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta saimme silti portilta mukaamme sellaiset muovihärpäkkeet, jotka tuli palauttaa kun poistui puutarhasta. Niiden käyttötarkoitus jäi mysteeriksi... ehkä niiden avulla lasketaan kävijämäärää tai jotain.
Löysimme melkein heti ensimmäisen levähdyspaikan, jossa oli ilmastointi(!), matkamuistomyymälä (sai myös jätskiä!) ja telkkari(!!). Ostimme sieltä vain jätskiä ja opaskartan, nautimme vähän aikaa ilmastoinnista ja jatkoimme matkaa.
Seurailimme sitten opaskarttaa ja katselimme lähinnä vihreitä asioita; kukkia koko paikassa näkyi ehkä kaksi.
Itseäni virkistääkseni jouduin sitten ensimmäistä kertaa kokeilemaan japanilaista vesijohtovettä, kun täytin tyhjentyneen juomapulloni vesilähteestä. Olin kuullut etukäteen, että vaikka täkäläinen vesijohtovesi on kyllä puhdasta ja sitä voi teoriassa juoda ihan vapaasti, sitä on jouduttu usein puhdistamaan niin paljon, että se maistuu pahalle. Tämän sain nyt itsekin todistettua. Kyllä se pakon edessä toki menee, mutta se haisee ja maistuu pitkälti samalle kuin vesi suomalaisissa uimahalleissa.
Puutarhoissa taisi olla myös koulutettuja ninja-hyttysiä, sillä jopa minua pistettiin muutaman kerran. Täkäläiset hyttyset ovat kyllä muutenkin aikamoisia ninjoja, sillä ne ovat pieniä ja hiljaisia, eivätkä niiden pisto tunnu yhtään. Jälkeenpäin vain huomaa, että ihoon nousee punainen jälki, joka on paljon pahempi kuin suomalaisten serkkujensa jättämä. Minua ei ole aikaisemmin hyttyset pahemmin kiusanneet täällä (matkatovereitani sitäkin enemmän), mutta tämän reissun jälkeen oli jo useampikin pistos.
Täytyy kyllä sanoa, että jos on Tokiossa vain lyhyen aikaa, ei tämä ehkä ole se paras kohde. Aika tylsä, jopa puutarhaksi. Ja jos haluaa välttämättä nähdä sen yhden pienen nurkan keisarin palatsista, niin se on hoidettu pois alta muutamassa minuutissa.
Puutarhoista selvittyämme suuntasimme takaisin Asakusaan tarkoituksena käydä Kappabashin keittiötarvikkeiden luvatussa maassa etsimässä keittiöveistä tuliaiseksi. Päädyimmekin sinne lopulta, mutta ensin ruokailupaikkaa etsiessämme löysimme kuitenkin muutaman krääsäliikkeen lisää ja osa meistä tyhjensi rahojaan heidän lippaisiinsa tuliaisten muodossa.
Löysimme kyllä myös ruokapaikan, joka olikin sitten aika mielenkiintoinen. Tarjoilijamme oli ensimmäinen Japanissa tapaamamme asiakaspalvelija, joka ei hymyillyt ja oli muutenkin jotenkin nyrpeä. Ruoka oli hintaansa nähden vähän ala-arvoista. Kyllä sen söi, mutta en olisi itse hinnoitellut sitä läheskään niin korkealle.
Huomattiin myös yhdessä vaiheessa, että kokki pani kylmästi tupakaksi ihan siellä keittiössä... pisti miettimään että mitäköhän kaikkea se ruoka oikeasti sisälsi... <<"
Kappabashi löytyi ja veitsikin, tosin suuri osa kaupoista oli jo kiinni siinä vaiheessa kun me eksyimme paikalle. Onneksi kuitenkin löysimme etsimämme.
 |
| Kappabashilla oli kappa-patsaita. Kappa on suolla asusteleva myyttinen olento, vähän saman tyylinen kuin suomalainen näkki. |
 |
| Tokyo Sky Tree näkyi ihan hyvin Kappabashille. |
Tässä vaiheessa allekirjoittaneen jalat olivat muusia ja kuumuus oli vienyt kaiken energian, joten halusin vain äkkiä takaisin majapaikkaan ja suihkuun.
Suostuin kuitenkin metromatkan aikana käväisemään vielä Ikebukurossa. Kävimme ensin virkistäytymässä (Mäkkärin pirtelöt on täälläkin ihan yhtä hyviä kuin Suomessa), jonka jälkeen lähdimme etsimään Sunshine Cityä ja siellä jossain sijaitsevaa Book Off -liikettä, joka myy käytettyjä kirjoja, lehtiä, musiikkia, elokuvia... mitä vain sen tyyppistä tavaraa. Kävelimme vahingossa väärää katua (olemme hyviä eksymään, huomaatteko?) ja kun oikeaa paikkaa ei vaan tuntunut löytyvän, päätimme kysäistä poliisiboksista apua. Siellä ystävällinen poliisipoika (näytti nuorelta) neuvoi meidät oikeaan suuntaan ja löysimmekin kaupan sitten.
Sunshine Citystä löytyi myös paljon muuta mielenkiintoista, mutta palaamme sinne vielä, sillä jalkani olivat edelleen kuoleman partaalla, joten luovutimme tältä päivältä ja lähdimme takaisin majapaikkaa kohti.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti