Sain ne viime postauksessa mainitsemani laput skannattua ja myös lähetettyä kirjeitse Japaniin päin. Sieltä tuli viestiä takaisinpäin, että vakuutukseni "vaikuttaa" olevan tarpeeksi kattava, onneksi.
Eilen tuli sitten hyviä uutisia, kun sain tietää että minut on valittu saamaan JASSO-apurahaa Japanissa ollessani. Tämä helpottaa valtavasti, sillä apuraha lisättynä KELAn opintotukeen tulee kyllä riittämään vallan mainiosti kuukausittaisiin menoihin (ja talven ja kevään vuokran maksamiseen).
Tämän apurahan mukana tulee kyllä lisää vastuuta, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Kaiken näköisiä lappuja pitää vielä allekirjoitella sitten paikan päällä, mutta jo nyt piti taasen yksi sitoumus allekirjoittaa, skannata, laittaa sähköpostilla kopio ja vielä kirjeellä alkuperäinen perässä. Japanilainen byrokratia tuhoaa sademetsiä...
Viimeksi pohdin myös kuinka viettäisin sen yhden ylimääräisen viikon syyskuun alussa. Tulin sittemin siihen tulokseen, että olen Osakassa yötä eräässä kivassa hotellissa (kerron siitä lisää kunhan saan tehtyä varauksen) ja selvitän tieni sitten Kangakulle silloin määrättynä aikana 8. syyskuuta.
Tokion reissusta sen verran, että matkaseuralaiseni sai muutaman mutkan ja vaikeuden kautta varattua meille oikein mukavan huoneen halvalla. Siitä voitte lukea enemmän hänen blogistaan.
Nyt sitten taas vain odotellaan.
Heinäkuussa pitäisi tulla tieto hostperheestä (nimet ja osoite) ja edelleen odotellaan sitä murheenkryyniä, eli Certificate of Eligibilityä. Siitä ei ole kuulunut mitään, mutta se on ihan normaalia. Tällä hetkellä sen pitäisi olla käsiteltävänä siellä jossain tuntemattomassa virastossa. Voi olla, että se ehtii ajoissa, mutta voi myös olla ettei ehdi, 50/50.
En maininnutkaan aikaisemmin, mutta lentolippuni on tosiaan varattu päivälle 31. heinäkuuta, mutta tätä joudun siis vaihtamaan, jos CoE ei ehdi tulla ajoissa.
Tuo aikalaskuri tuossa sivussa muuten, se mittaa aikaa ennen elokuun alkua, siis alkuperäisen suunnitelman mukaista lähtöpäivää. Päivitän laskurin ajan, jos lähtöni viivästyykin.
Kuukauden päästä tiedänkin jo, pääsenkö lähtemään suunnitelmien mukaisesti. Hui.
Tunnelma on edelleen jonkinlaista kauhunsekaista innostunutta jännitystä. Toisaalta en malttaisi odottaa mutta toisaalta tämä oli ehkä tyhmin idea ikinä. Usein tuntuu vain siltä, että haluan jo olla Japanissa ihan vain siksi, etten enää jaksa tätä jatkuvaa miljoonan pienen asian järjestelemistä ja stressaamista. Kohta neljä kuukautta on jo järjestelty ja touhuttu ja mietitty ja eikö se voisi vain jo loppua. Japanissakin on sitten tietenkin kaikennäköistä hoidettavana, mutta ainakin olisin siellä.
Mutta jos jotain olen jo lyhyen elämäni aikana oppinut, niin sen, että asioilla on tapana järjestyä, joskus melkein itsestäänkin. Silti en vain voi olla huolehtimatta, luonteeni ei anna periksi. x)
Mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Pitää vain muistaa hengittää.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti