Suunnitelmana oli tavata eräs koulukaverimme Odaibassa, jossa katsoisimme yhdessä Tokyo Bay Fireworks -tapahtuman ilotulitteita.
Lähdimme liikkeelle ravintolan kautta (vähän liian kallista omuraisua (löysän munakkaan alla riisi-kasvis-sekoitusta)) ja eksyimme etsimässä postitoimistoa (löytyi se lopulta).
Tämän jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Odaibaa. Matkasimme ensin Ikebukuroon, josta jatkoimme edelleen junalla Tamachin asemalle, joka oli kuulemma ihan kävelymatkan päässä Rainbow Bridgestä, jota pitkin pääsisi myös kävellen meren yli Odaiban tekosaarelle.
Kyllä se kävelymatka vielä meni, mutta sitten kävikin ilmi, että kävelytie siltaa pitkin olikin jo suljettu. Meidän täytyi siis käyttää törkykallista monorailia, jotta pääsisimme meren yli.
Perille päästyämme suuntasimme tuhannen muun ihmisen kanssa kohti rannassa olevaa puistoa/rantaa, jossa meidän oli määrä tavata tämä koulukaverimme. Jonkin informaatiokatkon takia hän olikin jossain toisessa puistossa. Lähdimme sitten yrittämään hänen olinpaikkaansa kohti, mutta nimenomaan tämän tapahtuman takia monet kulkureitit oli suljettu jo silloin, joten matkamme tyssäsi lyhyeen. Valitsimme sitten randomilla jonkun paikan ihan tien katukiveykseltä, mistä arvelimme ilotulitteiden näkyvän ja leiriydyimme siihen odottamaan näytöksen alkua.
Olimme väärällä puolella siltaa, joten osa ilotulitteista näkyi vain puoliksi, jos ollenkaan, mutta ainakin isoimmat ja näyttävimmät näkyivät myös meille hyvin. Näytöksen alkaessa meidän pieni tienpätkämme oli ihan täynnä ihmisiä katselemassa. Välillä poliisit tulivat ajamaan ihan tielle huopansa levittäneet ihmiset pois, mutta muuten saimme olla rauhassa. Tie ei tietenkään ollut vilkas tai mitään ja se taisi muutenkin mennä vain viereisen asuintalon pihaan.
Ilotulitteet olivat kyllä kieltämättä todella komeita, ja sitä huvia kesti melkein puolitoista tuntia. Kuulemma 12000 ilotulitetta siellä nähtiin tänä iltana ja kyllä se siltä välillä näyttikin.
Oli muuten suomalaisena vähän outoa katsella ilotulitteita näin lämpimässä ilmassa. x) Itse en ole koskaan nähnyt ilotulitteita muuten kuin uutenavuotena. Ja oli ne kyllä muutenkin vähän eri kaliiperia kuin koskaan Suomessa, ainakaan mitä itse voisi saada aikaan.
Tämän kokoluokan tapahtumissa on huonona puolena se silkka ihmisten määrä. Kun lähdimme kohti asemaa näytöksen päätettyä, miljoona ihmistä päätti lähteä liikkeelle samaan aikaan ja jopa itse asemalle oli monen kymmenen metrin jono aseman ulkopuolella. No, emme sitten edes yrittäneet sille samalle monorail-asemalle, vaan löysimme kuin sattuman kaupalla toisen juna-aseman. Sinnekin piti jonottaa, mutta se meni paljon sutjakammin (luultavasti) kuin monorail-jono.
Junaan päästyämme se täyttyikin ääriään myöten, ja jottei se olisi tarpeeksi paha, lähdettyämme asemalta liikkeelle, juna teki äkkijarrutuksen tai kaksi (allekirjoittanut lensi melkein nenälleen, kun ei ollut saanut vielä otettua kiinni mistään) ja seisoi paikoillaan melko kauan ties mistä syystä. Seisoimme siellä sitten useamman pysäkin verran kuin sillit suolassa.
Tämä juna vei meidät takaisin Yamanote-linjalle, jota pitkin pääsimme Ikebukuroon ja sieltä taasen kotiasemallemme.
Pelkästään tähän asemalla jonottamiseen ja junalla matkailuunkin meni aikaa melkein kaksi tuntia. Sen siitä saa kun on iso kaupunki ja paljon populaa yhtä aikaa liikkeellä.
Vaikka alkuperäiset suunnitelmat eivät ihan toteutuneetkaan, näimme silti ilotulitteita ihan kivasti (ja ilmaiseksi, jos julkiseen liikenteeseen kuluneita summia ei lasketa). Ei tässä nyt hirveästi valittamista ole. ^^
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti