Ehkä söpöt näkymät

Toissapäivänä itse kutakin laiskotti vähän enemmänkin, mutta emme silti viitsineet maata paikoillamme koko päivää, joten suuntasimme kohti Ikebukuroa ja Sunshine Cityä.
Virallisesti Sunshine City on oma erillinen ostoskeskuksensa joka on ihan sikamaisen iso. Monta kerrosta ja kerrokset ovat todella laajoja. Kauppoja ja ravintoloita löytyy laidasta laitaan.
Paikan hämmentävyydestä kertoo se, että yritimme etsiä Icecream City -nimistä herkkukauppojen rykelmää ja menimme kartan osoittamana kolmanteen kerrokseen. No, pian kävi ilmi ettei sieltä saisi jätskiä mistään. Sitten katsoimme karttaamme uudestaan ja mietimme, että josko se sittenkin tarkoittaisi toista kerrosta... menimme sinne, mutta vedimme jälleen vesiperän. Monta hetkeä pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että Icecream City on toisessa kerroksessa sijaitsevan Namjatown-huvipuiston sisällä, mutta kolmannessa kerroksessa... Sekavaa? Niin meidänkin mielestämme. Koska huvipuisto oli maksullinen, luovutimme jäätelön suhteen ja etsimme suosiolla toisen paikan, jossa viilentää itseämme.

Sunshine Cityn sisäänkäynnin vieressä oli iso tavaratalo, Tokyu Hands (?), jossa hetken kierreltyämme päädyimme ylimässä kerroksessa olevaan kissa... kahvilaan? Taloon? Puistoon? En oikein tiedä millä nimellä sitä pitäisi suomeksi kutsua, mutta ainakin virallisesti se taisi olla park.
Kyseessä on siis Nekobukuro (neko on suomeksi kissa, joten Ikebukuro -> Nekobukuro), jossa maksetaan sisäänpääsymaksu (600 yeniä aikuiselta. Hauskana huomiona myös se, että jos on pari (tyttö ja poika), yhteislippu on vain 1000 yeniä), jonka jälkeen pääsee pari kolme huonetta kattavaan tilaan, jossa vilisee kissoja. Kissojen kanssa saa leikkiä ja niitä saa silittää ja paijata yllin kyllin, kunhan sen vain tekee kissojen ehdoilla eikä niitä tietenkään saa rääkätä. Kissoilla oli kyllä hyvät oltavat: isot tilat, joissa kuljeskella ja paljon virikkeitä kiipeily-/raapimispuusta muihin leikkikaluihin. Kissat olivat kuitenkin aika passiivisia ja olivat pitkälti vetäytyneet korkealle nukkumaan. Monet meidäkin kanssa samaan aikaan olleista asiakkaista eivät kyllä tienneet miten kissojen kanssa tulisi olla, eikä henkilökunta puuttunut asiaan tarpeeksi, joten ehkä korkealle meneminen on kissoille ainoa tapa olla rauhassa. Paikka on sinänsä ihan hyvä idea, mutta... toivottavasti monet eivät kissoja hirveästi siellä rääkkää.

Pari kissaa katonrajassa.

Sunshine Cityssä näimme myös suomalaisten kesken kuuluisan ehkä söpö-nimisen SM2:n liikkeen. Kyseisellä ketjulla on myös olohuone-, keittiö- ja otan tämän-nimisiä liikkeitä. xD
Todistusaineistoa:

Eilen tapasimme taas tutun tutun japanilaisen naisen (eri kuin viime kerralla). Hänen kanssaan kävimme ensin Ikebukurossa lounaalla. Ravintola oli oikein hyvä, mutta erityisesti vaikutuksen tekivät super-tehokkaat tarjoilijat. Vesilasi ehti olla tyhjänä vain hetken kun joku jo tuli sen täyttämään ja aterian päätyttyä astiat kerättiin pois ennätysnopeasti valehtelematta vajaassa puolessa minuutissa. :D Siellä myös melkein säikähdin kun vesilasiani täyttäessään eräs tarjoilija rupesi ihan yhtäkkiä juttelemaan minulle täydellisellä englannilla! Niin hyvää englantia kuulee täällä harvoin. ^^
Sellainen huomio myös, että vieressämme syönyt asiakas pyysi tarjoilijalta syömäpuikot (tämä paikka tarjoili siis länsimaalaistyylisiä hampurilaisia ja salaattia ja sen sellaista, syödään siis haarukalla ja veitsellä), jotta voisi syödä ranskalaisensa! En kyllä syytä häntä yhtään, sillä ravintolan haarukka oli niin iso, että sillä oli hankalaa keihästää pieniä ranskalaisia. x)

Syötyämme rauhassa suuntasimme Shinjukuun, jossa menimme taidenäyttelyyn. Näyttelyssä oli esillä erilaisia lasten kuvakirjojen kuvia kaikkialta maailmasta. Myös kaksi suomalaista taiteilijaa oli päässyt mukaan! :) Oli siellä ihan hienoja ja mielenkiintoisia kuvia kyllä. ^^
Taidemuseo sijaitsi 42. kerroksessa ja sieltä oli mahtavat näkymät. :D

Taidemuseon jälkeen oli vuorossa Tokyo Metropolitan Government Building ja sen 45. kerroksessa sijaitseva eteläinen observatorio. 202 metriä maanpinnasta näkymät olivat koooooomeat. Näkyvyys oli sen verran huono kuitenkin, että Fuji-vuori ei kaukaisuudessa näkynyt. harmi. Tämä observatorio on kuitenkin ilmainen, joten sinne kannattaa mennä vaikka useamminkin ihailemaan Tokion laajuutta.
Government Buildingin juurella oli menossa jäänveistokilpailu... Kyllä. Jäänveistokilpailu. En voi ymmärtää, miten jää ei sulanut. (Ei, en nähnyt kuivajäätäkään missään.) Kilpailijat taisivat toistensa lisäksi taistella myös kuumuutta vastaan.

Taidemuseon ikkunasta.

Government Buildingin näkymiä. Jos katsoo tarkkaan, tässä kuvassa näkyvät molemmat Tokyo Tower ja Tokyo Sky Tree.

 

Kahvittelun (tai oikeastaan herkullisten pirtelöiden) jälkeen suuntasimme shoppailemaan suuuuureen 9-kerroksiseen Kinokuniya-kirjakauppaan. Suuntasimme suoraan seitsemänteen (?) kerrokseen, josta löytyi muuta kuin japaninkielistä kirjallisuutta. Saaliiksi sain postikortteja (joita on täällä muuten tosi hankalasti saatavilla) ja dekkarin.
Matkalla kirjakauppaan törmäsimme kadulla sattumalta erääseen vanhaan koulukaveriimme Suomesta! Tilanne oli kyllä aika absurdi. xD
Maailma on pieni paikka ja sitä rataa...

Välttääksemme pahimman iltaruuhkan, päätimme tässä vaiheessa lähteä jo takaisin majapaikkaamme. Tapaamme tämän japanilaisen naisen uudestaan vielä ensi viikolla, jolloin suuntaamme hänen kanssaan Kamakuraan. :D

Ehdimme lähelle majapaikkaamme juuri sopivasti ennen voimakasta ukkoskuuroa.
Ukkonen on täällä hieman erilainen kuin Suomessa, ainakin mitä minä olen kokenut. Suomessa salamoita tulee harvemmin, mutta sadetta tulee perusteellisesti. Täällä taivas on täynnä salamoita, mutta sadetta tulee ehkä vähemmän... tai sitten ihan yhtä paljon, emme me silloin enää olleet ulkona.
Iltainen ukkoskuuro meni aika äkkiä ohi, mutta aamulla/aamupäivällä heräsin siihen, että ukkonen paukkui jälleen.

Sateen takia tänään on ihan siedettävä lämpötila (ravintolan lämpömittarin mukaan 27,5 astetta). Parin viime päivän jälkeen tämä tuntuu jo ihan hyvältä. Melkein ainakin. ^^"

♥